Utelias ongelmanratkaisija = optimistinen ahmatti

Tänä keväänä olen oppinut paikallaan olemisen ja tarkkailun taitoja sekä kärsivällisyyttä. Hippunen näitä lisää pehmentää ja helpottaa elämääni selvästikin merkittävästi.

Olen myös oppinut sen, ettei mitään ylärajaa voi olla sille, kuinka moneen kertaan päivässä kännykkänsä kadottaa. Ihan kotiin kuitenkin vain, ei mitään vakavia tilanteita.

Ja senkin olen oppinut, että parhaiten palkitsevat asiat ovat pieniä ja helpoiten saavutettavissa. Niistä voi ammentaa aina uudestaan ja uudestaan. Toki täytyy olla siinä kunnossa, että mieli tavoittaa hyvää oloa edes hetkeksi. Sekään ei ole itsestään selvyys aina eikä kaikille.

Minä ilahduin viikonloppuna esimerkiksi tästä:

Tuossa yläpuolella on pähkinäautomaatti, johon orava ei pääse käsiksi mitenkään. Monesti se on koettanut ja yhtä usein epäonnistunut. Se ei kuitenkaan halua luovuttaa ja tyytyä pelkästään helpommin saatavilla oleviin kuorittuihin auringonkukan siemeniin. Se haluaa uskoa, että tämäkin ongelma on ratkaistavissa. Ei tosin ratkennut vielä tänä viikonloppuna 🤭.

Lempeää alkavaa maaliskuista viikkoa 💖.