Läheltä piti oravalla

Pihasta löytyi sotkuisen näköinen orava. Se seisoi ensin jähmettyneenä omenapuun alla ja kipaisi sitten puuhun. Pari kuvaa otettuani kiersin kauemmas, sillä orava naksutti hermostuneen oloisena. Annoin sille tilaa ja rauhaa, kiertelin hieman kauemmas ja tulin tovin jälkeen näköetäisyydelle, mutta jäin nyt hieman kauemmas. Vaikka kurre näytti rähjäiseltä, se oli kovasti tarmokas. Muutamien lisäräpsyjen jälkeen jätin sen terijoensalavan oksalle peseytymään suurella antaumuksella.

Ensin ihan jähmettyneenä

ja hetkessä sen jälkeen puun oksalla ihmettelemässä. Tätä kuvaa katsoessani huomasin, ettei kyseessä ollut pelkästään sotkuinen orava, vaan tämä olikin käynyt aika läheltä piti -tilanteessa.  Sen kuonon vasemmalta puolelta ylähuulen yltä puuttuivat karvat kokonaan.

Näytti siltä, että ihoakin oli lähtenyt, mutta selvästi aika oli parantanut hyvin tapahtunutta.

Eivätkä vauriot rajoittuneet vasempaan ylähuuleen, vastaavat jäljet olivat myös kuonon alaosassa.

Itse asiassa vaurioita oli oikeallakin puolella kuonoa.

Tässä kuvassa tilanne näkyy hyvin. Jonkin pedon se on saanut jossain vaiheessa kimppuunsa, mutta sitkeästi kuitenkin selvinnyt tilanteesta. Kuvista päätellen tämä on äippäorava.

Rankkaa tämä luonto välillä. Kaikilla on omat nälkäiset poikaset ruokittavanaan, siinä käy väistämättä joillekin aina huonosti. Kovasti olen silti iloinen tämän yksilön selviämisestä.

Hääpäivä ja valkohäntäkauriita kovin kaukaa

Tänään juhlistamme mieheni kanssa 32. hääpäiväämme :-) Yhteistä taivalta on kertynyt yhteensä 38 vuotta, mikä on sinänsä käsittämätöntä, sillä enhän minä ole vielä edes noin vanha! Vai olenko?

Työpäivän jälkeen kävimme ravintolassa syömässä hyvin ja käytiin ostamassa kotiin ravintolassa uudeksi tuttavaksi tullutta punaviiniä. Mahtava mies minulla, täytyy myöntää. Ja upeaa on ollut meidän yhteinen matkamme :-)

Se siitä romanttisesta pläjäyksestä ;-)

Eilen kävin työpäivän jälkeen päivystämässä pellon laidalla. Keli oli niin komea, että eläimet eivät tulleet tykö. Allergialääkkeenikään eivät ihan riittäneet moiseen siitepölyhuumaan, lyhyempi päivystäminen olisi ollut parempi ;-)

Valkohäntäkauriit pysyivät kaukana, mutta saapuivat kuitenkin paikalle. Usein huomaan niiden vain ilmestyneen jostain, mutta silloin, kun olen päässyt todistamaan niiden pellolle saapumista, meno on aina yhtä hosumista. Ihan kuin olisivat juosseet ja pomppineet täysillä eteenpäin ja vasta 50 metrin päässä pellon puolella huomanneet, että HUPS, nyt ollaankin tällaisessa paikassa. Vähän kuin teatterinäyttämön kulisseista joku tönästäisiin yhtäkkiä lavalle parrasvaloihin - OHO!

Tuota laitumelle saapumista en ole koskaan päässyt kuvaamaan - se tulee kirjaimellisesti niin puskista. Tässä tilanteessa heinää on jo maisteltu ja päätetty siirtyä vielä vähän eteenpäin.

Välillä toinen näytti kadonneen täysin, mutta olikin vain matalana huilimassa. Näin kävi useampaankin kertaan.

Huilihetket olivat lyhyitä ja sitten taas syötiin sen verran, mitä paarmojen ja muiden kiusankappaleiden häirinnässä pystyi. Hännät viuhuivat tiheään ötököiden karkoittamiseksi.

Lehmiä oli laitumella tuossa aivan vieressä. Ne piti ohittaa, jos aikoi päästä pellolla eteenpäin.

Aikansa loikittuaan kaurispari jähmettyi hetkeksi täysin. Taakseni (kauas) oli ilmestynyt kolmas valkohäntäkauris, jota nuo kaksi jäivät tuijottelemaan. Kaksikko päätti sitten tovin jälkeen jatkaa matkaansa toiseen suuntaan.

Upeita eläimiä - kaukaakin :-)

Valkohäntäkauriin hyppyä ja pikkulepinkäinen

Valkohäntäkauriiden hyppelyä pääsee ikävän usein todistamaan vain takaa päin. Hauskan näköistähän sekin on, mutta sivulta sama on vieläkin komeampaa.

Koska kauriit eivät tässä pakene minua, onnistuin näkemään tuota kaunista menoa sivusta, mutta todella kaukaa. Lisäsin kuvaan vielä romantiikkaa poistamalla taustalta yhden erittäin merkittävästi kuvan fiilistä häirinneen auton ;-) Nyt kaikki huomio keskittyy vain kauriin kaukaiseen hyppelyyn.

Olen pellon reunalla tahattomasti häirinnyt aina pikkulintua, joka päivystää kahdella eri oksalla. Unohdan aina olla varuillaan ja lehahtaa ilmaan ennen kuin ehdin kaivaa kameraa esiin. Usein tunnistaminen onnistuu kameran näytöltä paremin, kun kuvan saa hieman suuremmaksi. Tällä kertaa muistin kerrankin olla varovainen ja niin pikkulepinkäisnaaras tallentui kuin tallentuikin kuviin :-)

Tämä naaras vastaa täysin lintukirjan kuvausta. Päälaki on ruskea, takaa harmaampi. Silmäjuova on selvästi ruskea. Tämän minäkin osasin tunnistaa. Se edellinen pikkulepinkäiskohtaaminen oli todennäköisesti vanhemman naarasyksilön kanssa. Hieman sen otsassa näkyi vielä ruskeaa harmaan lisäksi.

Keli kannustaa ottamaan rauhallisesti ja pysymään välillä sisälläkin ;-) Tänään on ollut viileää ja pilvistä. Vuodenaika on eläimille kuitenkin niin kiireinen, ettei huono kelikään hillitse niiden menoa mitenkään silmin nähtävästi. Eilenkin näin kuvausetäisyyden ulkopuolella tuulihaukan, ruskosuohaukan, valkohäntäkauriin, vilahduksen jostain jyrsijästä, kottaraisia, kuovin ja rusakon. Pikkulepinkäisestä ja nuorista töyhtöhyypistä sain ihan selviä kuviakin :-) Elämyslista oli innostava ja monipuolinen ollakseen khden sateen välistä aikaa.

Elämyksellistä heinäkuun jatkoa!

Tuulihaukka esitteli pyrstöään - niin kuin kettukin

Päivä ei ollut pelkää sadetta. Välillä oli sateetonta ja valoakin pilkahteli välillä pilvien välistä. Matkasin kameran kanssa pellon laitaan nauttimaan kesämaisemasta. Sateen tauottua lähdin kävelemään ja huomasin ilmassa lekuttelevan haukan. Otin siitä useita kuvia, mutta vasta kotona näytön ääressä huomasin, että lintu lekutteli aina pyrstö minuun päin :-( No minkäs tuolle voi.

Laitoin kuvia taas fb:n linturyhmään tunnistettavaksi ja oma tulkintani tuulihaukasta osui oikeaan.

Toiseksi ylin kuva, mikä ei suinkaan ole mikään priima, osoittautui loppujen lopuksi kaikken parhaaksi tunnistuskuvaksi. Siinä näkyy linnun viiksijuova ja keltaiset jalat.

Olipa taas hienoja hetkiä :-) Pian alkoi sataa ja siirryin autoon odottelemaan.

Autossa odotellessani paikalle saapui myös kettu. Auton sateisten lasien läpi kuvaaminen ei olisi onnistunut, joten yritin nousta autosta mahdollisimman huomaamattomasti. En onnistunut. Kettu pötki tiehensä ja sekin jätti kuvaan muistoksi vain peräosansa.

Mahdottoman hyvä retki, en olisi ikinä osannut kuvitella näin upeaa ja silti rauhoittavaa luontoretkeä tälle kelille. Lopun iltaa vettä on sitten tullutkin yli kaikkien odotusten :-) Tiistaille ja keskiviikolle luvataan tänne meille näillä näkymin sateetonta. Kuulosta hyvältä :-)

Yllättävän lämmin päivä Tammelan luonnonsuojelualueella

Tänään oli meillä hyvä kesäsää. Sen innoittamana suuntasin auton Tammelaan Saaren kansanpuiston viereiselle luonnonsuojelualueelle. Siellä on pitänyt monesti käydä, mutta aina on jotain muuta tullut eteen.

Kaukolanharjun näkötorni (jonne on pääsymaksu, pankkikortti kelpaa) oli retken pääetappi. Korkean tornin laelta on upeat näköalat ympäristöön.

Tuuli kävi välillä kylmästi ja sadealuekin ohitti tornin melkoisen läheltä. Järvimaisemat olivat pienen hytisemisen arvoiset :-)

Hyttysiä riitti metsässä runsain mitoin heti, kun polku kapeni riittävästi. Matkalla näin tämän kesän ensimmäiset kantarellit. Mustikoita oli paljon, ne olivat sinisiä, mutta vielä aika mauttomia.

Haukan äänen kuulin, mutta se ei lentänyt kuvattavaksi asti.

Päivä oli yllättävän lämmin. Asteet jäivät alle 20, mutta olo oli kuuma.

Pienen suopätkän aikana pääsi huomaamaan, että lakat / hillat ovat kypsymässä hyvää vauhtia :-)

Reissussa rähjääntynyt amiraaliperhonen oli löytänyt ohdakkeen suloisen maun :-)

Leppoisaa ja nautinnollista heinäkuun jatkoa :-)

Pikkulepinkäinen ja punkkirokote

Ei näkynyt kettua eilen, vaikka kävin sitä etsiskelemässä. Se niistä treffeistä sitten.

Sen sijaan kovasti esille asettui pikkulepinkäinen. Räpsin siitä useammankin kuvan. Ryhtyessäni kuvakulman vaihtoon lintu lehahti paikalta. Pikkulepinkäisen olen kerran kuvannut aikaisemmin. kaukaa ja silloin tunnistus ja jopa linnun osoittaminen tulivat vieressä seisovalta lintuosaajalta. Tällä kertaa havainto oli ihan oma. Alustavasti olin sen tunnistavinani jo paikan päällä. Lintukirja vahvisti epäilystäni pikkulepinkäisestä.

Pistin kuvan facebookin linturyhmään (taas kerran) ja pyytelin tunnistusapua. Pikkulepinkäinenhän tuo. Yhden mielestä kuvassa on nuori koiras ja toisen mielestä vanha naaras. Jompaa kumpaa siis todennäköisesti :-)

Ensimmäinen kuva on otettu kaukaa, kun vasta oletin jonkun linnun lentäneen tuonne. Siitä näkee kuitenkin selän väriä ja kuviottomuutta. Kuvaa ottaessa minulla ei ollut mitään käsitystä, mikä lintu ja miten päin siellä kököttelee.

Kaksi alempaa kuvaa on otettu jo ihan kuvausetäisyydeltä. Lintukirjan mukaan koiraan pää on harmaa ja naaraan ruskea tai ruskeanharmaa. Naaraan vatsassa on kuviointia ja koiraan vatsa on kuvioton ja punertava. Ja sitten taas naaras saattaa toisinaan muistuttaa kovastikin koirasta, mutta sillä on aina nuo vatsakuvioinnit. Näillä eväillä veikkaan tuota naaraaksi, mutta se nyt on vain arvaus. Se pölähti sirittävästä puskasta näkösälle, joten siksikin ajattelin, että se voisi emona viritellä huomion pois poikasistaan tulemalla näkösälle eri paikkaan kuin missä poikaset ovat. Taas ihan puhdasta arvailua.

Puutiaisaivotulehdus tarttuu puutiaisesta ihmiseen minuuteissa

Tänään kävin lounastauolla ottamassa punkkirokotteen. Punkkirokote suojaa puutiaisaivotulehdukselta, ei borrelioosilta. Puutiaisaivotulehdus tarttuu kuitenkin puutiaisesta ihmiseen minuuteissa, kun borrelioosin tarttuminen kestää kauemmin. Sitä ehtii etsiskelemään kropasta vielä illalla kuvausreissun jälkeenkin. Lisäksi borrelioosiin on olemassa toimivat antibiootit, puutiaisaivotulehdukseen vastaavaa lääkettä ei ole.

Punkkirokotteen ottamiseen minua kannusti mieheni. Nuohoan kuitenkin heinikoissa ja pusikoissa kameran kanssa aikaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn eri puolilla Suomea ja lisäksi Virossa. Sen sijaan, että olisin selvinnyt yhdellä rokotekäynnillä, minulle selvisi jo eilen aikaa varatessani, että kyseessä on kolmen rokotuksen sarja. Tämä oli ensimmäinen rokote. Toinen rokote annetaan yleensä 1-3 kuukauden kuluttua ensimmäisestä rokotteesta ja kolmas annos 5-12 kuukauden kuluttua ensimäisestä. Jatkossa sitten tehosterokotuksia 50-60-vuotiaille 5 vuoden välein, yli 60-vuotiaille 3 vuoden välein. Täysi rokotesuoja on päällä kaksi viikkoa toisen rokotteen ottamisesta.

Koska olen kovasti myöhässä tämän rokoteherännäisyyteni kanssa ja olen liikkumassa lähikuukausina luonnossa riskialueilla, saan rokotteet nopeutetun aikataulun mukaan. Tällöin rokotteita on peruspaketissa neljä kolmen sijaan. Varasin juuri äsken ajan seuraavalle rokotekerralle.

Kansainvälinen viikonloppu ja ihana kettu :-)

Meillä oli tapahtumarikas ja ruokaisa perheviikonloppu. Käytiin katsastamassa hämeenlinnalaisia ja vähän ei-hämeenlinnalaisiakin näkemisen arvoisia paikkoja :-) Sightseeing-listalla olivat lasten koulujen lisäksi Ahveniston moottorirata, Panssarimuseo (Hattula), Aulangon näkötorni, Muraali, Hämeen linna ja Ahveniston uimaranta eli Appara. Panssarimuseossa oli kansainvälisen kokoonpanomme iloksi esittelytekstit myös englanniksi. Hämeen linnassa esittelytekstit olivat vain suomeksi ja ruotsiksi. Englanti puuttui tyystin. Luulisi englannin kielelle olevan enemmän kysyntää kuin ruotsille. Olisikohan liian iso vaiva tarjota tietoa myös muille kuin skandinaaveille?

Kuvat Hämeen linnasta

Tänään vietin itsekkään illan ja kävin pellon laidalla haistelemassa ja katselemassa luontoa. Ilokseni paikalle saapui kettu saaliinsa kanssa. Se huomasi minut ja jähmettyi seuraamaan minua. Eteni hetken ja pysähtyi jälleen tarkkailemaan minua. Sillä taisi olla suussaan peräti kaksi saalista. Toinen taisi olla myyrä.

Ihanaa heinäkuun alkua ja kesän sydänaikaa :-)