Kottaraisen eväiden hankintaa

Kevät on NIIN paljon pitempi, kun sitä seuraa jo alusta asti. Nyt useimmilla linnuilla taitaa olla jo jälkikasvua, vaikka ollaan vasta toukokuun lopussa :-)

Tänään tein vapaamuotoisen luontolenkin ja kohtasin kottaraisia :-) Kottaraiset eivät ole jokapäiväisiä tuttuja tässä lähiluonnossa, joten tilanne oli ihastuttava ja melkein juhlallinen :-)

Kottaraisillakin on jo poikasia. Kottarainen munii huhti-toukokuussa 3-8 munaa. Haudonta-aika on 11–14 vrk, pesäpoikasaika 17–25 vrk (Luontoportti).

Huomenna alkaa kesäkuu - ihanaa kesäkuuta!

Kohtasin rusakon poikasen - aika hieno fiilis :-)

Sade ja viileys ovat kiusanneet, mutta tänään työpäivän jälkeen aurinko pilkahteli silloin ja tällöin. Se tuntui todella mukavalta :-)

Kaiken elävän näkeminen luonnossa kohottaa mielialaa heti korkeuksiin. Ulos pitäisi siis lähteä myös kurjemmassa kelissä.

Tänään lyhyen lähikävelyni tuloksena löysin rusakon poikasen. Ei mikään pienen nyrkin kokoinen enää, mutta paljon aikuista pienempi kuitenkin.

Malttoi rentoutua lopulta :-) Tuli fiilis, että on tullut pysyteltyä juuri sopivan kaukana otuksen kannalta.

Armollista, intensiivistä viikon jatkoa Sinulle :-)

Meriharakka Sisä-Suomessa

Nyt luonto saa ainakin kovasti kaipaamaansa vettä. Ei passaa valittaa, hyviä kelejä on ollut jo. Ja niitä tulee varmasti vielä lisää :-)

Olen muutaman vuosikymmenen aikana pallotellut päässäni paljonkin ajatuksia elämän merkityksestä ja tarkoituksesta. Palaan aiheen pariin aina säännöllisesti. Vastauksia ei löydy silloin, kun etsin niitä. Jotain alkaa sen sijaan hahmottumaan aina pohdintojen välillä.

Tällä kertaa käväisin mm. Tiedetuubin sivulla: https://www.tiedetuubi.fi/mika-tekee-meista-ihmisia benchmarkkaamassa ajatuksia. Siellä oli listaa ihmiselle erityisen ominaisina pidetyistä asioista:

1. Elämme varsin pitkään
2. Olemme suureksi osaksi karvattomia
3. Kuljemme kahdella jalalla
4. Meillä on näppärät kädet
5. Käytämme työkaluja
6. Olemme kaikkiruokaisia
7. Kypsennämme ruokaamme lämmittämällä
8. Meillä on erityisen iso pää
9. Olemme tietoisia
10. Kommunikoimme
11. Meillä on kulttuuria
12. Harrastamme seksiä ympäri vuoden
13. Hyödynnämme muita lajeja
14. Muokkaamme ympäristöämme
15. Olemme tämän planeetan valtalaji

Ei ikävä kyllä mitään mainintaa etiikasta, moraalista, oikeudenmukaisuudesta, hyvästä tahdosta, myötätunnosta tms. Toisaalta ei ihmekään, kun katselee maailman tilannetta ympärillämme. Ehkä nuo ominaisuudet ovat tyypillisiä ihmislajin parhaimmistolle?

Luontoa seuratessa voi keskittyä vain tähän hetkeen. Toki silloinkin on hyvä muistaa etiikka ja moraali sen suhteen, miten luontoa seuraamisellaan häiritsee. Hyvä tahto, oikeudenmukaisuuden tavoite ja myötätunto vievät tässäkin pitkälle :-)

Tässä viikon takainen meriharakka, joka suhtautui hyvin puolustavalla, jopa hyökkäävällä otteella muihin lähellä liikkuviin lintuihin. Pesä jossain lähellä?

Tässä meriharakka kuitenkin tauolla lokeilta vallatulla kivellä :-)

Valkohäntäkauris - ihana häntä ja upeat pomput

Valkohäntäkauriisiin olen 'törmännyt' joinakin kuvausiltoina. Valo on tavallisesti hieman kehno ja kauriit kaukana, mutta elämys on sitäkin lämpimämpi. Tai - ehkä se elämys olisi vieläkin lämpimämpi, jos kauriit olisivat lähempänä ;-)

Tällä kertaa pääsin hiipimään pellon laitaan ilman isoja pelästyttelyjä. Tuijoteltiin tovi toisiamme. Siitä otin monta kuvaa, tähän laitan vain tämän yhden, ettei mene tylsäksi heti alussa ;-)

Sitten se kirmasi näyttävästi valkoinen häntä pystyssä pois päin. Hyppeli korkealle ja näyttävästi. Sillä ei ollut selvästikään mikään kiire mihinkään. Lähellä oli muitakin kauriita, huomasin sen tämän tapahtumasarjan jälkeen. Arvelin sen jälkiviisaasti keräävän huomiota itseensä, jotta muut pääsisivät piiloon / pakenemaan. Puolisen tuntia tämän jälkeen otin yhteispotretin tästä ja rusakoista, varista unohtamatta - muut kauriit eivät mahttuneet kuvaan.

Hämeenlinnassa on satanut tänään poissaollessani, ukkostanutkin. Miten teillä?

Silkkiuikkujen kiireistä aikaa :-)

Kevät pursuaa elämää kaikkialla. Niin myös meidän pihallamme. Lintuja ja oravia häärää pihassa ennätyspaljon ja koiran kanssa saa olla tarkkana, kun mennään pihalle. Päivällä koira kävi pihalla pissalla. Viereisessä pensaassa oli kauhistuneen oloinen koirasfasaani, joka hyppeli jo vähän kauemmas. Nappasin koiran syliini ja juttelin molemmille rauhoittelevia. Fasaani jäi pensaaseen ja me menimme koiran kanssa vähän sivummalle syömään vähän heinää ;-)

Myöhemmin kävimme taas pihalla, mutta koira piti napata taas alta aikayksikön syliin ja viedä kauemmas, sillä oravan valkoinen vatsa paistoi tuijan alla. Siellä se seisoa kökötteli. Koirahan ei tekisi noille kummalekaan mitään, mutta yrittäisi päästä nuuskimaan. Molemmat (fasaani ja orava) stressaantuisivat siitä varmasti melkoisesti, joten yritän välttää turhaa hämminkiä.

Joskus pienempänä koira on juossut innoissaan fasaanikoiraan perässä pitkiä matkoja käyden kohtuullisen vilkkaalla kadullakin riekkumassa. Fasaani pyrähti silloin välillä lentoon, mutta koira seurasi silmittömän innostuneena. Onneksi ei käynyt mitenkään. Autot pysähtyivät ja huomattavasti koiraa isompi fasaanikaan ei alkanut kukkoilemaan.

Kerran nuorena koira eksyi lähimetsään juostessaan innosta huumaantuneena rusakon perässä. Hätä oli suuri, kun sitä silloin etsiskelimme.

Tämä on sitä aikaa vuodesta, kun aivan sulan silkkiuikkujen edessä. Se johtuu varmaan siitä, että niitä on nyt vielä niin helppo havaita. Kun niiden poikaset kasvavat kunnolla isoiksi, on paljon harvinaisempaa herkkua nähdä silkkiuikkuja.

Monilla silkkiuikuilla on täällä päin pesän tekeminen meneillään. Jos pesä onkin välillä piilossa, niiden keskinäinen keskustelunsa paljastaa olinpaikan aika nopeasti. Joskushan pesät ovat todella näkyvillä, jos mitään turvallista, peittävää kaislikkoa ei ole tarjolla suojaksi.

Tästä kaislikosta löytyi monen, monen silkkiuikkupariskunnan pesät, ihan läheltä toisiaan. Tämä oli ainoita aukkokohtia kaislikossa, josta saattoi yrittää kuvan ottamista pesää rakentavista emoista.

Tämä pariskunta ei näytä tekevän pesää ainakaan vielä. Vai olisiko kyse sittenkin kahdesta koiraskaveruksesta hengailemassa sillä aikaa, kun puolisko on pesällä?

Huomaa supertyylikäs jalan ojennus :-)

Talitiaisen suuri näytös - kahteen kertaan

Kyllä keväällä tapahtuu! Tänään näin kevään ensimmäiset korennot. Räkättirastaat vievät jo eväitä pesilleen. Pikkuvarpunen etsi kiihkeästi hyönteisiä omenapuusta. Telkällä on jo poikaset. Yksinäinen nokikana rakentaa vimmalla pesää. Pihan kirjosieppo laulaa lauluaan iltamyöhään asti. Lämpimän päivän (22 astetta) jälkeen illan viileys tuntuu mukavalta. Elämä on aikalailla kohdillaan :-)

Talitiainen esitti tänään näytöksen. Rotkahti hetkessä maahan ja näytti kuolleelta. Melkein. Esitti kuolevaa jonkin aikaa ja pelmahti sitten lentoon ihan tuosta vaan. Esitti kaiken vielä toiseenkin kertaan ihan tuohon perään, nyt vain naama toiseen suuntaan.  Aikamoinen esiintyjä ;-)

Olisikohan pesä ollut ihan tuossa lähellä?

Orava ja sen kallisarvoinen paketti

Pihan kaksi oravaa olivat tänään harvinaisen rohkealla tuulella ja ohittivat minutkin ihan lähietäisyydeltä, joten hain kameran käsiini ihan varmuuden vuoksi. Pian toinen oravista oikaisi pation kautta ruskea paketti suussaan ja hengähti hetken edessäni jatkaakseen matkaa. Orava lähestyi niin nopeasti, että kuvaaminen ei oikein tahtonut onnistua. Piti keskittyä ihan kunnolla.

Oletin suussa olleen paketin olleen edellistalven omenan, niitä on jonkin verran parin omenapuun juurella (laiska minä).

Jo kameralla kuvien tarkastelu kertoi tarkempaa tietoa oravan paketista. Ensimmäinen kuva on epätarkka, mutta siitä jo selviää, ettei kyse ollutkaan mistään vanhasta omenasta.

Keskellä hiekkapihaa oravaäippä laski poikaspakettiaan hetkeksi maahan lähteäkseen sitten taas vauhdilla matkaan. Tässähän oli selvästi meneillään poikasten siirto uuteen paikkaan! Jälkimmäisestä kuvasta näkyy vielä varsin hyvin poikasen kantoasento. Olin  (ja olen vieläkin) todella innoissani tästä uudesta kokemuksesta!