Luonto herää kovaa vauhtia ja uudet ripelankasukat valmistuivat 💖

Kun takana on kolme lumen ja pilvisyyden täyttämää kuukautta, otan innokkaasti vastaan maaliskuun auringon ja kevätlupauksen. Talvikuukaudet eivät vain ole ollenkaan minun juttuni ja vain käsityöt, perhe ja lähiystävät pitävät minut silloin poissa pohjamudista. Lähellä kuitenkin aina kuljetaan. Erityisen tiukkaa talvikuukaudet ovat nyt, kun lämpimään matkustaminen kesken pahimman kauden ei onnistu tai on ainakin mahdollisimman vaikeaa. Se on ollut se pelastusrengas aikaisemmin.

Isän hoivakodissa on neljän viikon aikana ollut jo kolme korona-altistusta ja vierailukieltoa. Onneksi isä ei muista, aika ei hänestä varmastikaan tunnu sen pitemmältä kuin viikkokaan. Nyt odotan jännityksellä, pääseekö hänen luonaan vihdoin vierailemaan vai pompahtaako jostain esiin taas uusi altistus. Vanhuksilla tuolla on varmasti melkoisen yksinäistä 😞.

Minä olen istunut muutamaan otteeseen pihalla oikein urakalla palelemiseen asti eikä siellä ole ollut yksinäistä. Porukkaa on riittänyt ihan mahdottomasti. Eläinten kevät on jo alkanut. Jos on kyllästynyt talveen, kannattaa siirtää katse eläimiin. Siellä sattuu ja tapahtuu 👍.

Fasaanikoiraita on kaksi: tumma ja roteva sekä vaaleampi ja hoikempi. Tumma ja roteva on vanhempi tai muuten dominoivampi. se ei tykkää kilpailijasta omalla reviirillään. Peräkkäin viipottavat, nuori edellä, vanhempi perässä pitkin tonttia ja naapurissakin. Vielä ei mahtailla eikä tapella ja meno on ihan äänetöntä. Kohta se alkaa äänekäs menokin.

Tässä sen tummempi ja rotevampi koiras - hiippailee melkoista vauhtia.

Pihalla vierailee kaksi oravaa: normikokoinen ja pieni. En ole ihan varma niiden dynamiikasta, mutta touhuavat välillä hyvinkin lähekkäin ja sitten taas mennään karkuun. Naaras ja koiras?

Oravan kanssa kuitenkin tuijoteltiin toisiamme, kun yritin kuusen alla istua kameran kanssa hyvin huomaamattoman oloisena. Hän huomasi.

Näissä kuvissa orava on varautunut, muttei ole puolustuskannalla ja säksätä. Häntä on kauniisti pystyssä, puolustautumistilanteessa se on tavallisesti melko vaakatasossa ja huiskii vasemmalta oikealle tai päinvastoin.

Oravalla oli kova nälkä. Pähkinäautomaatti on sen ulottumattomissa ja sen joutuu turvautumaan muihin tarjoiluihin. Kuvaustilanteessa tarjoilen pähkinöitä hangelle ja puun oksille hieman laajemmassakin mittakaavassa. Kaikki kelpasi 🥰.

Luontomyhäilyn lisäksi olen jatkanut sukkaprojekteja. Ruskeiden palmikkopolvisukkien jälkeen vuorossa oli ripelankaoperaatio eli ripelankasukat. Yritin tehdä rupeamasta tällä kertaa hieman mielenkiintoisempaa. uudet ripelankasukat siis tässä:

Malli kehittyi työn edetessä kerros kerrokselta. Kahdet sukat yhtä aikaa kaksilla puikoilla, lankakerät jaettuina kaksiin keriin. Yritin etukäteen katsoa yhteensopivia värejä kimppaan äärettömän huonolla värisilmällä. Pitkän googlettelun jälkeen päädyin yhdistelemään näitä värejä ja malli on todellakin pala palalta ihan omasta päästä revitty. Tulee mieleen eilisen päivän kirjoitus palokärjestä 🤭.

Tällä hetkellä puikoilla on sukat miehelle ja sitten pitäisi taas löytää inspiraatio ripelankasukkiin 👍.

Minulla on paljon toiveikkuutta alkaneen maaliskuun myötä. Kääriydyn omaan kuplaani ja päästän sinne lähipiirini lisäksi blogikaverini. Olen valmis toimintaan, mutta ennen kuin siihen löytyy oivallinen väylä, elän tässä hetkessä ja nautin siitä, mitä on. Huoli kasvaa helposti ilman kasvattamistakin. Usko hyvään elämään kaipaa jatkuvaa vaalimista. Iloa huomiseen 💖