Hei! Miten voit? Ja mitä sinulle kuuluu?
Minun yskäni on helpottanut ja nukun jo öitäni paljon paremmin 💖.
Olen itse joskus hieman häkeltynyt, kun joku kysyy kuulumisiani. Se on monesti niin yllättävä kysymys, etten löydä vastausta heti siihen hetkeen. Kun joku jaksaa toistuvasti kysellä kuulumisiani, se tuntuukin ihan kivalta ja vastaaminenkin alkaa olla melkoisen helppoa.
Olen opetellut itsekin kysymään (ihan ääneen) monilta tapaamiltani henkilöiltä, mitä heille kuuluu. Ihan aidosti ja innostuneesti kuuntelen, mitä heidän elämäänsä oikeasti kuuluu. Ja toisaalta en loukkaannu, jos en saa suoraa vastausta. Aina ei tarvitse avautua.
On ollut vaikeaa opetella huomaamaan, milloin olen liian utelias ja milloin liian etäinen. En haluaisi olla kumpaakaan, mutta kultaisen keskitien löytäminen on vaatinut aikaa ja prosessi on vieläkin meneillään.
Vähintään yhtä vaikeaa on ollut ymmärtää se raja, milloin puhun ja avaudun itsestäni liikaa ja milloin taas sulkeudun liian paljon. Niistäkään kumpaakaan en haluaisi. Ja tämäkin rajanveto on varmasti niin erilainen kuin keskustelukumppanikin.
Mutta näitä opettelen. Maailma tuntuu olevan täynnänsä mielenkiintoisia ja kiehtovia ihmisiä, joiden kanssa on upeaa päästä keskustelemaan ja ehkä jopa työskentelemään. Monilla on luonnon lahjana tai edellisiltä sukupolvilta opittuna hurmaavat kanssakäymisen tavat. Sitten on sellaisia ihmisiä kuin minä, jotka ilman lapsuudesta saatua mallia hapuilevat toimivia vuorovaikutuksen tapoja vasta aikuisena. Mekin onnistumme vielä. Se vain vaatii (aika ison) hetken aikaa 👍.
Vihreät sukat (päällimmäisenä) valmistuivat. Olipas paljon tummempaa lankaa, kuin miltä ensisilmäyksellä näytti. Kun silmukka putosi, tarvittiin lisävalaistusta PALJON.
Ihanaa marraskuun loppua! Ensi torstaina päästään availemaan joulukalenterin luukkuja 💖.
Hyvin usein tuohon vastataan vaan että ihan hyvin. Multakin se varmasti heti karkaa jos joku kysyy, mutta parempi varmaan sekin kuin "mikäs tässä, kuolemaa odotellessa" tai jotain muuta karua, mutta totuudenmukaisempaa.
VastaaPoistaNiin hienoja sukkia taas!
Kiitos, RH!
PoistaIhan hyvin tai mitäs tässä ovat varmaankin ne tavallisimmat ja helpoimmat vastaukset kuulumisten kyselyyn. Mutta sitten vähän useamman kerran jälkeen, jos on syntynyt vahva mielikuva siitä, että toinen on oikeasti kiinnostunut, siihen saattaakin tulla vastauksena jotain jaettua arkista juttua. Isoa tai pientä. Kun itse jakaa omaa oloaan, on toisenkin helpompi vastata omilla kuulumisillaan.
Ja niin kuin sanoin, se on ihan ok, ettei halua jakaa mitään. Joskus on kuitenkin mielen pinnalla jotain sellaista, mikä täyttää ajatukset. Sellaiset ajatukset on joskus kiva jakaa hyvän kuuntelijan kanssa.
Ei minusta mitään psykologia ja huippuvuorovaikuttajaa tule, mutta opettelen ovien avaamista suuntaan ja toiseen. Sieltä putkahtaa aina välillä jotain palkitsevaa syliin 💖
Olen kuullut vuosia, että puhun vain itsestäni. Voi pitää paikkansa, kun "tässä on ollut kaikenlaista". Ex yritti opettaa kuuntelemista, mutta olen kai liian 'ärhäkkä' keskittymään. Olen pahoillani.
VastaaPoistaVoi että, sukkia! ♥ Sopisi varmaan MINUNkin palata lankojen pariin, niin saisin muutakin ajateltavaa, kuin MINÄ...
Mieluisia marraskuun loppupäiviä! ♥
Se oma itsehän on siinä lähinnä ja se kaikkein tärkein, ei se ole ihme jos se on eniten mielessä!
PoistaStansta:
PoistaEhkä yksittäisen henkilön palautteeseen omasta keskustelutyylistä ei kannata nojautua kovin paljon.
Blogissa kerrot äidistäsi usein. Ja ruoasta 🤭. Se on muuten ihanaa 💖.
Ja ikävää olisi, jos puhuisit jatkuvasti muista!
RH:
Ehdottoman samaa mieltä 👍🥰
On vaikeaakin tasapainoilla siinä, kuinka paljon avautuu esimerkiksi työkaverille. Psykologiassa puhutaan haavoittuvuuskrapulasta, jos jostain syystä on tullut avauduttua liikaa ja se saattaa tuntua myöhemmin ikävältä. On kuitenkin kaunista kysyä, mitä sinulle kuuluu.
VastaaPoistaNo niinpä. Varovaisuus on hyve. Kuulumisten kysyminen tuntuu silti mukavalta - ainakin minun mielestäni. Ja aina voi kertoa kuulumisistaan kevyemmin, jakaa ihan pikkuisen 👍💖.
PoistaMitä kuuluu? oli viime vuonna työkaupunkini slogan, vaikka enpä tiedä, johtiko se sen kummempaan kuulumisten vaihtoon kuin ennenkään. Kiva on, jos joskus joku oikeasti kertoo kuulumisistaan, mutta usein tulee tunne, ettei vastapuoli kuitenkaan halua kuulla muuta kuin "kiitos hyvää". Minusta ainakin on mukava kuulla ihmisten kuulumisisia ja kuten sanoit, on paljon mielenkiintoisia tyyppejä, joihin olisi kiva tutustua lähemminkin. Opetellaan vähitellen...
VastaaPoistaMutta kun kerran kysyit, niin vastaan, että kuuluu kohtalaisen hyvää, koska olen nukkunut melko mukavasti ja ei kroppa ei enää kipuile niin paljon kuin viime viikolla, joten parempaan päin menossa.
Kiitos, Hitunen kuulumistesi kertomisesta!
PoistaMukava kuulla, että elämä kohtelee sinua ainakin kohtuullisesti 🥰.
Matka muutokseen on kuin kuntoilun aloittaminen: vaikka aloittaisi kuinka rauhallisestikin, uusi liike ja aktivaatio aiheuttaa väliaikaista kipua, joka onneksi johtaa sopeutumiseen ja jopa kasvuun. Lihaksia (mentaalisia tai fyysisiä) ei saa ilmaiseksi. Toivottavasti kroppa voi pian paremmin ja ympäristö ilahduttaa rentoutumiseen asti 💖