torstai 3. maaliskuuta 2022

Luonto herää kovaa vauhtia ja uudet ripelankasukat valmistuivat 💖

Kun takana on kolme lumen ja pilvisyyden täyttämää kuukautta, otan innokkaasti vastaan maaliskuun auringon ja kevätlupauksen. Talvikuukaudet eivät vain ole ollenkaan minun juttuni ja vain käsityöt, perhe ja lähiystävät pitävät minut silloin poissa pohjamudista. Lähellä kuitenkin aina kuljetaan. Erityisen tiukkaa talvikuukaudet ovat nyt, kun lämpimään matkustaminen kesken pahimman kauden ei onnistu tai on ainakin mahdollisimman vaikeaa. Se on ollut se pelastusrengas aikaisemmin.

Isän hoivakodissa on neljän viikon aikana ollut jo kolme korona-altistusta ja vierailukieltoa. Onneksi isä ei muista, aika ei hänestä varmastikaan tunnu sen pitemmältä kuin viikkokaan. Nyt odotan jännityksellä, pääseekö hänen luonaan vihdoin vierailemaan vai pompahtaako jostain esiin taas uusi altistus. Vanhuksilla tuolla on varmasti melkoisen yksinäistä 😞.


Minä olen istunut muutamaan otteeseen pihalla oikein urakalla palelemiseen asti eikä siellä ole ollut yksinäistä. Porukkaa on riittänyt ihan mahdottomasti. Eläinten kevät on jo alkanut. Jos on kyllästynyt talveen, kannattaa siirtää katse eläimiin. Siellä sattuu ja tapahtuu 👍.

Fasaanikoiraita on kaksi: tumma ja roteva sekä vaaleampi ja hoikempi. Tumma ja roteva on vanhempi tai muuten dominoivampi. se ei tykkää kilpailijasta omalla reviirillään. Peräkkäin viipottavat, nuori edellä, vanhempi perässä pitkin tonttia ja naapurissakin. Vielä ei mahtailla eikä tapella ja meno on ihan äänetöntä. Kohta se alkaa äänekäs menokin.

Tässä sen tummempi ja rotevampi koiras - hiippailee melkoista vauhtia.




Pihalla vierailee kaksi oravaa: normikokoinen ja pieni. En ole ihan varma niiden dynamiikasta, mutta touhuavat välillä hyvinkin lähekkäin ja sitten taas mennään karkuun. Naaras ja koiras?

Oravan kanssa kuitenkin tuijoteltiin toisiamme, kun yritin kuusen alla istua kameran kanssa hyvin huomaamattoman oloisena. Hän huomasi.

Näissä kuvissa orava on varautunut, muttei ole puolustuskannalla ja säksätä. Häntä on kauniisti pystyssä, puolustautumistilanteessa se on tavallisesti melko vaakatasossa ja huiskii vasemmalta oikealle tai päinvastoin.






Oravalla oli kova nälkä. Pähkinäautomaatti on sen ulottumattomissa ja sen joutuu turvautumaan muihin tarjoiluihin. Kuvaustilanteessa tarjoilen pähkinöitä hangelle ja puun oksille hieman laajemmassakin mittakaavassa. Kaikki kelpasi 🥰.


Luontomyhäilyn lisäksi olen jatkanut sukkaprojekteja. Ruskeiden palmikkopolvisukkien jälkeen vuorossa oli ripelankaoperaatio eli ripelankasukat. Yritin tehdä rupeamasta tällä kertaa hieman mielenkiintoisempaa. uudet ripelankasukat siis tässä:


Malli kehittyi työn edetessä kerros kerrokselta. Kahdet sukat yhtä aikaa kaksilla puikoilla, lankakerät jaettuina kaksiin keriin. Yritin etukäteen katsoa yhteensopivia värejä kimppaan äärettömän huonolla värisilmällä. Pitkän googlettelun jälkeen päädyin yhdistelemään näitä värejä ja malli on todellakin pala palalta ihan omasta päästä revitty. Tulee mieleen eilisen päivän kirjoitus palokärjestä 🤭.


Tällä hetkellä puikoilla on sukat miehelle ja sitten pitäisi taas löytää inspiraatio ripelankasukkiin 👍.


Minulla on paljon toiveikkuutta alkaneen maaliskuun myötä. Kääriydyn omaan kuplaani ja päästän sinne lähipiirini lisäksi blogikaverini. Olen valmis toimintaan, mutta ennen kuin siihen löytyy oivallinen väylä, elän tässä hetkessä ja nautin siitä, mitä on. Huoli kasvaa helposti ilman kasvattamistakin. Usko hyvään elämään kaipaa jatkuvaa vaalimista. Iloa huomiseen 💖

14 kommenttia:

  1. Rakastan tuota viimeistä kappaletta! Viisaita sanoja kauniisti sanottuna. Ja sisältö aivan kuin omasta päästäni.
    Jaksamista ja toiveikkuutta!! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Helmi!

      Varmasti jotain jäi päähäni, kun kirjoitin omat juttuni luettuani ensin sinun kirjoituksesi.

      Poista
  2. Ihana kevään valo! Peippo näkyi ruokinnalla, ei oo talven aikana näkyny. Mustarastaskin jo laulelee.

    VastaaPoista
  3. Ihana fasaani ja orava. Hyvää viikonloppua Susanna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Anne!

      Pihavieraita riittää nyt todella paljon 🤭

      Poista
  4. Yhdyn viimeisen kappaleesi sanoihin. Usko hyvään on koetuksella, mutta ei silti luovuteta.

    Moni asia tekee tästä talvesta tavallista raskaamman. Päivä päivältä lisääntyvä valo ja siirtyminen maaliskuuhun helpottaa. Lumi sulaa hitaasti, mutta sulaa kuitenkin. Nyt on otettava ilo irti pienen pienistä hippusista.

    Muistisairaus ei ole hauska sairaus, mutta tällä hetkellä näen muistamattomuuden helpottavan ensi viikolla 94 v täyttävän isäni elämää. Kuinka peloissaan sota-ajan lapsi olisikaan tämän päivän uutisista. Nyt hän ei enää uutisia seuraa, enkä koe tarpeelliseksi hänelle niistä kertoakaa.
    Toivottavasti pääset vihdoin tapaamaan isääsi.

    Ripesukista tuli kauniit. Värit sopivat hyvin toisiinsa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Between!

      Ajattelin myös olla puhumatta isälle sodasta, kun joskus pääsen hänet tapaamaan. Edellinen koronaeristys päättyi eilisiltaan ja tänään paukahti päälle taas uusi. En ymmärrä, miten hoivakotiin voi kerta toisensa jälkeen päästä joku altistamaan vanhuksia sitä vauhtia, etteivät omaiset ehdi luona käymään. Olisi kiva, että huolettomuus ja vanhusten luona käyminen voitaisiin jotenkin erottaa toisistaan. Se olisi edelleenkin tärkeää, vaikka kuinka tekisi mieli saada maailmassa kaikki 😥.

      Poista
  5. Mahtavia kuvia. Oravia kyllä näkee mutta fasaani on jo harvinaisempi näky täällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sami!

      Meillä fasaanit ovat aika taviksia. Jaksavat kilpailla reviireistäkin 👍.

      Poista
  6. Kurret on hauskoja, ossan nykyään vähän oravaa, saan huomion hetkeksi, on tosi tiedä mitä niille puhun, pääasia että jotain juttelee;D

    Runotorstait alkoi taas, jos kiinnostaaa.. .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen tässä muutaman päivän taas seurannut kurrejakin ihan hyvän ajan. Niissä on ihailtavaa, hauskuteltavaa ja opittavaa aina vaan!

      Poista
  7. Ihanat eläinkuvat! Fasaaniherra on kyllä komea lintu. Ja taas olet puikotellut niin upeat sukat - äläkä yhtään moiti huonoa värisilmää, nuohan ovat todella kauniit.
    Aurinkoista maaliskuun jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Hitunen!

      Tuo fasaaniherra on kyllä komea, mutta myös erittäin taistelunhaluinen. En taida enää kovasti tykätä siitä 😞.

      Poista

Kommenttisi lämmittää aina mieltäni :-)