maanantai 12. joulukuuta 2022

Viimeinen kahden vierailun sunnuntai

Torstain visiitillä äidin luona en ehtinyt (enkä jaksanut) käydä myös isän luona. Päätin palata kyläilemään viikonloppuna uudelleen, nyt myös isän luokse. Perjantaina alkanut lumisade jatkui lauantaina ja aura-autot olivat auttamattomasti myöhässä. Olinkin tyytyväinen, että olin säätietojen valossa ajoittanut käyntini sunnuntaille. Keli oli silloin huomattavasti parempi ja tiet paremmassa kunnossa.

Hyvästelin äidin oikein kunnolla jo torstaina, joten hänen tapaamisensa uudelleen sunnuntaina oli aivan ekstraa. Surullisen hyvästelyn sijaan tämä oli mukava jälleen näkeminen. Tosin äiti ei ollut yhtään paremmassa kunnossa. Ehdottoman hyvää oli se, että kipuäännähtelyjä ei kuulunut nyt ollenkaan. Oli lohdullista, että hänen olonsa oli nyt kivuton ja kipulääkitys oli löytynyt kohdilleen.

Jatkoin edellisen kerran silittelylinjalla. Juttelin myös pitkää ja puuduttavaa monologia (itseäkin alkoi haukottamaan). En uskonut hänen rekisteröivän enää mitään sanoja, mutta aina kannattaa yrittää. Äänen hän saattaisi kuulla ja ehkä tunnistaa. Tai sitten ei. Mutta aina kannattaa yrittää 👍.


Jätin edellisellä kerralla äidille oman tekemäni neulehuivin. Se oli nyt levitetty kauniisti pitkin pituuttaan äidin päälle.

Äiti ei näytä enää yhtään omalta itseltään.




Kerroin äidille, että olen ilmoittanut hänen tilanteestaan hänen kahdelle siskolleen, jotta he ymmärtävät, miksi äiti ei vastaa puhelimeen. Sanoin myös, että on helpottavaa, ettei hänellä ole enää niin paljon kipuja. Kannustin häntä lepäämään ja nukkumaan edelleenkin, jos hän vain malttaisi ja pystyisi. Olo pysyisi kaikkein parhaimpana juuri niin. Ja silittelin häntä aina hengitystahdin muutosten myötä.

Selailin samalla rauhallisina hetkinä netistä kuoleman etenemistä. Väsymys, ruokahaluttomuus, ruumiin lämpötilan kohoaminen. Toki muitakin merkkejä oli. Äidin kroppa oli todella kuuma, mutta se johtunee lämmönsäätelyjärjestelmän vaikeuksista. Näitä linkkejä ei kannata tutkia, jos vähänkään arveluttaa aiheen kohtaaminen. Mutta kuoleman merkeistä luin täältä. Kuolemasta ja saattohoidosta mm. täältä. Sain myös ymmärrystä siitä, miksi saattohoitovaiheessa potilasta ei enää nesteytetä.

Sunnuntaina äiti oli ollut käytännössä jo reilun viikon syömättä ja juomatta. Suuta kostuteltiin. Ihmettelin, miten pitkään hän jaksaa sinnitellä.


Kolme kerrosta ylöspäin samassa palvelukodissa isän luokse. Isä istui reippaana päivähuoneessa pyörätuolissa, mutta istuma-asennossa kuitenkin. Hän oli reipas ja hyväntuulinen, hyvin paikalla tässä hetkessä. Sanoisin jopa melkoisen 'normaaliksi' ollakseen alzheimer-potilas. Oman tunnelman muuttaminen isän ilon reippaisiin hetkiin oli melkoinen hyppäys.


Isä jaksoi naureskella. Erehtyi välillä luulemaan minua Annikiksi (vaimokseen), mutta enimmäkseen sopeutui oikein hyvin siihen, että olen hänen tyttärensä. Edellisellä kerralla tavatessamme hän oli hieman melankolinen eikä muistanut olevansa naimisissa. Isä liikuskeli pyörätuolilla näppärästi jalkojensa avulla ja menomono oli todellakin kohdallaan.

Tuntui hyvältä kohdata hänen hyväntuulisuutensa. Tätä vastapainoa minä tarvitsin.


Ajelin kotiin Hämeenlinnaan ja hieman aikaa kotona vietettyäni puhelin soi. Hoitaja hoivakodista kertoi äidin kuolleen hetki sitten. Sillä hetkellä tuntui hyvältä, että olin ehtinyt vielä kerran käymään hänelle juttelemassa ja häntä silittelemässä.


Tänään onkin sitten ollut vähän tyhjä olo. Töiden lisäksi jonossa on ollut äidin sisaruksille asiasta ilmoittelua, hoivakodin kanssa äidin asunnon tyhjentämisestä sopimista ja niin edelleen.

Veljen kanssa tekstaillaan jatkosta. Olemme niin eri kartoilla ja planeetoilla, että tässä kannattaa aina välillä hengitellä syvään ja hakea uusia suuntimia. 


Jouluun on enää puolitoista viikkoa. Ehkäpä sitäkin pitäisi tässä kaiken lomassa ajatella? Hyvältä ajatukselta se ainakin näin nopeasti mietittynä tuntuu.


Rauhaisaa joulukuun jatkoa 🤍


36 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Haluan vielä jakaa tämän viestin, jonka eräs aivan kuoleman rajalla käynyt tuttava kertoi viime kesänä. Hän sanoi, että puhukaa, silitelkää, kuoleva kuulee ja tuntee. Hän on vain niin väsynyt, ettei pysty vastaamaan, vaikka kuinka haluaisi <3

      Poista
    2. Kiitos, Marja 🤍

      Tuo on lohduttava tieto.

      Poista
  2. Otan osaa ja toivotan voimia hautajaisten järjestelyyn.

    VastaaPoista
  3. Otan osaa. Surullista, mutta myös helpotus. Etenkin äidillesi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, RH 🤍

      Olet oikeassa, äidin elämä ei ollut enää hyvää.

      Poista
  4. Otan osaa ja toivotan paljon voimia! ♥
    Minä tykkään, että ehdit vielä käymään äitisi luona.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ps. Anna itsellesi aikaa ja lepoa - joulu tulee tekemättäkin.

      Poista
    2. Kiitos, Stansta 🤍

      Minulla on tällä hetkellä erityisen suuria keskittymisvaikeuksia ja melkoinen väsymys. Aika ja lepo kuulostaa hyvältä 🤍.

      Poista
  5. Otan osaa suruusi. Kuoleman jälkeen on paljon käytännön hommia, muun muassa perunkirjoitus ja hautajaisten järjestäminen, joissa suru jopa hetkeksi unohtuu. Olen kohdannut niin paljon kuolemaa, että nämä ovat tulleet jo rutiineiksi. Paljon, paljon voimia sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Marja 🤍

      Ulkoistimme perunkirjoituksen, se sujuu ammattilaiselta paljon paremmin kuin aloittelijalta. Saan siinäkin säästettyä itseäni hieman.

      Poista
  6. Rauhaisaa Joulun odotusta myös sinulle. Otan osaa suruusi.

    VastaaPoista
  7. Otan osaa suruusi. Olipa tosi hyvä asia, että ehdit käydä vielä sunnuntaina äitisi luona, siitä tulet olemaan myöhemmin vielä monesti kiitollinen. Minäkin uskon tähän, että kuoleva kyllä kuulee ja tuntee, mitä sanotaan ja kosketaan, jopa ihan tajutonkin. Itse huomasin oman äidin kuollessa, että siskoni kanssa silittäessä ja laulaessakin siinä äidin kuolinvuoteen vierellä äidin verenpaine aina kohosi ja siksipä jatkoimmekin puhumista ihan loppuun asti.
    Tyhjä olo on juurikin se olo, mikä kuvaa parhaiten, mutta joulu toisaalta antaa muuta ajateltavaa surun keskelle.

    VastaaPoista
  8. Osanottoni äitisi poismenon johdosta<3

    VastaaPoista
  9. Lämmin osanotto suruusi, Susanna! En ole koko viikolla juuri ehtinyt blogeja lukea, mutta hienoa oli lukea, että ehdit vielä tavata äitisi kerran. Voimia kaikkeen!

    VastaaPoista
  10. Lämmin osanottoni 🤍 Mielestäni on hienoa, että ehdit käydä äitisi luona ja olla hänen kanssaan vielä lähes viime hetkinään 🤍 Uskon, että se merkitsi hänelle paljon ja että siitä on lohtua myös sinulle, kunhan käytännön asiat on hoidettu 🤍 Voimia!

    VastaaPoista
  11. Lämmin osanottoni! <3 Hyvä, että äitisi sai lähteä kivuttomana. Paljon voimia SInulle! <3

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!