keskiviikko 7. joulukuuta 2022

Viestiä hoivakodista

Hoivakodista soitettiin - äidistä on tehty saattohoitopäätös. Jäljellä oleva aika on siis lyhyt. Sovimme hoitajan kanssa, että he soittavat, kun tilanne huononee, sinne ei tarvitse lähteä vielä päivystämään. Eikä äiti hereillä olekaan. Ei ole ollut hereillä juurikaan viimeisillä kerroilla, kun olen hänen luonaan käynyt, mutta nyt on kuulemma entistäkin väsyneempi. Viime viikon lopulla hän oli kaatunut ja sen jälkeen tilanne oli huonontunut ratkaisevasti.

Hoitaja epäili, ettei pariin päivään ainakaan mitään vielä tapahdu. Päädyin järjestelemään kalenteriani niin, että pääsen perjantaina tilanteen tullen lähtemään Lahteen lyhyelläkin varoitusajalla.


Käsittelen monia asioita tiedon avulla ja tekemällä. Nytkin googlettaminen auttoi alkuun. Selvittelin sitä, mitä saattohoitopäätös tarkoittaa. Valviran sivuilla todetaan, että "Saattohoitopäätös on lääkärin tekemä tärkeä hoitopäätös, josta on keskusteltava potilaan kanssa tai jos hän ei pysty päättämään hoidostaan itse, läheisten kanssa." Tässä tilanteessa kai tämä keskustelu katsottiin läheisen kanssa keskusteluksi. Tosin mitään en olisi päättänyt toisin, vaikka minun kanssani olisi keskusteltu jo päätöksen tekemisen yhteydessä. En usko, että mitään parempaa vaihtoehtoa tässä tilanteessa olisi.

Käypä hoito -sivustolla kerrotaan, että sen suosituksissa saattohoidolla tarkoitetaan kuoleman läheisyydessä tapahtuvaa hoitoa (elämän viimeiset viikot tai päivät).


Hoivakodin hoitaja hoiti keskustelun erinomaisesti ja sain mielestäni oikein riittävästi tietoa ja pääsin helposti kysymäänkin minua askarruttavista asioista. Iso kiitos sinne.


Äiti on puhunut hoivakodissa ollessaan toistuvasti kahdesta sisarestaan. Päätin olla heihin yhteydessä. Ensimmäisen sisaren kanssa puhelinnumeron etsiminen oli helppoa, sillä samalla nimellä löytyi numerotiedustelusta vain yksi henkilö. Soitin vähän sokkona, mutta kyseessä oli oikea henkilö. Hänen kanssaan tilanteesta keskusteltuani sain tietooni toisen sisaren asuinpaikkakunnan. Sekin helpottaa jo paljon.

Toisella sisarella oli samankaltaisia muistiongelmia kuin äidillänikin oli. keskustelu oli monipolvinen, hapuileva ja poukkoileva. Luulen kuitenkin, että saimme asian selvitettyä.

Kummankaan näiden äidin sisarten kanssa en ole ollut tekemisissä yli 40 vuoteen. Nyt heidän puhelinnumeronsa ovat tallennettuina puhelimeeni. Lupasin ilmoittaa, kun tilanne muuttuu.


Äidillä on ollut kaiken kaikkiaan kymmenen sisarusta. Kaikki eivät ole enää elossa, kenenkään elossa olevien yhteystietoja minulla ei ole. Täytyy perehtyä äidin osoitekirjaan - vasta nyt se tuli mieleen. Se tosin on siellä Lahdessa.


Huomenna aamulla soitan hoivakotiin ja tiedustelen äidin tilannetta. Tarvittaessa lähden matkaan jo huomenna. Jos ei ole jo liian myöhäistä.


Jaksamista meille kaikille 🤍.

20 kommenttia:

  1. Jotain tekee mieli sanoa, mutta mitä, kun sanoja ei ole.

    Mieleen tulee äitini kuolema, josta on jo aikaa paljon, mutta silti
    siltä ei vaan tunnu. Olin äidin tyttö, siis enemmän kuin isän, vaan
    eiväthän ne muutkaan isät siihen aikaan niin paljoa puhelleet. Lähennyin isää
    vasta vähän ennen hänen kuolemaansa, ei meillä ikinä mitään suurempia skismoja
    ollut. Silti se puhuminen tuntui hyvältä.

    Äiti oli sairaalassa ja hoitaja kysyi, että kun loppu on lähellä, soitetaanko.
    Kerroin tilanteeni ja sanoin , että tulisin kyllä mielelläni. En saanut kaivattua
    apua mistään ja seuraavana aamuyön tunteina äiti oli kuollut. Suruni on vieläkin
    suuri, vaikka ymmärrän asian. Niin lähtevät sukupolvet ja seuraavat asettuvat jonoon.

    Lohtua sinulle, Susanna💟

    Ps. Olet laittanut tuon kauniin kuvan otsikkosi alle. Kuva on jotenkin lohduttava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Ripranie!

      Minä en ole ollut ns. äidin tyttö koskaan. Äiti on ollut aina kovin vaativa persoona ja vasta viimeisen puolentoista vuoden aikana olen nähnyt häntä pintaa syvemmälle. Sieltä on löytynyt sellainen puoli, jonka kanssa on voinut ryhtyä rakentamaan jonkinlaista suhdetta.

      Kävin tänään äidin luona. Silittelin, pidin kädestä, vaihdoin varovasti jalkoihin uudet sukat. Ja juttelin. Hetkittäin tuntui, että hän ehkä hieman kuuli ja tunsikin 🧡

      Poista
    2. Kävit äitisi luona. Teit hyvin ja kauniisti. Olet hyvä tytär. Tunteistamme me elämme💜

      Poista
  2. Sinulla on raskaat hetket meneillään. Jaksamista sinulle.

    VastaaPoista
  3. Tämä oli yllätys, sain kirjoituksistasi käsityksen, että äitisi olisi ihan hyväkuntoinen. Ilmeisesti kuitenkin joku sairaus taustalla. Jaksamista sulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, RH!

      Äiti on ollut fyysisesti melkoisen toimiva pitkään. Kaatumiset ovat tehneet takapakkia. Kaatumisista on tullut myös aivoverenvuotoja. Äidillä on muutenkin aivojen verenkiertohäiriöitä, jotka oireilevat välillä enemmän, välillä vähemmän.

      Mutta nyt on aika lyhyessä ajassa hänen vointinsa romahtanut todella täydellisesti. Viikon takainen kaatuminen oli se viimeinen käännekohta.

      Poista
  4. Saattohoitopäätös oli minullekin sanana ihan uusi, vaikka olen vanhustenhoidossa työurani tehnyt. Toki on helppo ymmärtää mitä tuo päätös pääpiirteiltään pitää sisällään.
    Saattohoidon aika ei ole läheisille tietenkään helppo, mutta toisaalta se usein kuitenkin on aika jonka kokee hyväksi kun mitään ei enää ole tehtävissä mielekkään elämän jatkamiseksi.
    Voimia sinulle ja perheellesi tämän vaiheen kanssa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kristiina!

      Tässä nyt mentiin sillä aikajanalla, ehdinkö tavata äidin vielä hänen eläessään vai en. Eilen illalla sain vielä uuden soiton, jonka mukaan hänen vointinsa on entisestään huonontunut. Siksi kiirehdin häntä tapaamaan jo tänään.

      Poista
  5. Sanotaan, että tieto lisää tuskaa, mutta oma selviytymiskeinoni on sama kuin sinulla "Käsittelen monia asioita tiedon avulla ja tekemällä."

    Lämmin halaus Susanna <3

    VastaaPoista
  6. Rankkaa ja pelottavaa aikaa, kun ei tiedä mitä ja koska tapahtuu. Äidin pois menosta on tänään 8 vuotta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä helpotti, kun ehdin tänään käymään ja tapaamaan äidin. Nyt kaikki ei ole niin ennakoimatonta, kun jotain on jo tapahtunut 🤍

      Poista
  7. Hienoa se, että ehdit vielä tapaamaan äitisi ja koit saaneesi jonkinlaista yhteyttä häneen. Voimia ja rauhaa sinulle kaiken keskellä!

    VastaaPoista
  8. Ei oikein ole sanoja, millä sinulle vastata. Toivotan voimia ja jaksamista. Toivon myös mahdollisimman helppoa ja nopeaa loppua äidillesi.

    Samanlaisen tilanteen olen elänyt lävitse anopin osalta. Minäkin käsittelin asiaa tekemällä ja se oli myös paras tapa auttaa appea tilanteessa. Anopille piti hankkia arkku ja kuljetukset kuolemaa varten valmiiksi ja silitin vaatteet. Viimeinen palvelus rakkaalle anopilleni <3

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!