Kangasperhosia ja ihmissuhteiden dynamiikkaa

Koivun lehdet ovat jo isoja. Ne kehittyivät nopeasti! Luonto tuntuu kirivän myöhästyneestä keväästä syntynyttä aikatauluvajetta kiinni isoin harppauksin.

Kangasperhoset ovat liikkeellä sankoin joukoin. Ne lentelevät lähestyttäessä vilkkaasti ja laskeutuvat nopeasti johonkin. Usein mustikan lehdelle, josta niitä on äkkiseltään vaikea erottaa.

Välillä ne laskeutuvat hiekkatielle, josta ne joko erottaa tai ei erota, asemasuunnasta riippuen. Ovat niin mahdottoman pieniä.

Ihan kunnon ilon läikähdys tuntuu kehossa, kun alkukesästä näkee nämä yksilöt vilkkaina paria etsimässä.

Meillä on mieheni kanssa tänä kesänä hääpäivä, niin kuin niin monena kesänä ennen tätäkin. Juhlistamista ei olla (tietääkseni) vielä mietitty, ei olla kovia juhlijatyyppejä. Nyt on ohjelmassa kuitenkin täysiä viisiä vuosia, joten hieman kannattaisi tehdä jotain erilaista.

Näissä tunnelmissa (kun vihdoin havahduin siihen, että täydet viidet vuodet ovat tämän vuoden ohjelmassa) olen lukenut parisuhdeartikkeleita taas hieman poikkeavalla moodilla. Enimmäkseen olen ärsyyntynyt.

Useimmiten lähdetään siitä, että jokin tapa olla parisuhteessa on oikea tai väärä. Ihan mahdottoman ajattelematonta luokittelua tietämättä ihmisistä itsestään mitään. Ja vieläkin enemmän parisuhde tuntuu vieläkin olevan itseisarvo, hyvän elämän mittapuu. Eihän se niin vain ole! Itsenäinen elämä on vähintään yhtä arvokasta kuin parisuhteessa elävän elämä. Mitä siitä, vaikka päättäisin elää elämäni kamelin kanssa? Unohda seksi, se ei kuuluisi kuvioon 👍.

Ja jos ei ole yksin, pitääkö olla juuri kaksin? Minä olen mahdottoman tyytyväinen omaan avioliittooni, mutta kaikki eivät ole minuja. Itse asiassa kukaan muu ei ole minä. Siksi joku muu kaipaa jotain erilaista. Ehkä useammankin kumppanin?

Jos on kaksin, pitääkö puolison olla eri sukupuolta? Ei onneksi tietenkään, siinä olemme päässeet jo 70-luvulta eteenpäin.

Aika monella ei ole koko elämän mittaista parisuhdetta (kunnes kuolema meidät erottaa). Ja se on ihan yhtä hyvä vaihtoehto kuin mikä tahansa muukin.

Mitä en ole vielä ottanut huomioon? Niitä varmasti riittää. Peli on kuitenkin avattu. Parisuhde- ja perheajattelu määrittää elämäämme ainakin mainoksissa ja tv-ohjelmissa vielä todella paljon perinteiseen suuntaan. Vai oletko nähnyt mainoksen, missä on lapsi ja hänen kolme kumppanuusvanhempaansa? Tai onnellisen sinkun? Tai 'kummallisen' kommuunin?

Minun lähipiirissäni on ainakin uusioperheitä, homoseksuaaleja, lapsettomia pareja, onnellisia leskiä, omasta tahdosta ikisinkkuja ja kukoistavia ikäihmisiä. Samoin lähipiiriini kuuluu yksinäisiä katkeria ihmisiä, erossa riitaantuneita ihmisiä, jotka ovat katkaisseet kaikki aikaisemmat ihmissuhteensa, omassa kuplassaan eläviä elämäänsä tyytymättömiä ihmisiä, jotka ovat unohtaneet muiden ihmisten elämät ihan täysin ja dementoituneita vanhuksia, jotka eivät enää ihan kunnolla muista omia sukulaisiaan.

Miksei mainosmaailma huomioi meitä kaikkia? Miksi vain jonkinlainen elämä on olevinaan elämisen arvoista? Miksi erilaisuus on niin iso tabu, että vain superrohkeat uskaltautuvat esille? Miltä maailma näyttäisi, jos jokainen uskaltaisi olla julkisesti rehellinen?

Ihanaa kesäkuuta! 

Peräänkuulutan suvaitsevaisuutta, en niinkään rohkeutta. On vain ihmisen itsensä määritelmä, mikä on erilaista ja mikä samanlaista. Näitä määritelmiä ja niihin suhtautumista pitäisi tarkastella uudelleen.

💖