Torkkupeittoa ja ripelankasukkia

Tänään ryhdyin pähkäilemään ripelankojeni tolkutonta määrää. Sukkia saan tehdä ikuisesti, ennen kuin saan nuo kulutettua. Sitten tuli idea torkkupeitosta isälle isoäidin neliöistä. Voipi olla, etten jaksa tehdä loppuun asti ja hyvinkin on mahdollista että jaksaessanikin isäni ei ehkä tykkäisi koko tekeleestä. Yritän silti.

Isän estot ovat muistisairauden myötä vähentyneet olemattomiin. Onneksi hän on siitä huolimatta mukava ja jopa hurmaava tyyppi - kunhan osaa nuo töksäytykset tulkita oikein. Jos hän ei jostain pidä, hän tekee sen kovin selkeästi selväksi. Toisaalta ennen muistisairautta hän oli kovin taustalle asettuva myötäilevä mies. Ehkä hän on nyt osittain löytänyt myös itseään.

Sukkia on putoillut puikoilta ennen olkapään operointia ja sen jälkeen. Ripelangoista yritän päästä eroon.

Miesten ripelankasukat ovat kokoa 45. Mukana muutama koiran karvakin. Niitä riittää. Tuo kirjava lanka on todella kirjavaa ja sen tuhlaaminen on hidasta hommaa, jos haluaa mukaan mitään hillittyä ajatusta. Tässä se on yhdistettynä tumman siniseen, jota en koskaan, koskaan enää hanki uudestaan. Se on niin tummaa, että silmukan pudotessa tarvitaan avuksi iso arsenaali valoa ja hiljaisuutta tilanteen pelastamiseksi 👍.  Ei edistä romantiikkaa eikä parisuhdetta muutenkaan.

Nämä sukat menevät lahjoitukseen tai arvontaan, meillä ei ole kotona näin isojalkaisia tyyppejä.

Kiitollisuudella otan vastaan alkaneen viikonlopun. Kroppa ja pää huutavat lepoa, viikko on ollut hektinen.