lauantai 2. toukokuuta 2020

Kapustarintoja ja kettu

Tänään aamulla kuvausreissu alkoi upeasti. Heti alussa näin pellolla kapustarintoja, vaikken niitä siinä vaiheessa vielä tunnistanutkaan. Otin kuvia turhan kaukana olevista linnuista ja tihrustelin suurennettuja kuvia. Elämäni ensimmäiset kapustarinnat - ja niitä oli useampi sata!

Koiraat ovat noita isolla kontrastilla olevia tummamassuisia lintuja ja naaraat niitä vaatimattomamman näköisiä tyyppejä.




Yhtäkkiä kapustarintoja pölähti paikalle lisää ihan kivan kokoinen joukko :-)



Hieman myöhemmin linnut nousivat lentoon hetkessä. Ja kun mietiskelin, mikä oli moisen pelästymisen syy, kipitteli kettu kovaa vauhtia pellon poikki. Töyhtöhyypät kävivät ahdistelemassa sitä ihan läheltä ja se pitikin kovaa kiirettä ihan metsään asti. Kapustarinnat vauhkosivat vähemmän uhkaavan oloisina selvän hajumatkan päässä ketun yläpuolella.



Kun kettu oli häipynyt, linnut rauhoittuivat vähitellen ja laskeutuivat jälleen pellolle jatkamaan ruokailuaan.


Kyllä oli upea päivä! Lämpötilakin nousi ihan yllättäen sellaisiin lukemiin, että kerrospukeutumistakin pääsi purkamaan ihan kunnolla. Olisi itseasiassa voinut vähentää vaatetusta jo aikaisemminkin, mutta parempi myöhään kuin ei silloinkaan ;-)

Huomenna olen lähdössä päiväretkelle - en vain vielä ole ihan varma, minne. Mitä sinä aiot tehdä huomenna sunnuntaina?

18 kommenttia:

  1. Hi Susanna, beautiful photos. Are they Pluvialis apricaria ? Greetings Caroline from the Netherlands.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thank you, Caroline!

      Yes, they are! First time ever in my life. They are still heading to north.

      Poista
  2. Siinäpä olisi ollut ketulla paisti poikineen. Hienosti sait hetken ikuistettua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Johanna!

      Luulin jo, että sillä on saalis, kun niin määrätietoisesti juoksi vain pois päin. Kuvista kuitenkin selvisi, että ilman saalista se oli.

      Poista
  3. Todella hieno kohtaaminen! Minulle kapustarinta oli pitkään tuttu vain kesäisiltä tunturiretkiltä. Kun kohtasin sen ekaa kertaa keväisellä varsinaissuomalaisella suolla olin pitkään ihan hämmennyksissä, enkä meinannut tunnistaa niin tuttua ääntä ollenkaan siinä kontekstissa. Muuttoparvia pelloilla en olekaan vielä koskaan nähnyt, mutta nykyään kapustarinnan tapaaminen kevätsuolla alkaa olla jo vakiojuttu. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, M.T.

      Tämä oli tosiaan minun ja kapustarintojen ensimmäinen kohtaaminen. Nyt tuli sitten tietenkin vähän luettua linnusta taustatietoa. Näin niistä aina kiinnostuu :-)

      Poista
  4. Voi ei sait ketusta hienot kuvat, repolaisia on täälläkin nurkissa, mutta milloinkahan saan niistä edes jonkinlaisen kuvan, sitä päivää oon odottanu pitkän aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Piritta!

      Kettu mokoma yllätti pellon poikki juoksullaan minut ehkä vieläkin enemmän kuin lintuparat ;-) Onneksi oli kamera aika lailla valmiina.

      Poista
  5. Jaa mihinköhän mun eilisiltanen kommentti on hävinny... no, ei ollu tärkeetä. Paitsi että näin kuikan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No olisi silti ollut mukavaa lukea kommenttisi.

      Kuikat ovat myös niin upeita lintuja! Tänään kuulin kuikan, muttei minkäänlaista näköhavaintoa - edes vedestä. Juuri sen verran metsää oli minun ja järven välissä :-(

      Poista
  6. Wautsi! Hieno tapahtuma.
    Mua kiinnostaa näiden kuvien 'takaa', että mut en paljon sulla on odotteluaikaa? Toki, luonnollisesti joka kerta on omansa, mutta koetko yleisesti odottelevasi pitkään?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En lähde tavallisesti kuvaamaan jotain tiettyä asiaa tai lintua. Valitsen retki- tai kuvauskohteen ja menen sinne tutkailemaan kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä. Välillä on koko päivän mittaisia reissuja (kuten tänään) ja linssiin ei takerru oikeastaan mitään. Toisinaan eläimet odottelevat jo heti ensimmäisessä kurvissa. Joskus taas pitkän lintutiirailun jälkeen paikalle pölähtääkin esimerkiksi kettu. Jos olen ollut täysin keskittynyt lintuihin, en saa ketusta minkäänlaista kunnollista kuvaa. Silloin, kun maltan olla aistit tarkkana ja hamuta silmillä kaikkea ja pidän kamerankin jatkuvasti valmiina, huomaan ketun melkein ajoissa ja ehdin saamaan todistusaineistoa jopa hippiäisestä ;-)

      Paras tilanne on aina se, kun olen paikalla ennen eläintä. Silloin on joku mahdollisuus :-)

      Mutta en ole kärsivällinen odottelija. En tiedä luonnosta vielä tarpeeksi voidakseni suunnitella suunnatun ja kärsivällisen kuvauskeikan. Menen nautiskelemaan ja kuvaan kaikkea kiinnostavaa. Niissäpä onkin sitten ihan kamalasti jälkitöitä kotona ;-)

      Poista
    2. Kuulostaa silti hyvältä! Voi nauttia kaikesta ja yllätyksiäkin tulee! Ainakin liikuntaa, ulkoilma ja luonnon rauha/terapia, jos ei kuvia.
      Se maltti on juurikin se, mitä pohdin omalla kohdallani :) Siis JOS joskus saan ihan oikean kameran.

      Poista
    3. Hyvä retkituoli ja vähän eväitä kannustaa kummasti odottelemaan ja nauttimaan odotusajasta kaikkine tapahtumattomine asioineen :-)

      Poista
  7. Jopas oli iso parvi. Huippu havainto.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!