Herkkä kohtaaminen :-)

Rämpiessäni metsäkaistaleen läpi seuraavalle niittylle, näin tämän upean olennon, joka näytti mielestäni aika isolle. En kuitenkaan ole saanut sen tuntomerkkejä sopimaan mihinkään muuhun kuin metsäkauriiseen, joten ei tuo sitten mikään iso ollutkaan. Sen säkäkorkeus on 65-75 cm ja paino 15-35 kg! En vieläkään ymmärrä, miten havaintoni oli niin vääristynyt :-(

Tulkitsen kuvia niin, että tämä on nuorehko yksilö (yksinkertaiset sarvet) ja se on vaihtamassa punertavan ruskeaa kesäkarvaansa harmaaksi talvikarvaksi.

Tämäkin kohtaaminen tapahtui siis Saarenmaalla, missä eläimiä näki jatkuvasti milloin missäkin :-)

Olipas ehdottomasti tuon rämpimispätkän paras hetki :-)

Sääressä kehnolla säällä - ihanaa :-)

Kuvausmatka Saarenmaalle oli joululahjani. Tai siis lahjana oli kuvausmatka ja itse sitten pähkäilin ja tutkiskelin erilaisia kohdevaihtoehtoja kevään ja kesän ajan. Loppujen lopuksi päädyin siis Saarenmaalle ja tukikohdan löysin Kuresaaresta, pari kilometriä keskustan ulkopuolelta.

Ensimmäinen varsinainen perilläolopäivä alkoi sateisesti, mutta se ei estänyt lähtemästä kameran kanssa tutustumaan ensimmäisiin luontokohteisiin. Sadekin oli kuurottaista ja kuurojen välissä ehti heilumaan välillä kameran kanssa pitkänkin aikaa. Ja muutaman hetken aurinkokin pilkisteli pilvien välistä. Kotona olisin saattanut jättää kuvausreissun väliin tuollaisella säällä, mutta matkalla pitää hyödyntää kaikki, mitä tarjolla on. Ensimmäinen kohde oli Saarenmaan eteläisin kärki, Sääre.

Tyhjää (ilmaista ja luvallista) karttapohjaa oli vaikea löytää. Paintmaps.com oli paikka josta löysin vihdoin käyttökelpoisia ja luvallisia pohjia.Taustaväri ei tarkoita tietenkään vettä, sillä Viro ei ole saari. Mutta tämä on pelkistetty karttapohja Virosta, ja olen lisännyt siihen Saarenmaa-tekstin ja merkinnyt Säären.

Säären majakka näkyy tuossa valkean talon takana. Pysäköintipaikka jäi tuohon taakseni ja kävelemistä tuli todella vähän (päinvastoin kuin muutamassa muussa paikassa ;-)).

Ensimmäisten kuvien jälkeen jouduin kiiruhtamaan sateen alta takaisin autoon istumaan ja odottamaan. Onneksi seuraava sadekuuro ei kestänyt kauan. Täytyy selvitellä jossain vaiheessa, mitä nuo rakennusten jäänteet tuolla rannassa ovat. Kauempana näkyy sadetta, joka onneksi ohitti niemen.

Majakan eteläpuolella niemi kapenee ja kasvillisuus on niukkaa ja matalaa. Niemen kärkeen asti en mennyt, sillä lokit ja merimetsot patsastelivat siellä tyytyväisen oloisina. Minulle riitti käväisy niemellä ja linnut saivat pitää oman rauhansa minun puolestani. Tunne oli kuitenkin huikea - Itämerta edessä ja molemmilla sivuilla! Tuuli puhalsi reippaasti ja syksy oli kovasti läsnä. 

Kaiken tämän keskellä huomasi taas luonnon mahtavuuden ja oman pienuutensa. En ole koskaan aikaisemmin nauttinut huonosta kelistä näin paljon.

Niemen korkeimmat puut eivät olleet paljoakaan minua korkeampia. Pieni hiven auringonvaloa synkkien pilvien välistä teki näkymästä lähes maalauksellisen :-)

Suosittelen meren tai suuren järven rantaa tuulisella ja pilvisellä kelillä. En keksi montaa muuta paikkaa, jossa tuollaisella kelillä voi tuntea niin voimakkaasti olevansa elossa ja onnellinen kuin juuri tuolla :-)

Kun kotona muistaisi myös sen, ettei antaisi harmaan kelin estää, vaan miettisi, mitä eksoottista siitä voisi löytää :-)

Upeaa lokakuun alkua sinulle! Ja eksoottisia hämärän hetkiä ;-)

Terveisiä Pangalta - lisää myöhemmin :-)

Tänään kävin Pangalla, joka on Saarenmaan korkein rantajyrkänne. Sää oli kostea, pilvinen ja tuulinen. Upea päivä siis tuollaiseen vierailuun :-)

Säätiedotuksen mukaan tuulta oli 14 m/s ja siltä se todellakin tuntui. Palaan tähänkin myöhemmin aitojen kamerakuvien myötä, mutta tässä lyhyt ja nopea päivitys tämän päivän retken parista. Huomenna on jo heti aamusta lähtö matkalle kotiin, jonne saapuminen vasta iltamyöhään. Huomenna en siis kirjoittele, kommentoi enkä lue mitään täältä ;-)

Näillä tunnelmilla ihanaa viikon alkua :-)

Ja tästä (klik) Pangan tyrskyihin...

Syyslomaa Saarenmaalla

Nautiskelen syyslomastani Saarenmaalla Kuressaaressa, Tai siellä on tukikohtani, josta sitten poukkoilen Saarenmaalle sinne ja tänne, Yövyn täällä neljä yötä. Käytännössä se tarkoittaa kahden matkapäivän lisäksi kolmea perilläolopäivää.

En edes ajatellut tarkemmin, kuinka monta tuntia tänne tuleminen kestää, kun varasin matkan. Matkustuspäivänä ehtii harvemmin tekemään perillä mitään erityistä, joten en koskaan suunnittele niiden varalle mitään. Loppujen lopuksi matka kotoa tänne kesti lähes 12 tuntia. Toki aikataulutin matkan väljästi, sillä en yhtään ole kotonani kiireen tunnun kanssa, jos sen vain voi taklata etuäteen.

Navigaattori ei löytänyt Viron karttoja - olisi pitänyt tarkistaa etukäteen, mutta minä en paljonkaan ulkomailla matkaile, autoilemisesta puhumattakaan. Kännykkäkin pisti haisevan vastalauseen ihan kaikelle. Ei suostunuy yhdessä vaiheessa enää soittamaan, lähettämään tekstiviestejä, navigoimaan eikä edes sammuttamaan virtaa. Silloin olin vasta matkalla Tallinnasta Kuressaareen. Monen mutkan kautta tilanteesta selvittiin ja pääsin perille ;-)

Kännykkä on tehnyt oharit pariin otteeseen tuon ensimmäisen protestin jälkeenkin. Sittemmin minulla onkin ollut mukana myös paperikartta, mikä on tuonut paljon rentoutta ja itsevarmuutta tuntemattomilla teillä matkustamiseen ;-)

Valokuvia on tulossa myöhemmin, kun saan ne kotona muutettua raakakuvista katseltaviksi kuviksi. Tähän hetkeen yksi kännykkäkuva Säärestä. Sääre on Saarenmaan ihan eteläisintä osaa. Kannatan sinne menemistä kaikilla keleillä. Ehkä aivan erityisesti huonoilla ja myrskyisillä keleillä. Siellä näkee ja tuntee luonnon voiman :-)

Jokainen luontokokemus on ollut taas kerran aivan älyttömän voimaannuttava :-)

Upeaa viikonloppua teille kaikille <3 p="">

Se hetki, kun kaikki heittäytyvät oravanpyörään...

Syksyn vauhti on käsittämätön. Ei niinkään luonnossa, mutta työelämässä. Tällaisella vauhdilla ei tehdä innovaatioita eikä muutenkaan mitään uutta. Uuden keksiminen tarvitsee aikaa miettimiseen, pohtimiseen ja luomiseen. Mutta se siitä (taas kerran) ;-)

Uuden keksiminen tarvitsee myös kykyä hyväksyä sen, ettei voi tietää tai osata kaikkea. Usein isojen päätösten kanssa junnataan juupas - eipäs -väittelyissä sen sijaan, että kuunneltaisiin kunnolla muita ja laajennettaisiin omaa ymmärrystä. Tuloksena on silloin korkeintaan kompromissi, ei koskaan omaa arvoaan kasvattanut innovaatio.

Millä ihmeellä ihminen oppisi kuuntelemaan aidosti ja hakemaan isoja kokonaisvoittoja nopeiden pikavoittojen sijaan? Miten ihmeessä saisimme fiksut ihmiset keskittymään tavoitteisiin vastustajan voittamisen sijaan?

Syksyä ja kulttuurieroja

Tieto kulkee maailman toiselta laidalta toiselle alle silmänräpäyksessä. Tai siis data kulkee hetkessä, mutta varsinainen tieto ei mahdu siihen. Tyttären kolme viikkoa kestänyt Kanadan reissu on avannut silmiä sävähdyttävällä tavalla.

Kun pankki lupasi uuden pankkikortin ennen matkaa viikossa, se ei kuitenkaan ehtinyt perille edes kahdessa viikossa. Kun sen lähettämisestä ulkomaille maksettiin sitten lisämaksu ja toimitusajan piti olla noin viikko, reilussa kahdessa viikossa kortti ei ollut vielä edes lähtenyt Suomesta matkaan. Eikä tietenkään myöskään siihen liittyvät tunnusluvut.

Pankin tietojärjestelmät eivät päivittyneet ja pankki kieltäytyi lähettämästä tunnuslukulistaa muualle Suomeen kuin heidän järjestelmässään olevaan osoitteeseen. Osoite oli vanhentunut aikoja sitten ja jopa hidas väestörekisterikeskus oli ehtinyt päivittämään uudet osoitteet oikein. Pankki ei suostunut lähettämään tunnuslukuja asiakkaan ilmoittamaan (väestörekisterin vahvistamaan) osoitteeseen. Sen sijaan pankki oli valmis lähettämään sen vanhentuneeseen väärään osoitteeseen tai ulkomaille tilinhaltijan ilmoittamaan osoitteeseen. Siis ulkomaille, ei kotimaahan.

Kaiken lisäksi pankin ja asiakkaan välisessä viestinnässä ei ollut erityisen myötähenkistä sävyä eikä keskustelua virittäviä lauseita. Pankin puolelta tuleva viesti oli tiukkaa, eikä mitenkään erityisesti asiakasta arvostavaa.

Muistan vieläkin omasta nuoruudestani sen, miten sain esimerkiksi kaupan lihatiskillä jonottaa pitkään (vuoronumeroita ei silloin vielä ollut - oi, miten vanha olenkaan :-(  ), kun kaikki minun jälkeeni tulleet 'aikuiset' ihmiset saivat asioida ennen minua. Siinä sitä sai odotella ja päättää ostospaikan vaihdosta...

Hauskojakin 'tietokatkoksia' kahden mantereen väliltä löytyy :-) Meidän käyttämämme hymiöt eivät ole iskostuneet ainakaan kanadalaisten käyttöö samassa suhteessa suomalaisten kanssa. Sen sijaan heidän viestinsä alkavat usein sanoilla 'Ha', tai 'Haha'. Samoin viesti voi loppua samoihin verbaalihymiöihin. Hassun kuuloista näin meikäläisittäin :-)

Viikonloppu alkaa vihdoin, johan sitä on viime tiistaista asti odoteltu ;-) Ihanaa viikonloppua kaikille!

Syksy saa - tänäkin vuonna :-)

Vaahterat ovat värittyneet joltain osin. Ja (ainakin täällä) todella dramaattisin värein. Kävinkin koiralenkillä värikkäiden vaahteroiden luona keräämässä lehtiä :-)

Yhden kollaasin sain syvättyä (kuvankäsittelyä, jossa tausta poistetaan). Kyllä siinä kului aikaa - huoh...

Syväämisen hyvä puoli on ehdottoman puhtaan valkoinen tausta. Huonona puolena on iso työmäärä ja hieman vaihteleva kuvan laatu.

Ensi viikolla lähden ihan omalle syyslomalle. Minä olen töissä kuntasektorilla ja mies yksityisellä. Minulla on siis huomattavasti enemmän lomaa kuin hänellä, joten siksi näitä omia lomia.

Vaahterat, joista kävin näitä lehtiä poimimassa, olivat vielä enimmäkseen vihreitä. Kurkottelin puiden värikkäisiin kohtiin ja sain saaliikseni aarteita :-) Nämä lehdet olivat painumassa kirjan välissä vuorokauden ja värit säilyivät hyvinä. Muutama päivä aikaisemmin keräämäni lehdet olivat jo haalistuneita, en eds yrittänyt kuvata niitä.

Ihanaa syksyisen viikon jatkoa!

P.S. Mistä muuten huomaa, että työtä on paljon ja aika kuluu hitaasti? Ainakin siitä, että toivottelee kollegalle palaverin päätteeksi hyvää viikonloppua jo tiistaina aamupäivällä :-)