Hämärää, lutra lutra :-)

Päivä oli sateinen, harmaa ja sateinen. Piti suunnittelemani uusia kuvausreissuja, mutta niin on aika kulunut, ettei hyvää hetkeä ole vielä tullut. Mutta ehdinpä seuraamaan lintujen ruokailuja useaankin otteeseen. Se koukuttaa ja on niin terapeuttista. Vilske oli kova. Ei haittaa, että paikalla ei vieraile eksoottisia lintuja. Ihanaa, että linnut ovat löytäneet ruokapaikan ja että ruoka menee selvästikin tarpeeseen :-)

Eilen päivällä tankkasin kaikki ruokapisteet täyteen. Lentoa ja hulinaa riitti niistä jokaisella. Tulee jokseenkin kiitollinen olo moisesta määrästä ruokailijoita :-)

Isänpäivä oli tämän päivän ykkösjuttu. Söimme yhdessä vähän tavallista paremmin: mies, poika ja minä. Fiilis oli yllättävänkin hyvä olosuhteisiin nähden ja hirtehishuumorikin jo lenteli. Oli äärimmäisen mukavaa :-) Vain pohjoisessa opiskeleva tytär puuttui.

Olen yrittänyt mietiskellä joulukortin aihetta, josko kuvaisi taas itse jotain. Koira joululakin kera on jo kuvattu - olisiko tänä vuonna vuorossa yhteiskuva minusta ja miehestä tonttuhatuissa? No, se ehkei olisi hauskaa kenenkään muun mielestä kuin meidän, joten jätetään tekemättä ;-)

Joulukorttikuvien hyvä kuvaamisaika olisi aina heti joulun jälkeen. Joulukoristeet olisivat vielä esillä ja joulufiilis tuoreessa muistissa. Parhaimmillaan löytyisi jostain jopa lunta...

Lintujen tarkkailun lisäksi olen keskittynyt luontoasioissa vanhojen valokuvien läpikäymiseen (TAAS!). Eikä yhtään vielä kyllästytä. Mieluummin niitä katselee kuin ikkunasta ulos tuhruistakin tuhruisempaan hämärään. Odottelen mieluummin parempia kelejä ;-)

Ihanaa uuden viikon alkua!

Kuvassa Ranuan eläinpuiston puolisateisen heinäkuun päivän saukko aivan järjettömän suurilla ISO-arvoilla kuvattuna. Rakeisuutta ja kohinaa ei saa enää kokonaan piiloon, mutta kun kuvaa riittävästi pienensi eikä rajannut yhtään, tuloksena on marraskuun hämärän ajan blogipostaukseen oikein kelpoinen kuva :-) Lutra lutra.