Äidin muuttopäivää palvelutaloon odotellaan edelleen. Ymmärrän hyvin kolikon toisen puolen. Anoppikin kuoli aikoinaan palvelukodissa asuessaan, eikä asunnon tyhjentäminen onnistunut tuosta vain kaiken surun keskellä, vaikka samassa kaupungissa asuttiinkin. Nytkin vuorossa on ensin asunnon tyhjennys, sitten sen siivous ja vasta sitten muutto. Sitä varten minun pitää hakea vapaata töistä ja järjestää sen päivän työt muille päiville, kalenterit uusiksi. Mutta nyt odotellaan.
Äiti ei ole vastannut puheluihin. Nyttemmin puhelimen akku on selvästikin kulunut loppuun, eikä siihen saa enää edes yhteyttä. Sairaalasta soittivat myös kertoakseen tilannetietoja. Äidillä ei ole nyt käsillä parhaimmat päivänsä, härdelliä on aiheutunut vähän enemmän kuin on tilattu.
Odottelen siis muuttopäivää ja varaan silloin kokonaisen päivän äidin muuttoon ja isänkin luona käymiseen.
Kesäloman jälkeen olen palauttanut itseäni työmoodiin. Olen ollut mentaalisesti niin täydellisesti muualla, että lomaa edeltävien asioiden kelaaminen kestää. Muutenkin loman aikaisesta oman elämän herruudesta (muun perheen lomassa) palaaminen omaan työrooliin vaatii muutaman huokauksen ja rentoutumisistunnon. Kyllä se työroolikin tästä taas käynnistyy pienen virittelyn jälkeen. Onneksi on ihanat työkaverit, joiden kanssa melkein mikä tahansa yhteinen kehittäminen on upeaa 🥰
Metsälenkki kutsuu sitäkin voimallisemmin jokaisen työpäivän jälkeen. Onneksi niihin on mahdollisuus. Työpäivän jälkeen kävelen suoraan viereiseen lähimetsään ja nautin sienispottailusta, vaikkei juuri mitään löytyisikään. Ainakin alueet tulee kartoitettua.
Viimeisen viikon aikana olen huomannut metsästä, melko läheltä, paikkoja, joissa en kuvitellutkaan kantarellien elävän. Ja sieltä niitä löytyikin! Jo on ollut seikkailua! 🤭😂😂😂😂.
Pysähdyin hetkeksi myös tähän osaan metsästä, joka ei sienihuumassa tavallisesti kiinnosta. Kaunis kuin mikä, mutta ei mikään sienien ihmemaa. Nyt otin kännyräpsyn ja pysähdyin hetkeksi nauttimaan. Seuraani ei tullut edes hyttysiä 🥰
Tämän iltapäivän lenkki tuotti vain pelkkiä kilometrikantarelleja. 2,5 tuntia harjumaastossa ylös ja alas kulkemista, 11 000 askelta ja vain reilut 200 grammaa kantarelleja! Päivä oli kuuma ja minä aivan voipunut reissun jälkeen. Vaan nyt on metsän vähemmänkin tunnetut alueet koluttu. Toivottavasti nyt kantarellit häipyvät mielestäni ja saan rauhan muita asioita varten. Turhaa toiveajattelua?
Mielenrauha tulee metsästä ainakin minulle. Kiva vaan kulkea ja nauttia luonnosta.
VastaaPoistaJos metsä on jotakuinkin hyvin kohdeltu, minunkin mieleni kohoaa aina siellä. Sotkuisesti harvennetut metsät harmittavat. Siellä ei näe mitään ja kulkeminen on mahdottoman vaikeaa. On niitä onneksi kauniita talousmetsiäkin.
PoistaTodellakin, miten kauniisti valo siilautuu runkojen lomitse sammaleiselle maapohjalle. Kuvaa katsellessa alkoi tehdä kovasti mieli jonkun matkan päässä olevaan metsään. Siellä on hieman samantyyppinen alue. Ehkä huomenna.
VastaaPoistaÄitisi muutto nielee varmasti energiaa. Toisaalta mieltä varmasti rauhoittaa ajatus, että äitisi pääsee palvelukotiin. Huolien kimpusta yksi vähemmän.
Naapuri toi pari tuntia sitten pussillisen herkullisia kantarelleja, joista teen huomenna muhennosta. Toivon sinulle leppoisia metsäretkiä ja sopivasti sienisaalista!
Kiitos, Between!
PoistaNyt on erinomainen metsäaika. Hyttysiä on ilahduttavan vähän. kävin metsässä ihan lyhythihaisella 🥰.
Äidin muutto on kuin kaikki uudet tulevat projektit. Jo aikataulun saaminen auttaa kummasti. Muuten kannattaa olla itselleen armollinen ja tyytyä siihen, ettei kaikki toteudu kerralla. Kyllä se siitä sitten, kun pääsee tekemiseen kiinni.
Upea valokuva!
VastaaPoistaKiitos, Anne!
PoistaKännykkä toimii metsän heikoissa valo-olosuhteissa yllättävän hyvin.
Toivottavasti kohta olisi muuttopäivä ja saisitte sitten kaikki hengähtää ja alkaa sopeutua uuteen!
VastaaPoistaIhana metsäkuva❤️ T. Irkku
Kiitos, Irkku!
PoistaOdottavan aika on pitkä ja tässä odotellessa ei oikein arvaa suunnitella mitään kummoisia ohjelmia itselleen. Aikataulu olisi jo todella hyvä alku.