tiistai 19. marraskuuta 2019

Kauhistelua buffassa ja västäräkin eväshetki

Kaikki eivät sivistyneessä Suomessakaan ole vielä ymmärtäneet suuren enemmistön isoa huolta ilmaston muutoksesta. Olen töissä ympäristöalan organisaatiossa ja meillä ympäristötietoisuus näkyy ihan huippuna kaikessa arjessa. Ihmiset ajattelevat vastuullisesti ja fiksusti ja vieläpä toimivat sen mukaisesti. Luovuin aamiaisleivän kuljettamisesta aamukahville töihin muovipussissa. En mitenkään kehdannut enää. Kukaan ei sanonut mitään eikä katsonut sillä silmällä. Muiden ekoteot vain herättivät minut eväsrasian hankintaan. Tai minä siis heräsin ja ihana mieheni hankki muutaman käyttökelpoisen rasian :-)

Työpaikan lounasbuffassa on paikka biojätteille, mutta tavallisesti sinne menee ainakin minun nähteni vain niitä pieniä rippeitä lautaselta, jotka eivät enää oikein haarukkaan yrittämälläkään tartu. En ole siellä nähnyt kenenkään mättävän syömättä jätettyä ruokaa suoraan jätteisiin. Meininki on kivasti sellainen, että otetaan ensin sen verran, kuin ainakin jaksetaan syödä ja sitten tarvittaessa vielä vähän lisää.

Tällaiseen tietoisuuteen töissä tottuneena olen pariin kertaan kotikaupunkini buffassa lounastaessani lähes pudottanut silmät päästäni, kun edellä mennyt noin nelikymppinen mieshenkilö on kantanut ruokailunsa jälkeen KUKKURALAUTASELLISEN pitsan reunoja biojätteeseen! Hyvä, että olen pysynyt nahoissani. Sisälläni kaikui huuto: "Ne pitsan reunat ovat ihan syötävää ruokaa! Syö ne ensin, ennen kuin haet lisää ruokaa!!!!" Onneksi huuto pysyi vain omassa päässäni. Toisella kertaa noin kolmekymppinen monesti ennenkin pitsaa syönyt mies haki tauotta pitsaa lisää ja latoi kaikki reunukset varalautaselle korkeaan pinoon. Luonnon lisäksi olin jo huolissani myös hänen terveydestään :-( Mutta olin hiljaa silloinkin. En huokaillut enkä pyöritellyt silmiäni.

Lapset ja nuoret ahdistuvat ilmastomuutoksesta ja samaan aikaan iskä tai eno lappaa puolet ruoka-annoksesta roskiin. Tässä on jotain niin ikävää ristiriitaa, että ihan pahaa tekee.

Tarvittaisiin kai sellainen iso maan laajuinen kampanja, jossa ruoan jättäjät saisivat nolon leiman. Että ruokaa hamstraavalle ruoan hylkääjälle tulisi nolo olo. Ja että muidenkin mielestä se olisi noloa. Minäkään en kehdannut sanoa mitään. Ehkä hyvä niin, sillä olin aika tuohduksissani. En ole ihan parhaimmillani isossa ikävässä tunnetilassa ;-)

Toki täytyy myöntää, että olen välillä itsekin jättänyt ruokaa. Viime kerralla ruoka oli niin suolaista ja rasvaista, ettei sitä vain millään pystynyt kaikkea lapioimaan elimistöönsä. Siihen paikkaan ei kyllä mennäkään enää uudelleen.

Miten sinun mielestäsi viesti menisi perille noille ruoan tuhlaajille? Onko mitään toivoa?

Kesän västäräkki sen sijaan ei tuhlannut ruokaa. Heitteli ja ravisteli korentoa niin kauan, että sai sen siivet ja jalat irti. Sitten paisti vietiin poikasille :-)


12 kommenttia:

  1. Aamen. Kävin juuri päivänä eräänä kahvilassa, enkä tiennyt miten päin olla, kun viereisen pöydän seurue tilasi kukin itselleen ja taaperoikäisille lapsilleen kahden uuniperunan annokset, joista jokainen söi ehkä puolikkaan tai korkeintaan yhden perunan verran (lapset eivät sitäkään vähään, vaan lähinnä levittivät pillimehut annoksensa päälle ja hämmentelivät) ja kantoi loput astioidenpalautuskärryyn. Hirveää katsottavaa. Olisiko voinut tilata vaikka vain yhden tai pari annosta yhteiseksi jakoon, jos ei ollut aikeissa (ja lapset ilmiselvästi eivät olisi edes jaksaneet) syödä kuin pari haarukallista? Tuossa kohtaa sattuu paitsi se resurssien tuhlauksen todistaminen, myös ajatus siitä, miten vähän ruokaa kunnioitetaan. Ajatukset ajelehtivat köyhiin ja kodittomiin ja kehitysmaiden ihmisiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep. Olisi voinut ostaa hillitymmin, tarvittaessa lisää. Ylimenevän rahan olisi voinut sijoittaa johonkin hyvään. Ehkä taaperoikäisten perheissä kuitenkin väsymys ajaa usein hieman järjen käytön ohi. Minulla ainakin on lasten alkuvuosista muistona paljon hämärää väsymyksestä aiheutunutta suhinaa.

      Poista
  2. En usko että tuollaisiin ihmisiin saa muutosta aikaan. Kyllä ne pitää juurruttaa nuorempiin ihmisiin.
    Tosi upea kuva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sami!

      Kyllä ne vanhat jäärätkin muuttuvat, kun olosuhteet ajautuvat oikeaan suuntaa ;-)

      Poista
  3. Miten västäräkin poikasetkaan jaksoi tai pystyi syömään noin ison hyönteisen? Eilen katsoin Areenasta, kun tiirat syötti poikasilleen sievästi sopivan pieniä kaloja ♥

    Varmaan tuohon ruuan poisheittoon tepsis raha. Joutuis maksamaan ylimääräistä sen mukaan, paljonko vie roskiin ruokaa ja pizzanreunoja. Mutta pizzoissakaan ei kannattas säästää jättämällä viis senttiä reunasta ilman täytettä...

    "Monesti ennenkin pitsaa syönyt" - hauska kiltti kuvaus, josta selvis kyllä minkä näköinen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Veikkaisin, että paloina on syöty ;-)

      Kerran näin aikuisen selkälokin raahaavan rantaan ison kalan, jota se ei pystynytkään nielemään. Tai ehkei edes halunnut. Nokki kalaa kylkeen ja aterioi siinä aikansa. Varikset tulivat jatkamaan sen jälkeen.

      Asiasta pitsaan: Nuo reunat näyttivät niin pehmeiltä ja herkullisilta... Mutta tuota biojätelisämaksua voisi joku selkärankainen buffa kokeilla! Ajatella, jos nuo käyvät harva se päivä tekemässä noita samoja biojäteongelmiaan tuonne. Se ei ole ravintolalle kannattavaa ja luonnolle se on väkivaltaa. Minä antaisin tuollaisille tuhlareille porttikiellon :-(

      Poista
  4. Tuo RH:n ylläesittmä biojätelisämaksu voisikin olla hyvä idea.

    Hieno kuva!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sussi!

      Jos joku ravintola ottaisi tuollaisen käyttöön, ryhtyisin mielelläni vakioasiakkaaksi - jos siis ruokakin olisi hyvää :-)

      Poista
  5. En ole koskaan ymmärtänyt sitä että aikuiset ihmiset kehtaavatkin jättää pitsan reunat syömättä. Se on ihan käsittämätöntä. Laivalla bufferavintolassa näkee näitä jotka ahnehtivat lautaselleen vaikka mitä ja jättävät sitten syömättä ison osan. Luin jostain että Viking Linella oli saavutettu hyviä tuloksia laittamalla tarjoilupöytien päihin pienehköt kyltit joissa kehoitettiin "ottamaan vain se määrä minkä jaksaa syödä. Ja jos ei vielä tullut kylläiseksi niin lisää saa aina hakea."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laivalla käydään mässäämässä kerran, pari vuodessa. Nämä tekevät sitä kotisohvan lähellä luultavasti monta kertaa viikossa :-(

      Mutta se laivamässääminen ja ruoan tuhlaaminen on ihan selittämättömän epäasiallinen juttu sekin. Pitäisi sinnekin laittaa ilmastoinfotaulut jokaiseen pöytään :-(

      Poista

Kiitos kommentistasi!