sunnuntai 21. marraskuuta 2021

Marraskuu ja suku riipivät

Olen lähtenyt monesta paikasta.

Sinne ei kannata jäädä, missä on tavattoman paha olla.

Siten jää helposti myös hyvin yksin. Yksin oleminen on kuitenkin mukavampaa kuin joukon naurunappina tai ihmettelyn aiheena oleminen. Niihin rooleihin olen perin väsynyt.


Äitini potee kipeää yksinäisyyttä. Isä on ollut aina hänen vierellään ja nyt tilanne on toisin. Kaikki tuntuvat olevan huolissaan äidistä, harvempi muistaa isää. Tämä on ollut aina se marssijärjestys.

Minä muistan isää, kovasti. En sen vuoksi, että jonkun tarvitsee. Isän kanssa en (yleensä) riidellyt. Meillä ei ollut taisteluja, jos ei sitten paljon yhteistäkään. Jokainen lapsi ansaitsee jonkun aikuisen, joka ei tuomitse eikä hylkää. Minulla se aikuinen oli isä. Nyt meillä on uusi tutustumisen mahdollisuus. Eikä sekään muuten ole keltään pois. Vapaaehtoistyössä löytää varmasti yhtäläisiä kokemuksia, kun vain laittaa itsensä likoon.


Anteeksi. Provosoiduin taas.


Juuri nyt tuntuu aika raskaalta äidin ja sukulaisten ristitulessa. Kaikki haluavat minulta paljon ja minun voimavarani riittävät - ei mihinkään. Juuri nyt minun pitäisi olla avain äidin hyvinvointiin. Siitäkin huolimatta, että meidän välimme ovat olleet melko kiirastulenkatkuiset niin kauan kuin muistan. En ole koskaan osannut oikeassa paikassa vaatia mitään, mutta olen aina pettänyt kaikki odotukset. Muiden mielestä minun pitäisi jaksaa ja pystyä enemmän ja sitä viestiä otan vastaan aika voimattomana.

Onneksi vastapainona on työ, joka ei kuitenkaan tuo lisäarvoa. Vapaa-ajan murheet eivät tässä yhteydessä korostu liikaa.


Elämä on
hyvää ja pahaa.
Niin kuin kolikolla on kaksi puolta,
elämäkin näyttää ääripäänsä.

Avautuminen ja kertominen ovat vaikeita taitoja.
Niihin tarvitaan hyvä kuuntelija,
joka muistaa arvostaa
ja arvioida.

Kuunteleminen ja ymmärtäminen
ovat mahdollista vasta,
jos joku avautuu.
Jos joku kertoo.

Jaksatko sinne asti?
Ja jaksatko tehdä pohdintaa siitä eteenpäin?


Käytiin koirulin kanssa metsälenkillä. Minä määrään reitin alkupuoliskon ja hän saa päättää paluureitin. Aina yhtä hauskaa 👍




Ihanaa marraskuun loppua!

Rakkaudella, Susanna


22 kommenttia:

  1. Hyvä jako lenkille. Ja mikäs tuollaisessa metsässä on retkeillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sami!

      Reissun alkuvaiheessa koira haluaa aina peruuttaa takaisin. Puolen välin jälkeen se hoksaa nopeasti uuden, paremman reitin takaisin 👍.

      Poista
  2. Mä tiedän mistä puhut. Olen katkaissut välini lopulta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Lasiaz!

      Otan osaa.

      Olen itsekin aikaisemmin jättäytynyt taka-alalle, eikä minua juuri ole kaivattu.
      Nyt olen selvästi käyttämätön resurssi, joka pitää kiireesti aktivoida todella aktiiviseen käyttöön. Kaikilla muilla on omat tuntemattomat motiivinsa 😡

      Poista
  3. Voimia ja metsälenkit ovat ihan parhaita .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Maarit!

      Metsälenkeille karataan aina, kun valo ja sää ovat suosioillisia 👍.

      Poista
  4. Jaksamista vaikeaan tilanteeseen/tilanteisiin. Kukaan ei voi tehdä enempää kuin mihin voimat riittävät ja omanarvontunto sallii.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kristiina!

      Kuntoutuksen psykologi sanoi minulle ihan tuota samaa.
      Yritän kovasti olla ahdistumatta muiden painostuksesta 💖.

      Poista
  5. Elämä olisi piirun verran helpompaa ilman ympäristön asettamia odotuksia ja paineita. Muiden on helppo huudella, kun eivät tiedä eivätkä ymmärrä tosiasioita ihmisten takana. En ole vieläkään toipunut helmikuussa päättyneestä ja vuosia kestäneestä asetelmasta, joka muistuttaa hyvin paljon sinun tilannettasi.
    Lenkkimaisemasi ja -seurasi ovat yksi väylä edes tilapäisesti tankata voimaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Between!

      Nyt osaan paljon paremmin samastua sinun menneeseen rooliisi.
      En olisi koskaan kuvitellut pystyväni tähän.
      Toisaalta en vieläkään usko pystyväni tähän.

      Päivä kerrallaan 👍.

      Poista
    2. Päivä kerrallaan on hyvä ohjenuora. Harva meistä kykenee etukäteen varautumaan vanhempien vanhenemiseen ja lisääntyvään avuntarpeeseen. Luulenpa, että niin sisarukset kuin monet muutkin lähiomaiset, kenties ystävät ja tuttavatkin, kokevat tilanteen vaikeaksi, mutta tuovat sen sitten kukin omilla kummallisilla tavoillaan esiin. Jos kommunikoinnissa on ollut ongelmia vuosia, ei se kriisitilanteissa yhtään helpommaksi muutu.

      Poista
  6. Voimia sinulle. Niinhän sanotaan, että suku on pahin. Ystävät voi valita sukua ei.

    VastaaPoista
  7. Jaksamista ja voimia Sinulle 💖 - ja mukavia marraskuun viimeisiä päiviä Sinulle 💖

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti, Suvi!
      Marraskuu koettelee jo sinänsä, vaikkei muita huolia olisikaan 😥.

      Poista
  8. Voimia. Kaikkeen sekä marraskuuhun <3

    VastaaPoista
  9. Toivon sinulla voimia ja kykyä ratkaista tilannetta niin, että voit itse olla tyytyväinen ratkaisuun eikä ainoastaan taipua paineen alla.

    VastaaPoista

Kommenttisi lämmittää aina mieltäni :-)

Lahti-päivä ja pohdintaa muistisairaan joululahjasta

Tässä vaiheessa elämää joululahjottavien lista on kutistunut pieneen osaan lapsiperhevuosista. Lisäksi läheisille riittää onneksi jo muutama...