Palokärkeä stalkkaamassa

Onneksi meillä on luonto! Tänään en mennyt kotipihaa kauemmaksi, mutta luonnon otuksia kävi siellä vierailemassa parin edellisen päivän mukaisesti melkein ruuhkaksi asti.

Aamupäivällä lintutelevisiota olohuoneen ikkunasta katsoessani huomasin isomman tumman linnun lehahtavan naapurin koivuun. Sehän oli kuin olikin palokärki! Ainakin sitä katselin ja tuumailin, ettei kannata lähteä pihalle kameran kanssa, että lintuhan lennähtää heti pois, kun pääsen paikalle. Mutta kun se jatkoi naapurin koivun äärellä ahertamista, oli ihan pakko kokeilla onneaan ja laittaa ulkovaatteet päälle ja kirmata tonttien rajalle.

Olen kuullut palokärjen huudon monesti jotakuinkin tuosta suunnasta, mutten ole saanut lintua näköpiiriini. Koivun kunnosta päätellen, se oli oleskellut aikaisemminkin juuri täällä.

No, pölähtihän se paikalta aika pian saapumiseni jälkeen. Lumessa tarpominen ei ole aivan äänetöntä puuhaa. Jäin kuitenkin odottamaan varmuuden vuoksi. Ja aivan pienen tovin jälkeen se pyrähti takaisin herkullisen puunsa kylkeen.

Ihan esteetöntä näkymää en saanut palokärkeen, oksia oli välissä aivan liikaa. Piti tyytyä siihen näkymään, mikä oli tarjolla. Pahoittelen tuohon väliin jääneitä oksia.

Onkohan tämä palokärjen omaa palvelumuotoilua? Ainakin se muotoilee koivua kovasti uudelleen ja hyvällä palveluhengellä, sillä luulenpa, ettei naapurin isäntä ole osannut edes tilata tällaista palvelua! Koivut eivät näyttäneet mitenkään erityisen elinvoimaisilta viime kesänäkään, nyt luulen niiden elinvoiman olevan ihan erityisen koetuksella. Mutta tikka tykkäsi!

Tässä puu saa kyytiä oikein urakalla.

Ihan kuin olisi ollut pienoisella matkalla! Olin aivan innoissani linnun seuraamisesta. Eipä ole aikaisempina vuosina käynyt vierailemassa näin lähellä. Viereisessä metsässä niitä asustelee, mutta kuusimetsän keskellä palokärjen valokuvaaminen ei onnistu. Tarkkailu kylläkin.

Nyt kannattaa pitää silmät ja korvat auki, luonto on jo kovasti kevätvauhdissa! 🥰