Sitä koronaa edelleen 😡

Pelkkää koronaahan tämä on yksittäisiä virkeitä hetkiä lukuun ottamatta ollut. Kuume laski jo viikonlopuksi ja lihassäryt katosivat sen myötä. Yskä on jatkunut - hieman helpompana. Väsymys on kaiken kattava. Keskittymiskyky on heikko kuin mikä. Päänsäryt jatkuvat samoin kuin huonovointisuus ja huono ruokahalu. Nyt ei tehdä älyllisiä urotekoja, nyt selvitään ja odotellaan taudin talttumista.

Koronan yhteydessä puhutaan aivosumusta. Minulla aivosumun tilalla on aivosementti. Läpitunkematon ja järkähtämätön ajattelun ja monen toiminnan este. Siihen sitten vielä mahdoton väsymys päälle. Monesti olen ajatellut ja sympatiseerannut mielessäni Irkkua, jonka päivittäinen arki on moninkertaisesti tätä omaa väliaikaisarkeani monimutkaisempaa. Hatun nosto Irkulle!

Tähän väliin kuva reilun parin vuoden takaa Kolilta. Ehkä enemmänkin tuomaan toivoa ja pilkettä tähän harmaaseen vuodenaikaan, josta en millään saa itseäni ottamaan valokuvia. Toki näillä väsymyksillä kuvia en ota mistään. Mutta niiden aika tulee taas.

Tänään oli toinen työpäiväni sairauslomani jälkeen. Jos etätöitä ei olisi, en olisi voinut ajatellakaan töihin siirtymistä vielä tässä vaiheessa. Onneksi on etätyö. Ja onneksi kalenteri ei ollut enää täpötäysi melkoisen karsimisen jälkeen.

Teams-kokouksista menee tosin melkoisesti vuorovaikutusta ohi, kun ei juurikaan arvaa puhua yskänpuuskan pelossa. Mutta toisaalta en jaksaisi enää kotonakaan taudin kanssa taiteilua ilman ammatillisia kontaktejani. Tuntuu, että toipumisenikin vauhdittuu, kun pääsen saamaan rytmiä päiviini ja jonkin asteisia ammatillisia haasteitakin. Toki täyteen ravikuntoon pääsemiseen tässä kuluu ehkä vielä jokunen tovi.

Pixie-koira on ollut tiiviisti tukenani koko sairauteni ajan. Se on nukkunut vieressäni päivisin eikä ole päästänyt minua silmistään. 

Rimpuilen siis edelleen koronan otteessa, vaikkakin jo työn syrjässä kiinni. Eniten ehkä odotan sitä, että saisin vihdoin nukuttua yön kokonaan ilman isoja heräilyjä. Yskimisen ryydittämät yöheräilyt ovat ohi, mutta nukkuminen sujuu silti edelleen vain lyhyissä pätkissä. 

Toivottavasti seuraavalla kerralla kirjoittaessani minulla on jo jotain sisältöäkin elämässäni 🤭😂. Ihanaa marraskuun jatkoa!