sunnuntai 19. kesäkuuta 2022

Talitiaisen poikasten ruokinta, vanhuksen vaipat ja kiitollisuuden aiheet

Eilisen sääennusteen mukaan tänään piti sataa. Aamuisen ennusteen mukaan sade oli peruttu. Illemmalla luvattiin illaksi sadetta. Parempi päivä oli kuin eilinen sadepäivä 👍

Pikkuvarpusilla on ainakin jo toiset poikaset syöttövuorossa. Vanhemmilla on kiirettä. Talitiaisellakin on todennäköisesti kakkospesue meneillään. Poikaset ovat jo toukkavaiheessa (ruokavalion suhteen siis).


Mahdottoman mielenkiintoista ja opettavaa on noiden luonnon otusten seuraaminen. Valoakin oli kuvaamiseen tänään paikoin jopa riitteliäästi.


Isän perjantain vierailusta palautui tänään mieleen keskustelu hoitajan kanssa. Kesäapuna ollut nuori ei ollut ymmärtänyt isän tarvetta päästä vessaan, koska  "hänellähän on vaipat". Hoitaja oli tässä yhteydessä keskustellut nuorison edustajien kanssa siitä, miten vaipat eivät ole syy vessakäynnin väliin jättämiselle. Hienoa, että puututtiin.

Toisen asemaan asettuminen on vaikeaa, etenkin jos toinen on kovin erilainen kuin itse on. Nuoren on monesti vaikea sisäistää vanhuutta, sillä siitä on kovin niukasti kokemuksia. Mutta jos unohdettaisiinkin ikä. Heittäydyttäisiin vain siihen rooliin, että (itsensä ikäisenä) menettäisi monen ruumiintoiminnon hallinnan ainakin osittain. Syöminen ja käveleminen itsekseen olisi vaikeaa ja näkö- kuin kuuloaistikin olisivat osin menetetyt. Miltä tuntuisi silloin joutua vaippoihin ja muiden armoille vessassa käynnin suhteen? Eihän se ihmisarvon tunne häviä vuosien saatossa mihinkään, ennemminkin vain voimistuu.

Erilaisuuden ymmärtämisen ja kuuntelemisen suhteen on vielä paljon kehitettävää. Kai sen pitäisi lähteä lapsena jo kotoa, päiväkodista ja koulusta. Kaikilla ei ole mahdollisuutta saada tukea tällaiseen toimintaan kotoa, joten vahva vastuu jää yhteiskunnalle ja naapurin tädeille ja sedille. Loppu jää meille kaikille. Naapureina, sukulaisina, ystävinä, harrastuskavereina, lasten luokkakaverien vanhempina jne. Sinne ne seuraukset päätyvät.


Lopuksi vielä itselle ajankohtainen muistutus siitä, että jos jokin elämässäsi on sellaista, josta et mitenkään haluaisi luopua, osoita kiitollisuuttasi siitä. Ei upota pitämään elämän parhaita asioita itsestään selvyyksinä 👍

16 kommenttia:

  1. Ikävä homma oli tuo isäsi vessassa käynnin ristiriitaiset tiedot. Onneksi asia lutviutui. Kiitollisuus. Olen yrittänyt sitä opetella. Iltaisin sängyssä etsin päivästä kolme kiitollisuuden aihetta sen jälkeen, kun olen jutellut liian nuorena kuolleen tyttäreni kanssa ajatuksissani. Kummasti niitä pienen pieniäkin kiitollisuuden aiheita löytyy. Siihen on hyvä nukahtaa.

    VastaaPoista
  2. Mahtava kuva tiaisesta. Tuolla toukalla pysyy hetken poikasen nälkä poissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sami!

      Ovat ne kyllä nälkäisiäkin, kasvavat nuoret 🤭

      Poista
  3. Paljon ajatuksia herättävä postaus ♡ Viisaita ajatuksia!

    VastaaPoista
  4. Ihana tinttikuva! Luonnon eläinten seuraaminen on yksi parhaita kesäpuuhia olivat ne eläimet sitten isoja tai pieniä.
    Jonkun on nuorillekin opetettava elämän tosiasioita, jos eivät itse huomaa ja hoksaa kaikkea. Harvalla nuorella on kokemusta vanhuksista tai ainakaan heidän hoitamisestaan. Hienoa, että isäsi sai ihmisarvoisempaa kohtelua opastuksen jälkeen.
    Tänään olen kiitollinen raikkaasta säästä ja kaikesta kukkivasta. Sekä teistä blogiystävistä, joiden juttuja on taas mukava päästä lukemaan (reissussa kun ei ehtinyt/muistanut).
    Hyvää juhannusviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Hitunen!

      Eikä noista aikuisten vaippa-asioista puhuta. Ja kun puhutaan, puhutaan kapea-alaisesti.

      Minä jo vähän mietinkin hiljaiseloasi - mahtavaa, että olet päässyt lepäämään ja lomailemaan 💖

      Poista
  5. Todella hienoa, että vaippakeskustelu käytiin nuorten kanssa. Huomasin, että isällekin on ilmestynyt vaipat. Tiedän, että hän käy itse vessassa, mutta sokeutensa ja merkittävästi hidastuneen kävelynsä vuoksi ei varmasti aina ajoissa ehdi. Ymmärrän vaippojen käytön etenkin yöaikaan, jolloin koko kerroksessa on yksi ainoa hoitaja. Miten hän ehtisi käyttää asukkaita vessassa ja tehdä monia muita juttuja, jos aikaa menisi myös vaipattomien jälkien siivoamiseen.
    Usein kuulee moitittavan muualta muuttaneiden hoivatyöntekijöiden panosta. Kielitaidossa on toki paranettavaa, mutta oman kokemukseni mukaan useimmat ovat todella lämminhenkisiä ja positiivisia ihmisiä. Näyttävät arvostavan vanhuksia kantasuomalaisia paremmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja onhan se niin, että jos ei vain millään ehdi ajoissa vessaan joka kerta, niin se vaippa on kyllä miellyttävämpi vaihtoehto kuin kastuneet vaatteet. Meidän isän tasapainolla ei kannata yksinään mennä vessaan urheilemaan.

      Välittäminen ja kuunteleminen ovat taitoja, jotka eivät kärsi pienestä kielellisestä epävarmuudesta. Mutta ovat sitäkin arvokkaampia.

      Poista
    2. Ei minunkaan isäni saisi yksin lähteä vessaan, mutta muistisairaana hän ei keskellä yötä - eikä päivälläkään - muista ohjeita ja neuvoja. Hoivakodissa lattian sensorit hälyttävät vanhuksen liikkeistä. Hoitaja lähtee heti tsekkaamaan tilanteen hälytyksen tullessa.

      Poista
  6. Onpa kiva kuva, tykkään kovasti <3
    Vaippa-asian ei tietenkään pitäisi mennä noin. Hienoa, että kokeneempi hoitaja opasti ja oikaisi. Jospa nuorikin saisi lisää ymmärrystä ja perspektiiviä asioihin.
    Ihan samaa mieltä kiitollisuudesta. Omalla kohdallani huomaan, että osaan oikeasti olla kiitollinen ja nauttia "pienistä" asioista ihan eri tavalla kuin vaikkapa 15 vuotta sitten. Väitän, että minulla kovat kokemukset kasvattivat ja opettivat siihen. Vaan eihän sen kaikilla tarvitse olla niinkään.
    Kiitollisuus tuo paljon hyvää kun se on aitoa. Koetan myös osoittaa sitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Helmi!

      Kyllä varmasti meni opastus nuorille perille.

      Ikä ja kokemus tuo perspektiiviä, se auttaa kiitollisena olemisessa. Ja kyllä, kiitollisuuden osoittamista pitäisi muuten minun muistaa harjoitella. Se ei ole ihan vielä parhaassa tikissä.

      Poista
  7. Ihana tinttikuva!

    Välillä on sellainen olo, että jos et ole terve aikuinen, niin tasaisesti tulee sellaisia kohtaamisia, missä ohitetaan ja tarpeita mitätöidään. Siinä on varmaan kaikilla meillä opittaa ja erityisesti hoitoalan henkilökunnalle se on tarpeellinen taito.

    Minä olen ollut jo vuosia sellaisessa elämäntilanteessa, että suurin toiveeni on pitää tämä. Läheiset, oma terveys, yhteiset jutut perheen kanssa, työ, toimeentulo. Olen kiitollinen, mutta myös valitettavasti ajoittain kärsin menetyksen pelosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, rouva Kepponen!

      Terveyden puuttumisen lisäksi ikä, erilaisuus ja rajoitteet käyvät helposti syinä ohittamiseen ja tarpeiden mitätöimiseen. Mitä ei ole kokenut, sitä on vaikeampi ymmärtää.

      Poista

Kommenttisi lämmittää aina mieltäni :-)