Tiivistä penkkiurheilua ja juomareissulla käyvä orava

Yleisurheilun EM-kisat ovat meneillään. Olen muutenkin penkkiurheiluhullu, ja seuraan jos minkälaisia urheilukilpailuja, kunhan lajissa tai osallistujissa jokin kolahtaa. Lajin täytyy olla jotenkin tuttu, mieluusti jopa omakohtainen. Osallistujissa suomalaiset ja edes pienen pienet menestymisen mahdollisuudet täyttävät kiinnostuskriteerit jo oikein hyvin.

Yleisurheilun parissa olen kilpaillut nuorena erinäisiä vuosia. Kilpailuviettini ei ollut mitenkään kova, minulle riitti se, että tein minkä pystyin. Oma suoritus oli aina suhteessa omaan kykyyn ja jaksamiseen, ei muihin kilpailijoihin. Treenaamaan en oppinut koskaan. Tein, mitä käskettiin, mutta sisäinen motivaatio ei löytynyt. En hoksannut harjoittelun yhteyttä pärjäämiseen. Kaikki oli kulkenut ja kulki edelleen ihan itsestään.

Harrastuksen iloina puolina olivat kesien yleisurheilukoulut, jolloin pääsi kokeilemaan ja maistelemaan monia uusia lajeja. Sellaisiakin, joissa ei koskaan olisi itsellä ollut mitään menestymisen mahdollisuutta. Kuten korkeushyppyä! Minun kroppani ei ole koskaan ollut mikään korkeushyppyvartalo, mutta oikean tekniikan harjoittelu ja oppiminen olivat upeita juttuja, ihan huippua!

Aitajuoksun opettelu oli toinen huippukokemus! Kiitos kaikista näistä kaikista kivoista kokemuksista Lahden Ahkeralle, jonka kelta-mustissa puvuissa tuli kilpailtua ja harjoiteltua ihan hyvä rupeama 👍.

Kesäkisojen perusteella pääsi monesti myös aluekisoihin mukaan. Niissä parasta oli se, että ne olivat kouluaikana ja vain harvojen hupia. Moinen eliitti kelpasi minulle erinomaisen hyvin, niin erityistä ja harvinaista positiivista erottumista omassa mielessä.

Siksi siis yleisurheilun EM-kisat jaksavat kiinnostaa, omakohtaisuus tuntuu jonkinlaisena lajituntemuksena. Pituushypyssä toimin oman kilpailukauteni päätyttyä toimitsijana monessakin isommassa kilpailussa. On helpompi innostua, kun ymmärtää edes jotain.

Samaan aikaan kilpaillaan myös uinnin EM-kisoissa. Melkein kaikki edelliset jutut pätevät tähänkin. Minä en ole ollut koskaan varsinainen uimari, mutta poikani on aikoinaan kilpaillut uimisen parissa monia vuosia. Toimitsijavuosia kertyi itselle sieltäkin ja paljon lajituntemusta.

Työpäivän jälkeen en lähtenyt tänään metsään. Mieli olisi tehnyt, mutta keli oli kova ja kuivuus on näivettänyt kantarellit. Istuin sen sijaan varjossa rikki vanhan lepotuolini. Se täytyy siis laittaa paremmalle aurinkomatkalle.

Ehdin kuitenkin puhumaan kaksi puhelua tyttären kanssa ja vasta toisen aikana tuolin rakenteet alkoivat kalvaa omia istuinrakenteitani. Näin myöskin juomareissulla käyvän oravan, eilen juuri tankattiin sille lisää juotavaa. Helle haihduttaa juomat nopeasti taivaan sineen.

Kamera oli mukana juuri tätä varten.

Tässä ensin vain lähestymiskuvat.

Vähän oli varuillaan, kun mies huuteli rappusilta samaan aikaan. Rauhoittui kuitenkin pienen odottelun jälkeen.

Sateita odotellessa 👍.

Edit: Omat yleisurheilulajini olivat 300m , 800m ja maastojuoksu 👍