Nyt se on tutkittu!

Olen pähkäillyt sen kanssa, kuinka paljon puoli litraa kuivattuja suppilovahveroita on tarvinnut tuoreita sieniä. Suurin osa kuivatuista suppiksistani on nimittäin juurikin puolen litran purkeissa. Olisi kivaa osata kertoa purkillisen lahjoittaessaan, kuinka paljon tuoreita sieniä siihen on kulunut. Etsin tietoa netistä, mutta tuloksena oli todella vaihtelevaa tietoa. 

Yhden artikkelin mukaan litra tuoreita suppilovahveroita painaa 300-500 grammaa. Kuivattuina niistä tulisi saman lähteen mukaan 50 grammaa. Minun puolen litran purkin sisältöni painaa noin 42 grammaa. Ihan heti en suostunut uskomaan, että siihen olisi kulunut vain vajaa litra sieniä. Nehän pienenevät kuivatessa todella paljona!

Toisen ääripään mukaan litrasta tuoreita suppiksia tulee noin 13 grammaa kuivattua tavaraa. Tuossa on aikamoinen ero. Lisäksi jaossa oli kaikenlaista tietoa näiden väliltäkin. Ei ollut näihin tuosta vain luottamista, joten tein aiheesta ihan oman epätieteellisen tutkimukseni.

Mittasin mittaan litran verran sieniä ja punnitsin ne. Noin litra tuoreita suppiksia painoi vajaat 200 grammaa, tarkalleen ottaen 194 grammaa.

Levitin ne pilkottuina leivinpaperien päälle kuivumaan ja merkitsin nämä leivinpaperit aivan erikseen tunnistaakseni ne myöhemmin massasta. Tähän kului kaksi leivinpaperillista (joita käytän kuivumisen jälkeen taas uudelleen).

Muutaman päivän kuivattamisen jälkeen punnitsin ja mittasin tilavuuden. Luku ei ole lopullinen, sillä vielä jätin sienet kuivumaan lisää. Mutta melkoisen kuivat sienet pääsivät arvioinnin kohteeksi.

Painoa kuivatuille sienille jäi tässä vaiheessa 12 grammaa.

Tilavuus oli ehkäpä noin 1,5 desiä (?).

Jos 1,5 desiä painaa 12 grammaa, 4,5 desiä painaisi 36 grammaa ja 5 desiä eli 0,5 litraa 40 grammaa. Eli todella lähelle päästään näillä mittauksilla aikaisempia arvioita.

Siis: 

Litrasta suppilovahveroita (n. 200 g) tulee kuivattuna noin 1,5 dl, jonka paino on noin 12-13 g.

Puoli litraa kuivattuja suppiksia tulee noin 3,3 litrasta tuoreita suppilovahveroita 👍. Asia on nyt sitten selvitetty. Tärkeä juttu 😂.

Meillä ei muuten töissä tarvitse enää kahteen kertaan rokotettujen käyttää maskia toimistolla. Ilahduin uutisesta ensin kovasti. Todella upeaa päästä taas näkemään lähitilanteissakin ihmisten kasvoja ja ilmeitä! Eikä se kunnon hapen saanti ollenkaan harmita. Mutta pian havahduin ajatukseen, että jos ja kun aion jatkaa vanhusten hoivakodissa käymistä, minun tulee rokotettunakin suojata itseni maskilla edelleenkin yleisissä tilanteissa. Tauti voi iskeä minuunkin. Mutta rokotettuna en välttämättä edes huomaisi sitä. Hoivakodissa vieraillessa ei voi ottaa minkäänlaista riskiä. Jatkan siis maskin käyttöä kaikissa julkisissa sisätiloissa. Onneksi muiden kasvot näkee silloinkin, kun itse joutuu puuskuttamaan maskin takana 👍.

Takana on muutama ihan kohtuullisen hyvin nukuttu yö. Lisäksi olen muistanut ja ollut mahdollisuudessa jokaisena päivänä myös pysähtyä kuuntelemaan itseäni, peilailemaan päivän parhaimpia juttuja ja olemaan tyytyväinen. Siinä on hyvää tekeviä ainesosia jo aivan mahtavasti! Tänään olen erityisen tyytyväinen yhden alansa ammattilaisen kanssa käymääni keskusteluun, joka avasi minulle taas todella paljon. Ei vain ovea hieman raolleen uusia mahdollisuuksia varten, vaan ladon pariovet kerralla levälleen, auki koko maailmalle. On niin paljon helpompi kehittyä, kun ei jää tekemään sitä yksin 🥰.

Armollista marraskuuta. Valonpilkahduksia, jos ei oikeita, niin omassa mielessäsi. Raahaa elämäsi valo myös marraskuuhun!