keskiviikko 14. joulukuuta 2022

Mustarastaita - ja prosessi etenee

Kaiken muun hässäkän keskellä olen pistänyt merkille (!), että lunta on tulla tuprutellut aivan tolkuttomasti. Minä en kipuilevan kylkeni kanssa osallistu tällä hetkellä lumitöihin ja mies on kyllä yksinään ihan mahdottoman tehtävän edessä. Kaikkea taivaalta satavaa ei vain voi nyt yrittääkään siirrellä sivuun.

Koira puolestaan menee aina lumesta ihanasti sekaisin. Se kellii ja touhuaa lumessa ihan yksinäänkin, mutta jos kävellessä vahingossa potkaisee pienenkin lumimurusen ilmaan, se on heti kärkkymässä lumileikkiä. Pissit se tekee polun tai kävelyväylän ulkopuolelle. Jos pihaa ei ole ehditty aurata kokonaan, se valitsee sattuman varaisesti jonkin auraamattoman paikan pissupaikakseen. Alta aikayksikön. Sen pitemmälle sen aivoitukset eivät veny. Mutta rakas mussukkahan tuo on 💖.


Lintujen ruokintapaikat ovat kovassa käytössä. Pikkulintujen lisäksi meillä vierailee ahkerasti kolmen närhen joukkio sekä muutama mustarastas. Rusakkokin kävi pihan perällä, samoin metsäkauris käy välillä visiitillä taaimmaisen omenapuun luona maasta noukkimatta jääneitä omenia syömässä.


Naaraspuolisia mustarastaita taitaa olla täällä vain yksi.


Koiraita on sen sijaan useampia.



Huomenna aamukokouksen jälkeen suuntaan matkani Lahteen hoitamaan äidin hoivakotiasunnon tyhjentämistä ja muita siihen liittyviä velvoitteita. Samalla käyn tervehtimässä isää ja vien hänelle joululahjan.

Äidin huoneen tyhjennyksessä piti erityisesti huomioida kaksi heidän kotoaan juuri vähän aikaa sitten sinne tuotua nojatuolia. Nyt ne pitää viedä pois. Palvelukodilla on onneksi jokin yhteistyötaho, joka vie huonekaluja pois - tietenkin maksua vastaan. Vaan ilmaista ei olisi sekään, jos minun lisäkseni myös mieheni joutuisi ottamaan vapaata töistä reissua varten, vuokraamaan peräkärryn ja viemään noutamisen jälkeen nojatuolit jätteiden käsittelykeskukseen. Nyt selviän reissusta ihan itsekseni ja omilla vapaillani. Minähän en peräkärryä vedä - edes autolla. 


Mieltäni on kovasti paljon lämmittänyt teidän ja työkaverieni myötätunto tässä tilanteessa. Surevaa ei kuulemma pitäisi koskaan jättää yksin. Minä en ole jäänyt. Kiitos teille ja juuri sinulle 🤍.

7 kommenttia:

  1. Äitini kuoleman jälkeen hänen hoivakotihuoneensa piti tyhjentää aika nopeasti. Moni sitä taivasteli, mutta minusta työhön tarttuminen helpotti surutyötä. Olin todella onnellinen vanhempieni saadessa hoivakotipaikan, koska ne olivat ja ovat edelleen kiven alla. Niinpä äidin huonetta tyhjentäessäni tiesin nopeuttavani jonkun toisen hoivakotipaikan saamista.
    Hieno asia, että hoivakodilla on joku taho auttamassa tavaroiden viemisessä. Fiksusti ajateltu, että sinun ja miehesi työpanos maksaa sekin, joten miksi ei maksaisi jollekin toiselle tehdystä työstä.
    Mustarastaita meilläkin on pihassa runsaasti. Ja todellakin, enemmän uroksia.
    Koiramussukkasi on selvästi hauska persoona.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Between!

      Siksi minäkin pyrin menemään paikalle mahdollisimman nopeasti. Äidin tavarat oli kuitenkin jo valmiiksi pakattu jätesäkkeihin ja sain avustajan tuomaan niitä autolleni. Homma oli ohi hetkessä! Toki heilläkin oli tarve saada huone seuraavalle asukkaalle valmiiksi, mutta palvelu ja ystävällisyys oli silti aivan huippua 💖.

      Poista
    2. Todella ystävällistä ja huomaavaista henkilökunnalta auttaa sinua huoneen tyhjentämisessä.

      Poista

Kiitos kommentistasi!