Kynitty koira ja syksyn suunnittelua

Koira joutui luopumaan suuresta osasta karvojaan kesäksi. Helle painoi lopulta niin paljon, että kaikkein järkevintä oli helpottaa otuksen oloa vähentämällä turkin paksuutta runsaasti.

Saksilla leikkasin enkä ole edes mitenkään erityisen kätevä käsistäni. Jälki on pitkästä tuhrustelusta huolimatta sen mukaista ;-) Mutta koira tykkäsi. Olo tuntui viilenevän aivan huomattavasti, vaikkei kaikkea karvaa poistettukaan.

Häntä on kreppikiharalla uimaretkien jäljiltä :-) Ja turkissa on muutenkin kaikenlaista roskaa, sillä uimaretken jälkeen täytyy ehdottomasti aina kieriskellä maassa selällään ja muka kuivattautua ;-)

Riittävä luontoaika auttaa jaksamaan kummasti myös 'luonnottoman' elämänvaiheen yli. Nyt en ole ehtinyt luontoilemaan, mutta olo on edelleen hyvä ja kesän valokuvien läpikäyminen pitää olon vieläkin luonnonläheisenä :-)

Minulla on aikaa lomailuun myös syksyllä ja aionkin ottaa syys-lokakuun aikana ihan omaa aikaa ja häipyä jonnekin luonnon rauhaan. Onko sinulla hyviä ehdotuksia syyslomapaikaksi?

Täyteläinen loppukesä - ja niitä mökin kuikkia :-)

Elokuu on upea kuukausi. Kesän parhaat puolet jatkuvat vielä, eikä vihreys ole katoamassa minnekään, jos ei viljan kypsymistä lasketa mukaan. Aamut ja illat ovat jo mukavan viileitä eikä yöllä tarvitse kärsiä liiasta valosta. Keväällä vastaavan valon aikaan puuttuu kaikki tämä rehevä vihreys... Toki silloinkin on ihanaa :-)

Vaikka töissä on kiirettä (taas kerran), yritän muistaa pysähtyä päivittäin, ettei kiire tartu liian syvälle. Silloin nimittäin nukun heti yöni huomattavan paljon levottomammin.

Kävin aamulla ennen aamupalaa reippaalla kävelylenkillä. Olin tänään etätöissä, joten aikaa riitti aamureippailuun oikein hyvin. Ja silti sain nukkua toimistopäiviä pitempään :-) Oli sateetonta ja mukavan viileää. Oli kiva päästä pukemaan vaihtelun vuoksi päällensä pitkähihaista vaatetta.

Mökkirannan kuikkien kuvia räpelsin tässä työpäivän jälkeen. Joissain kuvissa kuikat olivat niin lähellä, ettei tarvitse selitellä, mitä kuvissa on tapahtuvinaan ;-) Kun poika kalasteli laiturilta, kuikat tulivat yllättävän lähelle. Minä puolestani kun hiiviskelin puiden takana kameran kanssa niitä kuvaamaan, sukelsivat oitis kauemmas ;-) Minulta näyttää olevan kuikkavetovoima vähissä...

Vielä on hyvää kesää jäljellä. Sitä täyteläistä ja särmikästä. Nautitaan siitä :-)

Elokuun vauhtia

Meillä luonto on saanut tänään vettä. Pitkin päivää. Paikallisilla Elomessuilla päästiin päivystämään teltan katon ja seinienkin suojissa, mutta muut messukävijät joutuivat sopeutumaan sateeseen. Onneksi eilen oli sateeton messupäivä :-)

Kesän aikana istutetut uudet tuijat saavat nyt viimeistään voimaa juurilleen ja jaksavat varmasti näillä vesillä talven yli, jollei mitään erityistä yllättävää satu eteen.

Meillä oli Elomessuteltalla arpajaiset, joissa jokainen arpa voitti. Palkintojen yhteenlaskettu arvo ylitti monin verroin arvoista saadun tuoton, mutta tuloksena oli todellinen hyvän mielen arvonta. Kukaan ei lähtenyt paikalta ainakaan näkyvästi tyytymättömänä, Jokainen voittaja myös tunsi itsensä voittajaksi. Ajatus oli Lulun ja se osoittautui todella toimivaksi :-)

Tytär lähtee kuun lopulla Kanadaan neljäksi kuukaudeksi opiskeluvaihtoon. Nyt on vielä monta rautaa tulessa, kun viilataan kaikkea valmiiksi. Onneksi takana on rentouttava kesäloma ja voimavarat on tankattu perusteellisesti. Nyt jaksaa :-)

Rutajoen koski

Yritän muistaa olla talvella kiitollinen siitä, että on riittävän kylmää villapuserolle ja -sukille :-) Juuri nyt olen kiitollinen siitä, että helteiden on luvattu toistaiseksi loppuvan. Ehdottoman ihanaa siirtyä normaalien säiden pariin :-)

Ampiaiset ovat vilkkaina. Myönnän kokeilleeni useampaakin ampiaisansaa. Tai siis mieheni ne on viritellyt minun käskystäni pyynnöstäni.

Odotan innolla viikonloppuja, jolloin voi lähteä ihan huoletta liikkeelle kameran kanssa - juuri silloin kun haluaa. Alkava viikonloppu kuluu paikallisilla Elomessuilla muutama tunti kumpanakin päivänä. Seuraava viikonloppu näyttää olevan ihan ilman minkäänlaisia varauksia. Nyt täytyy sitten vain odotella säätiedotuksia.

Mökkiloman aikana kävin kuvaamassa myös pienellä koskella. Ihan kosken tuntumassa oli hieman vilvoittavaa, mutta heti kauemmas siirtyessä tyyni kuumuus iski kosteasti ja vähemmän virkistävästi. Koski oli metsäisessä maastossa, joten valokin oli hieman niukassa. Mutta ainakin yksi koskireissu on siis tänäkin kesänä korkattu :-)

Vettä oli paikallisten kesäasukkaiden mukaan vain murto-osa kevään ja syksyn korkean veden ajoista. Silti näkymä ja äänimaailma oli rauhoittava. Ihmeen vähän tuolla oli ihmisiä liikkeellä, vaikka merkitty polkureitti kulki ihan vieressä.

Lomani kesti noin kolme viikkoa. Pituus tuntui oikein sopivalta. Tuntuu mukavalta, että osa lomaa odottelee vielä tämänkin jälkeen. Luontokohteissa on kesälomakauden ulkopuolella paljon rauhallisempaa ja idyllisempää. Ihanaa päästä kuvausreissuille pitkin vuotta :-)

Mahtavaa kesäloman jälkeistä aikaa kaikille! Nyt on taas hyvä tilaisuus uudistaa omaa elämäänsä uusiin, jännittäviin suuntiin.

Kauneutta pellosta

Harvemmin jaksan iloitella peltomaisemilla. Tämän kesän aikana olen oppinut näkemään kauneutta myös pelloissa. Keskisuomalaisessa peltomaisemassa on sitä mäkisyyttä ja maiseman vaihtelevuutta, mikä kuuluu muutenkin keskisuomalaiseen maisemaan.

Taitaa vaatia maiseman vaihdosta, että löytää tutuista elementeistä jotain uutta ja ihailtavaa. 'Tylsistä' pelloista tuli minulle mielenkiintoisia kohteita hieman mutkien kautta. Peltojen katseleminen hieman korkeammalta näyttää kiehtovan palapelin, joka muuttaa muotoaan koko kesän ajan.

Ehkä samanlaista kiehtovuuden löytämistä vanhoista tutuista asioista voisi löytää vaikka kuinka paljon, kun muistaisi katsoa oikealla silmällä. Kauneus on tässä ihan lähellä :-)

Keski-Suomen hiekkateitä ja nuorten parisuhdemietintää

Jos deittailu on ollut omaa tiedettänsä minun nuoruudessani, on se sitä vieläkin enemmän nykyään. Ennen ihmiset tavattiin kasvotusten ja jo ensikohtaamisella pystyi toisesta päättelemään paljon. Yhteydenpito jatkui mahdollisten lisätreffien myötä ja silloin seuralaisesta paljastui taas lisää niitä todellisia piirteitä.

Mutta nykyään yhteydenpito alkaa usein netin välityksellä. Tämä tarjoaa loputtomia mahdollisuuksia kirjallisen ilmaisun taitajille. Lyhyen viestittelyajan verran melkein kaikki kirjoitustaidon osaavat jaksavat esittää unelmien kumppania. Ja monet pystyvät samaan vielä ensimmäisten tapaamistenkin ajan. Kun todella positiivinen mielikuva on jo valmis ennen ensimmäistä tapaamista, myötätuuli puhaltaa suotuisasti myös ensimmäisillä tapaamisilla.

Vastaavasti luin juuri nuoresta miehestä, joka ei löydä kumppania millään. Eikä ole varmasti ainoa. Miksi hyvät tyypit jäävät yksin ja verbaalisesti lahjakkaat seikkailijat syrjäyttävät heidät?

Tässäkin suhteessa haluaisin muuttaa maailmaa, mutta enhän minä siihen pysty.

Kaikki on kuin keskisuomalaista maisemaa: ylä- ja alamäkiä, kurveja ja lyhyttä hiekkasuoraa ;-) Terveisiä siis keskisen Suomen mäkisistä ja järvisistä maisemista :-)

Kuikkajärvellä

Jos tällä hetkellä pitäisi valita, niin nimeäisin lempilinnukseni ehdottomasti kuikan. Kuikan ulkoasussa, olemuksessa ja käyttäytymisessä on niin paljon mielenkiintoista ja kiehtovaa seurattavaa, etten kovin helposti kyllästy seuraamaan niitä. Tämän kesän vuokramökillä kuikkia liikuskeli pareittain ja isommissa ryhmissä.

Kuikat tulivat välillä melko lähellekin rantaa kalastamaan, mutta häipyivät oitis kauemmas, jos siihen tuli kameran kanssa jokseenkin ulottuville. Mutta kun riittävän kauan ja paljon jaksaa käyttää aikaa ja yrityksiä niiden kuvaamiseen, saaliiksi jäi ihan tunnistettaviakin kuvia ;-) Valon suunta häiritsi iltakuvaamista, joten paras toivo kuvaamisen kannalta oli aamulla ja aamupäivällä.

Kuikkien ääntelyvalikoimasta opin aikoinaan ensin tuon mainoksistakin tutun reviiriäänen, joka jotenkin symboloi tavallaan suomalaista kesää ja kesäyötä. Seuraavaksi tutustuin lyhyempään hälyytyshuutoon ja muutama vuosi sitten kuikkaparven höpöttelevän puoliröhkivään keskusteluääneen. Lisää kuikista mm. Birdlifen sivulla.

Parvissa tai isoissa ryhmissä liikkuvat kuikat ovat pesimättömiä kuikkia. Jos oikein muistan, myös kuikkaparit voivat liikkua lyhyitä aikoja parvissa ja jatkaa taas sitten matkaa omilleen. Korjatkaa, jos tämä muistitietoni on väärä.

Kuikkahan on huikea sukeltaja ja saattaa hävitä näkyvistä yhdellä hiljaisella sukelluksella. Ja kun yksi kuikka sukeltaa, niin usein kaikki muutkin sukeltavat...

Minulla on vielä yksi lomapäivä aikaa hoidella huonovointista koiraamme, joka alkoi oksentelemaan heti kotiin saapumisen jälkeen ja jatkoi sitä tähän aamuyöhön asti. Nyt koira on väsynyt, voimaton ja hieman ruokahaluton. Hieman tarkoittaa sitä, että nyt illalla ruoka maistui ihan yllättäen :-) Mikä helpotus.