sunnuntai 5. kesäkuuta 2022

Voimaantumista ja käynti lapsuuden muistoissa

Elämä on palannut elämääni 💖. En julista uutta aikaa alkaneeksi, mutta olen kiitollinen jaksamisesta ja tekemisen ilosta. Vaikka vieläkin tunnen oloni usein väsyneeksi ja tunnen tarvitsevani lepoa, jaksan myös innostua arjen tekemisestä. Olo on melkein kuin supernaisella!

Kevät ja vihreys vaikuttavat paljon jaksamiseeni. Vielä enemmän jaksamiseeni vaikuttaa ajan ottaminen itselle ja itselleni tärkeille asioille. Sieluttoman pelinappulan tuntemus on kadonnut ihan vähitellen. Jaksaminen lisääntyy, minulla on merkitystä. Itselleni. Ainakin.


Tänään kävin seikkailemassa lapsuuden muistojeni maisemissa. Matka oli pitkä, mutta muistojen palauttaminen nykyaikaan tekee hyvää. Pienen ihmisen mittakaavan mukaan kaikki oli silloin todella isoa. Nyt kaikki näytti pieneltä. Ympäriltä harvennettu metsä muutti maiseman ja kulkureitin aivan täysin. Lapsuuden dramaattisromanttiset muistot saivat aivan uuden sävyn. Hyvä niin, siltä tuntuu juuri nyt.


Kävin tänään ottamassa muutaman kuva paikasta, joka oli minulle lapsena kovin tärkeä. Matka oli hulvattoman pitkä ja perille saapuminen herätti epäuskoa moneen kertaan. Paikalle vievä metsätie oli jäänyt metsäkoneiden reitin alle eikä sitä ollut löytää. Autolla sinne ei olisi mitenkään uskaltanut lähteä. Lapsuuden muistojen kohtaaminen teki vastoinkäymisistä huolimatta hyvää.

Lapsuuden paikkani on sellainen, johon liittyy niin positiivisia kuin ikäviäkin muistoja. Niiden kohtaaminen paikan päällä ilman 'ylimääräisiä' ihmisiä oli voimaannuttavaa.


Mökki oli pieni. Jos oikein muistan, yövyimme teltassa. Voi myös olla, että pienen ihmisen muistoista on jäänyt aivan väärä kuva.



Tätä rakennusta en muista ollenkaan. Siinä ei varmaan ollut mitään tarttumapintaa muistille.


Tässä pikkumökki vielä kauempaa.


Paljon lapsuuden pohdiskeluja lähti taas liikkeelle tämän kohtaamisen jälkeen. Muistoja lapsuudesta ilman muiden sanoituksia 👍.

8 kommenttia:

  1. Ihanaa löytää tuollainen hyvänä säilynyt lapsuusmuisto! Eikö oo jännä, että jotkut asiat on sitten jääneet kokonaan pois muistoista, kuten tuo toinen rakennus.
    Ja onnea voimaantumisesta - sun kirjoituksissa on jotenkin eri sävy nyt. Pilkettä silmäkulmassa. Iloa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, RH 🥰

      Tämäkin löytyminen oli monen mutkan ja sattumien takana. Kun kävi niin onnekkaasti, että sain tietää tästä, piti pistää itsensä muisteluretkelle.

      Taas on mielessä sanonta, joka muka sopisi tähän, mutta se tulee mieleen ihan väärin: Ei koputeta ennen kuin tipahtaa 😡.

      Ei nuolaista ennen kuin tipahtaa? Kuulostaa ainakin jo paremmalta. Toivon, että ilosävytteinen moodi olisi pysyvämpikin muutos, mutten uskalla laskea mitään vielä sen varaan. Tämäkin on ollut jo ihanaa ekstraa 👍

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Kiitos, Suvi!

      Hyviä muistoja pitää helliä ja vaalia, etteivät ne haihdu liian pian 💖

      Poista
  3. Onpa kauniita rakennuksia!
    Mukavaa, jos retki lapsuusmaisemiin antoi uusia, parempia ajatuksia ja muistoja. Jännää on se, miten eri tavalla rakennuksia ja miljöitä muistaa. Vaikka ihmekös se, jos yksistään on reilun metrin pidempi :) Hyvä kuitenkin, että matka oli antoisa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Helmi!

      Ehkä matka selkeytti ajatuksia ja asetti kokemuksia perspektiiviin. Se oli eheyttävää 💖

      Poista
  4. Voi, miten söpö pikku mökki.

    Minä olen joskus miettinyt, että olisipa niin kiva palata takaisin alakouluvuosien parhaimpiin paikkoihin. Harmillisesti vain pientä osaa pystyy fiilistelemään. Muuttovoittoalueella uinuvasta pientaloalueesta on kasvanut korkeitten kerrostalojen reunustama tehokkaan rakennusoikeuden alue. Lapsuuden ystävien omakotitalojen tontit on jaettu ainakin neljään osaan ja mikään alueella ei näytä samalta kuin lapsuudessa eikä myöskään samalta kuin vuonna 1992 kun muutin opiskelija-asuntoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alakouluaikaisiin kotiseutuihin minullakin kuuluu kutsu. Jo aiemmin seuduilla vierailleena tiedän, että ihan mahdottoman paljon on muuttunut. Samalla saa kuitenkin kuvan siitä, miltä elämä näyttäisi, jos vielä eläisi niillä sijoilla.

      Poista

Kommenttisi lämmittää aina mieltäni :-)