perjantai 17. kesäkuuta 2022

Isällä oli kävelypäivä - ilman rollaattoria (vaikka olisi pitänyt käyttää)

Tänään olin vuosilomapäivällä - ohjelmassa oli Lahti ja vanhempien tapaamiset. Aamuyhdeksältä lähdin kotoani ja vähän ennen neljää olin taas takaisin kotona.

En ole tavannut isän omahoitajaa aikoihin, eikä lupailtua hoitoneuvottelua ole ollut. Viimeisien tietojen mukaan isä saa kuitenkin sellaista lääkitystä, joka tekee hänen olonsa hieman sekavaksi erityisesti puolen päivän jälkeen. Nyt hän oli vähän muissa maailmoissa jo aamupäivästä. Mutta se ei varsinaisesti hidastanut vauhtia.

Juttua riitti kovasti. Hoitajien kanssa juteltiin, jolloin yksi heistä totesi isäni olevan hänen lempparinsa. Aina huumorintajuinen ja sanavalmis. Ja reipas. Jos ryhmän ladyt olohuoneessa innostuvat olemaan liian määräileviä, isä kuulemma kajauttaa reippaasti kurin ja hiljaisuuden takaisin. Ovat miettineet, millainen perhe isällä on, kun on niin voimakas (?) luonne. Tuossa tuli yllin kyllin kuvailuja, jotka eivät sopineet ennen alzheimeria tuntemaani isään. Olipas hauska kuulla! Toki paljon näistä olen ehtinyt itsekin jo havainnoimaan vajaan vuoden aikana, kun olen vieraillut hänen luonaan ihan vain itsekseni. Äitiä olen samalla käyttänyt vierailemassa isän luona myös.


Puolen päivän jälkeen käytiin isän luona äidin kanssa. Silloin isän menomono vipatti eikä istumassa viivytty kauan. Kävelemiseen ei käynyt rollaattori edes useamman yrityksen jälkeenkään. Levotonta, mutta silti rauhallista 💖


Hoitajien mielestä luonteen muuttuminen sairastumisen myötä on ihan tavallista. He olivat kuitenkin hieman ihmeissään, kun kerroin isän olleen kotona enemmänkin taustalla ja äidin olevan se voimakas hahmo lapsuuden perheessäni. Tavallaan mahdottoman upeaa päästä näkemään ja kokemaan tämä isän jämäkämpi puoli. Ja samalla hellempi puoli. Ei meillä kotona juuri halailtu pussaamisesta puhumattakaan.


Minun näkökulmastani kyse näissä vierailuissa on ennen kaikkea isästä. Hän on keskiössä. En odota tai tahdo mitään. Toki aina käy niin, että minulle itsellenikin jää jotain ainutlaatuista kotiin viemistä.

Isällä on omalla tavallaan ihan hyvää elämää nyt. Sairaus ja menneet tapahtumat ovat jättäneet omat rajoitteensa. Mutta häntä kuunnellaan, arvostetaan ja hellitään melkoisesti. Hyvän ja huonon elämän raja on juurikin se veteen piirretty viiva.


Äidin kanssa asiat ovat aina kovin käytännönläheisiä. Hyvä niin. Kaikkeen en ehdi enkä riitä, mutta jotain saadaan kuntoon jokaisella kerralla.


Mahtavaa (sateista) viikonloppua sinulle! Ja jos olet onnekas ja selviät ilman sadetta, onnittelut sinulle 💖


10 kommenttia:

  1. Ihanaa että isäsi saa arvostusta. Oma isä ja äiti tuli mieleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Anne!

      Erityisesti iäkkäiden ihmisten tulisi saada itselleen kunnon arvostusta. Pitkä matka on kuitenkin jo takana.

      Poista
  2. Ehkä se johtuukin siitä, ettei äitisi ole jyräämässä vaan isäsi saa olla sellainen kuin haluaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mainio näkökulma ja hyvin ytimessä. Osa luonteen muutoksesta on selvästikin alzheimerin tuotosta. Vanhat rakenteet murtuvat, kun miellyttämisen tarve vähenee. Isäkin uskalsi karata kotoaan muutaman kerran 🤭🙄😂.

      Mutta erillään asuminen on tuonut molemmista (isästä ja äidistä) uusia piirteitä esille. Jos elää kauan vain osana parisuhdetta tai jotain yhteisöä ilman omaa aktiivista elämää, osa itsestä kuihtuu väkisinkin. Tekee hyvää säännöllisesti viettää aikaa itsensäkin kanssa ja kuunnella sitä, mitä itselle oikeasti kuuluu ja mitä elämältä oikeasti haluaa. En tarkoita eroa, vaan ihan omaa aikaa ja vapautta sinne suhteen tai yhteisön arjen sekaan.

      Isästä on kuoriutunut todellakin aivan uusi tyyppi oman tilan ja arvostuksen myötä. Olisi ollut tietenkin upeaa, että hän olisi itse päässyt tutustumaan tähän puoleen itsestään silloin, kun oli vielä parhaissa voimissaan. Taitaa tässä myös vähän vuosikymmenten patoutumatkin purkautua.

      Jos isä olisi syömättömyyteen kuollut viime kesän helteissä, paljon olisi jäänyt minulta kokematta. Jos hän ei olisi päässyt hoivalaitokseen, en olisi päässyt tapaamaan häntä kahden kesken vieläkään. Asioissa on niin monia puolia.

      Hyvin olet hereillä (urheilutermi) näiden minun rivien välien kirjoitteluni kanssa 💖. Kiitos!

      Poista
  3. Voi että, minulla kostuu aina silmät vanhempia ihmisiä seuratessa. Kiitos videosta, ja kaikesta muustakin! Tuntuu, että isäsi on hyvässä ja oikeassa paikassa. Hyvä niin!
    Täällä ainakin sataa, mutta mukavaa lauantaita silti! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Stansta!

      Isä on ehdottoman hyvässä paikassa, vaikka henkilöstövajeen kanssa sielläkin selvästi kipuillaan. Kotona isä ei selviäisi, se on aivan selvää.

      Poista
  4. Ihanaa kuulla, että isälläsi on asiat hyvin koivakodissa.

    VastaaPoista
  5. Miten hyvin ymmärrän tilanteesi. On kovin tuttua tuo mitä kerrot isästäsi. Äitini sairasti kymmenen vuotta alzheimerin tautia. Luonteen muuttuminen oli järkytys, mutta siihenkin piti tottua. On onni, että isälläsi on hyvä hoitopaikka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä hoitopaikka on ehdoton siunaus.

      Läheisen ihmisen muuttuminen 'toiseksi' on aina kova paikka. Toisen ihmisen muuttuminen muuttaa myös suhdetta.

      Poista

Kommenttisi lämmittää aina mieltäni :-)