keskiviikko 13. toukokuuta 2020

Helvetinjärven kansallispuisto, Haukkajärvi

Kylmät ja sateiset päivät johtivat siihen, että työpäivän jälkeen kävin lomaviikon kuvien kimppuun. Vettä satoi tämän tästä oikein solkenaan ja ilma pysyi hyytävän kylmänä. Ulkoilu saa jäädä huomiseen.

Kävin lomallani Helvetinjärven kansallispuistossa. Olemme vuosia sitten käyneet miehen ja koiran kanssa mökkireissulla ollessamme Helvetinkolulla. Nyt päätin aloittaa päiväreissuni Haukkajärveltä Haukanhiedalta. Päivästä piti kuoriutua edellisen päivän sääennusteiden mukaan puolipilvinen, mutta kyllä se päivä ihan kokopilviseksi jäi. Lisäksi autoreitin reunoilla oli pienoisia aurauksen jäljiltä jääneitä lumikökköjä ja ojat olivat jäässä.

Haukanhieta oli kaunis.



Tunnelmaa latisti järvellä melova kanoottiseurue, jotka olivat puheliaita, kovaäänisiä ja laulunhimoisia. Kuulosti vappujuhlien loppupuolen sunnuntaiaamupäivän hoilotukselta. Oli virhe mennä kansallispuistoon sunnuntaina :-(

Tuossa selkäni takana oli teltta ja hieman taaempaa löytyi polttopuita ja keittokatoskin.

Västäräkki ei koskaan petä :-) Ei edes harmaana ja meluisana vapun jälkeisenä sunnuntaina ;-) Se keikkuu vastaan aina ja missä vain. Nyt se tepasteli vastaan tässä rannalla.





Väkeä riitti poluilla yllättävän paljon, mutta löysin rauhallisen paikan eväshetkelle. Innokkaat melojat olivat päätyneet rantautumaan tuohon lähelle ja tekivät kovalla ryskeellä siellä nuotiota itselleen. Minun eväspäikkani jäi sen verran katveeseen, että siellä oli melkein hiljaista :-)


Punarintoja kuulee ja näkeekin tämän tästä, mutta kuvaan niitä on ollut vaikea saada. Tavallisimmin se keikkuu joko piilossa tai puun ylimmällä oksalla niin, että kuvaan saa vain vatsan. Tällä kertaa kuvakulma oli hieman parempi, vaikkakin valo oli niukka, niin kuin koko päivän.



Matkalla ehdin näkemään myös kevään ensimmäisen sammakonkudun, vaikka osa lampien rannoistakin oli vielä kovasti jäässä!


Haukkajärven jälkeen suuntasin Helvetinkolulle, mutta pysäköintialue oli aivan täynnä autoja ja ihmisiä oli todella paljon. Hetken aikaa mietin, mitä tehdä, mutta sitten päätin vain suunnata takaisin kotiin. Reissu jäi hieman kesken, mutta kaipasin hiljaisuutta ja tilaa eikä paikka ollut siihen selvästikään omiaan.

Retki auttoi minua ymmärtämään paljon sitä, mitä luonnosta haen ja kaipaan. Omalla tavallaan hyvin seesteyttävä retki. Ja luonto on kuitenkin aina luontoa :-)

18 kommenttia:

  1. Haukanhiedan laguuniranta muistuttaa kovin Tiilikkajärven Venäjänhiekan rantaa.
    Taitaa käydä niin, että on vältettävä kansallispuistoja jos haluaa rauhaa ja hiljaisuutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Etelän kansallispuistot eivät näytä olevan niitä rauhan tyyssijoja hiljaisuuden kuuntelijalle ;-)

      Poista
  2. Tuonne ollaan kans joskus menossa. Ei kyllä kuulosta kivalta se väenpaljous... mutta se hinta kai siitä on maksettava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitten, kun yhteiskunta avautuu enemmän, luonnosta katoavat ne, jotka pitävät sitä viimesijaisena vaihtoehtona aikansa viettämiseen. Se väljentää menoa jo kummasti ;-)

      Poista
  3. Kylläpä punarinta on tomerana :)
    Kaunis paikka. Joskus itsekin kolulla käynyt, mutta tuo hietakin on kyllä hurjan kaunis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Helmi!

      Hieta oli suomalaisiin olosuhteisiin verrattuna ihan huippua :-)

      Poista
  4. Äitienpäivänä kävimme myös lunnonsuojelu alueella täällä.
    Punarinta on mun lemparilintu,sait hienon kuvan siitä, voikohan tuossa järvessä uida.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että tuo järvi on todella puhdas, varmasti uimakelpoinen :-)

      Poista
  5. Kunnon erämaata ei tahdo nykyään löytyä enää mistään, metsätkin on täytetty luontopoluilla ja palveluilla niin, että suuret ihmisjoukot säikyttävät eläimet. Näin ainakin olen Lapissa huomannut joissakin paikoissa käyneen. Vai liioittelenkohan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uusille, hieman äänekkäillekin luontoon tutustujille pitäisi minun mielestäni olla omat reittinsä, joilla olisi otettu huomioon juuri heidän tarpeensa. Kokeneemmille luontokulkijoille pitäisi vastaavasti olla vähän vaativampia ja ääniltä rauhoitettuja reittejä. Sitten vielä luontourheilijat (juoksijat, pyöräilijät yms.) tarvitsisivat omat reittinsä, vaikka varmaan pärjäilisivät tuolla perusreiteillä, joissa saa äännellä ;-), ihan hyvin.

      Poista
  6. Kaunista luontoa. Äänekäs melojaporukka ei onneksi tunnu kuvien rauhassa.
    Punarinnalla on paljon sanottavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äänekkäitä porukoita on monenlaisia.
      Oli tämä nähtävästi vapun jäljiltä luontoon jäänyt juhliva nuorisoporukka.
      Sitten on perheitä, joissa joku pitää jatkuvasti jöötä kovalla äänellä.
      On ystäväporukoita, joissa tärkeintä on kuulumisten vaihto kuntoilun ohella ja ääntä pitää tietenkin korottaa, kun kaikki kulkevat niin eri paikoissa.
      On kännykkään puhujia, jotka unohtavat ympäristönsä ja äänen volyymin tarkkailun.
      Näitä riittäisi vaikka kuinka ;-)
      Ketkään näistä eivät ole kuitenkaan tulleet luontoon kuuntelemaan ja katselemaankin vain omien preferenssien mukaan.

      Punarinnat ovat nyt kovasti tohkeissaan :-)

      Poista
  7. Hienoa, kun esittelit tämänkin kotimaan helmen! Lukemattomia kertoja on ollut tarkoitus mennä tuonne, ehkä tulevana kesänä. Se on totta, että näinä päivinä kaikki luontokohteet ovat täynnä porukkaa, joka ei normaalisti juuri luonnossa liiku - eikä näköjään aina edes osaa tai halua liikkua luonnon ehdoilla. Kauniit kuvat pilvisyydestä huolimatta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Hitunen!

      Toivottavasti nämä harvemmin luontoon samoilevat ihmiset löytäisivät näistä visiiteistä jotain kipinää luontoa kohtaan. Vähitellen ehkä hyvät luontotavatkin iskostuvat käytäntöön :-)

      Poista
  8. Myö ollaan menty vaan metsään seikkailemaan. Toki uusiin paikkoihin. Antaa aika paljon kun löytää uusia paikkoja. Eikä ole muita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uusiin paikkoihin tutustuminen on aina huikeaa. Toki silloin tulee hutejakin, kaikki paikat eivät välttämättä ole sitä, mitä oli toivonut. Mutta ilman omia tutustumisretkiä ei löydä aarteita :-)

      Poista

Kommenttisi lämmittää aina mieltäni :-)