Isänpäivä lähestyy 🥰

Tähän aikaan vuodesta kannattaa ihan erityisesti ajatella oman elämänsä kiitollisuuden aiheita. Niitä on ihan viljalti, kun ryhdymme miettimään. Väsymyksen ja kiireen keskellä noiden kiitollisuuden aiheiden tavoittaminen on todella arvokasta. Muuten nuutuisimme juuri tähän.

Minä löydän voimaa läheisten ihmisten lisäksi niistä luontokokemuksista, joita en ehtinyt kiivaan kesäkauden aikana purkaa. Ajatuksena on ollut alun perinkin se, että joskus kuvattavaa on ihan liikaa käsiteltäväksi ja ne loput voi hyvin käsitellä ja käydä läpi myöhemmin. Juuri nyt, siis.

Nyt, kun luonto lepää, käyn läpi luonnon hyperaktiivisen ajan kuvia. Tasan eivät mene nämä onnen lahjat.

Tässä kuvassa on samaan aikaan orastavan muuton aikaa (elokuun loppu). Kanadanhanhet herkistyvät läsnäolostani ja ottavat suunnan kauemmaksi. Laulujoutsen ei hötkyile, vaan huoltaa itseään hyvin keskittyneesti.

Yritän hakea tuota laulujoutsenen keskittymiskykyä, ottaa tilanteen ihan rauhallisesti muusta vilinästä huolimatta. Joskus se onnistuu ja joskus taas ei yhtään. Jokainen onnistuminen on pieni voitto. Jokainen epäonnistuminen on merkki siitä, että kannattaa hieman petrata.

Ensi yönä ajattelin nukkua paljon. Huominen on taas täynnä velvoitteita. Ennen sitä kannattaa nauttia ja levätä paljon.

Isänpäiväkin on ihan juuri...