keskiviikko 16. marraskuuta 2022

Olipa kerran hyvä työkaveri

Kopioin tähän nyt aikaisemmin työpaikan intranetin blogiin kirjoittamani jutun. Kirjoitin tämän helmikuussa, mutta aihe ei sinänsä ole vanhentunut mitenkään. Työblogissa en maininnut kiittämäni työkaverin (nyt jo entisen) nimeä, mutta mainitsen sen nyt tässä: Kyseessä on kovasti korkealle arvostamani ystävällinen ja ammattitaitoinen ex-kollegani Marjaana Ponkala.

Ja nyt itse tekstiin.


"Haluan kertoa sinulle tuoreehkoista, hyvistä kokemuksistani hyvästä työkaveruudesta, yhteistyöstä ja yhdessä tekemisestä. Jostain syystä näissä ei kehity koskaan päteväksi, aina riittää uutta opittavaa. Näiden asioiden sisällötkin muuttuvat yhtä nopeasti kuin muukin yhteiskunta. Siinä riittää kirittävää.

Erityisesti parin viime vuoden aikana olen oppinut näistä asioista paljon useammankin työkaverin kanssa suunnitellessamme ja tehdessämme jotain uutta. Kerron sinulle esimerkkinä työkaveristani, joka on hyvä näissä kaikissa ja kannustaa meitä kanssatekijöitäänkin kehittymään ja näkemään asioita uusin silmin.

Hyvä työkaveri

Hän on mahdottoman arvokas työkaveri, sillä hän välittää, kuuntelee ja on läsnä, kun tapaamme. Se on jotenkin nykyisenä Teams-aikakautena aivan erityislaatuista, että joku on niin läsnä. Hän katsoo näyttönsä kameraan eli minuun. Hän asettautuu niin, että hänestä näkyy otsan ja posken lisäksi koko pää sekä vähän ylävartaloa. Se on hienompaa kuin moni ymmärtääkään. Pelkän otsan kanssa palaveeraaminen on tylsää ja pelkän koko päänkin kanssa aika luonnotonta normiolosuhteisiin verrattuna.

Hän ei puuhaa eikä multitaskaa muuta palaverissamme samaan aikaan, jollei ole käsillä jokin erikoiskatastrofi. Hänellä on aina aikaa ensin pieneen kuulumisten vaihtoon ja hän aidosti on kiinnostunut minunkin kuulumisistani. Se toimii aina erinomaisena minilämppärinä ja tunnelma virittyy heti.

Hän varaa tapaamiseen kompaktin palaveriajan, jota emme ylitä. Hän on aina valmistautunut hyvin etukäteen ja meille varattu aika pääseekin tehokkaaseen käyttöön. Hän antaa mukavaa palautetta – aina! Ja on positiivinen. En ole kuullut häneltä kertaakaan esimerkiksi ajalle tyypillistä koronanurinaa, jota tuppaa esiintymään monessa palaverissa: Kuinka harmillista on, kun ei päästä tapaamaan ja kuinka vaikeaa on hoitaa asiat näin. Hän keskittyy mahdollisuuksiin ja siihen että tehdään näissä olosuhteissa niin hyvää juttua, kuin mitenkään yhdessä osataan! Se on kieltämättä voimaannuttavaa.

Hyvä yhteistyö

Isommissa palavereissa hän ei puheenjohtajana pidä pitkiä monologeja. Hän varmistaa, että kaikki saavat äänensä kuuluville, ne hiljaisemmatkin. Hän paneutuu jo etukäteen etsimään yhteistä hyötyä ja hyviä työtapoja, joilla ne voisi saavuttaa.

Hän vastaa viesteihin – aina. Jos ei ole mitään muuta sanottavaa, hän kuittaa saaneensa viestin ja ymmärtäneensä sisällön. Koskaan ei tarvitse jäädä Hoo Moilasena ihmettelemään, meniköhän viesti perille. Jos hän ei pääse palaveriin tai koulutukseen, hän ilmoittaa siitä tai peruu tapahtuman kalenteristaan. Hän myös hyväksyy palaverin, jos aikoo tulla paikalle.

Hyvä yhdessä tekeminen

Jos noissa edellisissä kohdissa oli joitakin ehkä itsestäänkin selviä ominaisuuksia ja toimintatapoja, tässä mennään astetta pitemmälle. Meillä ei nimittäin ole kovin isoa ammatillista rajapintaa, joka ’pakottaisi’ meidät tekemään yhteistyötä. Työpajoihin ja palavereihin kutsutaan tietyn asian ympärille tyypillisesti ne ihmiset, jotka työkseen keskittyvät samoihin aiheisiin. Siinähän ei ole mitään vikaa. Mutta yhdessä tekemisen uudet tuulet kannustavat yhdessä tekemiseen myös yli osaamisrajojen, yhdistämään erilaista osaamista, näkökulmia ja kokemusta yhteisen päämäärän äärelle. Juuri niin sain hänestä upean työkaverin.

Olemme hänen (kuin muutaman muunkin) kollegan kanssa istuneet välillä uuden äärelle sparraamaan toisiamme ja kehittämään uutta, löytämään uusia ajatuksia ja tulokulmia. Olemme oppineet toinen toisiltamme ja innostuneet lisää omista töistämme.

Tämän vain halusin jakaa kanssasi. Kiitos verrattomille työkavereilleni ja ihanaa helmikuun jatkoa!

 

“Hulluutta on tehdä sama asia uudelleen ja uudelleen ja odottaa erilaisia tuloksia. Jos etsit erilaisia tuloksia, älä tee samaa asiaa joka kerta.” – Albert Einstein "

18 kommenttia:

  1. Olipa kiva ja hyvää mieltä tuottava kiitos! Monilla pienillä asioilla saa ihmeitä aikaan. Kaunista (ja välillä harvinaistakin) on yleinen kiitos ja asian julkituominen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Helmi!

      Marjaana itse on erinomainen esimerkki muiden kehumisen ja esille tuomisen voimasta. Hän, jos kuka ansaitsee tunnustusta muiltakin 👍.

      Poista
  2. Kaunis ja helposti samaistuttava kirjoitus. Hienoa että olet tämän kirjoittanut työkaverillesi/-kavereillesi luettavaksi. Meidän pitäisi useammin kertoa kanssaihmisillemme mitä he meille merkitsevät. Aikoinaan kun lähdin yhdestä työpaikasta, niin työkaverini ojensi minulle pienen lahjan ja kertoi että olen ollut hänelle paras työkaverinsa koskaan. Olimme aina tulleet hyvin toimeen keskenämme ja pidin/pidän hänestä todella paljon, mutta huonon itsetunnon omaavana en kuitenkaan ollut uskonut olevani näin tärkeä hänelle ja tuo huomionosoitus tuli aika yllättävästi. Olisinpa saanut kuulla tuon jo silloin kun vielä työskentelimme yhdessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kristiina!

      Marjaana oli jo vaihtanut työpaikkaa, kun tämän vihdoin sain julkaistua. Julkaisin nyt tämän vielä Linkkarissakin (LinkedIn), joten Marjaana sai nyt sitten henkilökohtaisestikin terveiset perille. Toivon, että olen osannut näyttää hänelle arvostustani jo ennen tätäkin.

      Mahdottoman upean Marjaanan lisäksi olisi oikeastaan odottamassa muutama muukin älyttömän upea työkaveri hyvin ansaittua tunnustustaan. Pitäisipä tässä aktivoitua 👍.

      Poista
  3. Olipa hieno kirjoitus arvokkaalle työkaverille! Läsnäolon taito on aika vaikea laji, varsinkin tänä aikana. Siksi sen huomaa, jos joku on todella läsnä ja on kiinnostunut sinusta ja kuulumisistasi. Upeaa, että sinulla on ollut tuollainen työkaveri.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Hitunen!

      Läsnäolon taito on helppo hukata nykyisenä multitaskaamista yliarvostavana aikana. Toisaalta henkilökohtaisesti otan mieluummin vastaan kolmasosan sovitusta ajasta kuin kolmasosan saamastani huomiosta. Mieluummin harhailevan tunnin tapaamisen sijaan keskittynyt 20 minuuttia.

      Poista
  4. Tästäkin kirjoituksestasi huomaa, kuinka hyvät muistot jäävät elämään.
    En osaa sanoa, että jäävätkö paremmin, kuin huonot muistot.
    Joka tapauksessa on hyvä, että hyviä muistoja on. Ne kantavat. Joskus jopa ihmeelliselläkin tavalla. Putkahtavat esiin joskus aivan yllättäen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Ripranie!

      Hyvät muistot jäävät elämään niin, että niiden päälle on hyvä rakentaa uutta hyvää. Huonojen muistojen kanssa lienee juuri päinvastoin.

      Huonoilla muistoilla taitaa silti olla enemmän viljavaa kasvualustaa kuin hyvillä muistoilla. Siksi hyviä muistoja kannattaa vaalia aktiivisesti ja arvostaa tietoisesti 💖. (Uusi hämäläinen sananlasku 🤭).

      Poista
    2. Niin, emmehän sano, että laitetaan huono kiertämään, vaan että laitetaan hyvä kiertämään.

      Poista
    3. Ja silti niin usein me laitamme juuri sen huonon kiertämään 🙄

      Poista
    4. Huonon laitamme kiertämään oppiaksemme ja opetukseksi, toivottavasti.
      Hyvän tullaksemme vieläkin paremmiksi ja iloksi itsellemme, kuin myös lähimmäisille.
      Molemmille alustaa riittää.

      Poista
  5. Ihania havaintoja pienistä, mutta samalla suurista asioista, joilla voi kovin helposti muuttaa näitä nykyajan Teamseja suuntaan tai toiseen. On todellakin niin eri asia "keskustella" sellaisen henkilön kanssa, jonka (pelkän) pään liikkeistä näkee ruudulta koko ajan, että tyyppi vilkuilee kännykkäänsä ja kirjoittelee sillä viestejä ikäänkuin huomaamatta kuin sellaisen, joka tosissaan istuu ihan rauhassa ja katsoo silmiin (kameraan). Eikä käytä koko kokousaikaa olemalla itse äänessä. (Luurit päässä pelkkä kuuntelu on yllättävän raskasta, jos ei saa välillä tilaisuutta avata suutansa).

    Eikähän joka palaveria tosiaan tarvi aloittaa harmittelemalla sitä, ettei ole muuta vaihtoehtoa kuin etä. Vähän sama kuin että jos aina aloittaa blogitekstin kirjoittamalla, että "onpas tauko taas venynyt pitkäksi", sillä ei ole juuri mitään uutisarvoa (tämä on oma henkilökohtainen mielipiteeni, eikä sinällään liittynyt aiheeseen, mutta tuli mieleen nyt kuitenkin :)).

    Marjaanan kaltaisten työkavereiden avulla työelämästä tulee kaikille parempaa ja se jos mikä on iso asia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Annukka!

      Jos jokainen tsemppaa ihan pikkaisen, tuloksena on mahdottoman iso parannus 💖

      Poista
  6. Hieno ja monipuolinen blogiteksti! Ei paremmin voisi sanoa Marjaanasta. Ihana, aito, läsnäoleva ihminen.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!