torstai 21. toukokuuta 2020

Puukiipijän kevätmatkaa

Aina ei ole aikaa lähteä kauemmaksi tuulettumaan. Silloin täytyy tyytyä lähimaisemiin ja helppoihin piipahduksiin. Toisaalta silloin pääsee tunnustelemaan vuodenaikojen etenemistä lähimaisemissa ;-)

Tytär keräsi maljakkoon vihreitä koivun oksia jo paljon ennen meidän koivujemme vihertämisaikaa. Hänellä on ollut maljakoissa jo monen monta kielokimppua, vaikka meillä kielo tekee vasta tuloaan. Helsingin ja Hämeenlinnan välillä on siis iso ilmastollinen ero.

Eilisen ihana ilo oli puukiipijä. Tuli ihan puskista, niin kuin aina :-)

Tässä puukiipijä kiipeää ylös koivun runkoa pitkin. Se nappaa matkalta kaikki mahdolliset eväshyönteiset. Sen suojaväri on jotakuinkin täydellinen.




Tämän kuvan kohdalla piti ensin hieman virkistää muistia - mitä tässä oikein tapahtuikaan? Ensinäkemältä sekopäisen näköinen puukiipijä tervehtii yleisöään matkan varrella. Mutta sitten tulee mieleen puukiipijän kropan ravistelu ja rapsuttelu ;-)


Sitten ollaan rapsuttelun jälkeen muuten normaaleina, vain hieman pörröisinä ;-)






16 kommenttia:

  1. Kyllä sait upeat kuvat. Yleensä aika hankala kuvattava.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sami!

      Tällä kertaa kävi tuuri ja olosuhteet toimivat :-)

      Poista
  2. Hienot kuvat! Väritys on kyllä mitä mainioin, sulautuu tosi hyvin. Nämä kuvat auttavat mua oppimaan, oon superhuono lintujen kanssa ja sanonkin aina, että tunnen harakan, variksen ja punatulkun :) Täältä saan aina uusia oppeja ja samalla silmäniloa. Kiitos siitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Männyn rungosta tätä on vieläkin vaikeampi erottaa - aivan nerokas tuo suojaväritys!

      Tunnistaminen on hyvä juttu, mutta havaitseminen on vielä tärkeämpää. Jos ei näe mitään, ei tarvitse tunnistaakaan ;-) Hyvässä vaiheessa on siis luontoymmärryksesi!

      Poista
  3. Saitpa tosi upeita kuvia puukiipijästä! Viime kesänä minäkin onnistuin bongaamaan yhden yksilön mökkirannassamme. Se osaa maastotua puunrunkoon todella hyvin!
    Aurinkoista viikonloppua Sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Piipe!

      Maastoutuminen on sen juttu - niin värin kuin vikkelän liikkumisenkin puolesta.

      Paras mahdollisuus puukiipijän havaitsemiseen on huomata se lennosta. Se vaatii pysähtymistä ja keskittymistä. Kun on hiljaa paikoillaan, huomaa lopulta helposti ympäristössä tapahtuvat muutokset, kuten lintujen pyrähtelyt :-)

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Jos se olisi ihminen, sitä kiusattaisiin hamaan tappiin asti :-( Ja siis tietenkin ihan ilman mitään oikeaa syytä. Erilaisuus on kuitenkin rikkautta.

      Poista
  5. Onpa sillä erinomainen suojaväri. Ei ihan heti puunrungosta huomaa.
    Mukavaa viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
  6. Upea puukiipijä, onnistunut kuvaotos !

    VastaaPoista
  7. Hyviä kuvia. Suloisen näköinen lintu.

    VastaaPoista

Kommenttisi lämmittää aina mieltäni :-)