Hoivakodin vierailukielto jatkuu (korona) ja ilkeästi päihinsä saanut koirasfasaani

Isän hoivakodissa on taas uusi vierailusulku uuden korona-altistuksen vuoksi. Edellinen sulku kesti torstai-iltaan ja perjantaina puolen päivän jälkeen hoivakotiin soittaessani minulle kerrottiin uudesta sulusta ja uudesta altistuksesta. Tätä on kestänyt nyt jo todella kauan. Onneksi isä ei muista, milloin hänellä on viimeksi käynyt vieraita. Hoivakodin käytännöissä on selvästi paha viruksen mentävä aukko. Toivottavasti se on vihdoin tunnistettu ja sille on myös tehty jotain ratkaisevaa. Voi olla, että heittäydyn hankalaksi ja tiedustelen ongelman juurisyytä ja sen nujertamiskeinoja hoivakodista oikein kirjallisesti.

Lykkäsin isän kotiin jääneen rollaattorin palautusta perjantaihin, sillä palautuspaikat ovat ymmärtääkseni auki vain viikolla ja isän hoivakodin vierailusulun piti olla juuri päättynyt. Ajattelin lyödä kaksi kärpästä samalla iskulla, mutta kuinkas kävikään.

Rollaattorin kanssa ei tarvinnut ajaa onneksi ihan Lahden keskustaan asti, vaan pääsin jättämään sen Hollolan terveyskeskukseen.

Meidän pihan sinitiaisemme ovat jo enemmän kiinnostuneita toisistaan kuin tarjolla olevasta ruokailusta. Toki ruokakin kelpaa, mutta vain sopivasti kuhertelun lomassa. Yhteiskuvaa oli vaikea ottaa tinttien vilkasliikkeisyyden vuoksi. Niillä oli selvästi suuria vaikeuksia pysyä paikoillaan. Kaikki oksat, puunrungot ja havut tutkittiin yhdessä tarkoin - koko ajan liikkeessä.

Pihalla käyvät kaksi fasaania ottivat eilen hieman tiukemmin yhteen. Edellisen kirjoituksen komea fasaanikoiras on melkoisen aggressiivinen tyyppi. Jo aikaisemmin se harppoi ahdistelemassa toista (nuorempaa?) koirasta tiiviillä tahdilla. Eilen jahti jatkui jo juoksuvauhtia. Takaa ajettu fasaani lentää pölähti kuuseen turvaan - niin luuli. Riitaa haastava komistus lennähti oitis perässä. Jonkin aikaa kuusesta kuului siipien lyöntejä ja fasaanin sotahuutoa. Sitten tuli hiljaisuus. Vasta pari minuuttia myöhemmin riidan haastaja putkahti kuusen oksistosta ulos (itse asiassa siinä on kaksi kuusta ja yksi tuija aika läpinäkymättömänä kokonaisuutena) muina miehinä. Arvelin, että häviölle jäänyt tyyppi oli lentänyt kuusesta toiseen suuntaan tontilta pois.

Tänään näin tuon toisen fasaanin varovaisena ja kyräilevänä, se uskaltautui pihaan syömään. Oletan, että sen vammat ovat tulleet tuosta tai jostain vastaavasta kukkotappelusta. Toki kyseessä voi olla jotain muutakin. Ensimmäisenä muista vaihtoehdoista tulee mieleen ikävä kyllä hyökkäämään opetettu koira. Todella surullinen näky.

Olen nähnyt fasaanitappeluita aikaisemminkin, mutta ne ovat olleet hieman enemmän teatteria kuin fyysisesti käsiksi (nokiksi / päähän) käymistä. Jos tuo riidan haastaja on tehnyt tämän, se on todella hankala tyyppi. Kummankaan koiraan mukana ei kulje vielä naarashaaremia. Siksi tällainen aggressio puistattaa.

Toki voi olla kyse myös siitä koirasta, jonka omistaja uhkailee hänen koiransa tappavan meidän koiramme, jos se pääsee vapaaksi (sehän säntää hölmönä pensasaidan läpi ohikulkijoille räksyttämään, etenkin, jos seurassa on koira 😞).

Tänään tämä tuli siis varovasti syömään. Pian paikalle saapui myös riidan haastaja ja ryhtyi taas ajamaan takaa tätä poloista. Minä päätin, että meidän pihallamme ei lyödä lyötyä. Lähdin hiiltynein, mutta määrätietoisin askelin riidan haastajan perään ja pian sen huomio siirtyikin tuon vammautuneen poloisen sijasta minuun. Minun kanssani se ei alkanut kukkoilla, vaan pötki pakoon.

Kyllä se luonnon kanssa on mahtavaa, täynnä ihania hetkiä ja samaan aikaan huolta ja sydämen tykytystä. Ei saisi puuttua, mutta meidän tonttimme - sopeutukoot 😇.

Ihanan valoisan maaliskuun sunnuntain odotusta!