perjantai 9. joulukuuta 2022

Vielä ehdin vierailemaan äidin luona

Hoivakodista tuli keskiviikkoiltana vielä uusi yhteydenotto. Äidin vointi oli taas heikentynyt entisestään. Siinä illalla pimeässä matkaan lähtemisessä ei ollut enää mitään järkeä, joten päätin lähteä matkaan torstaina heti, kun saisin työt mallilleen.

Torstaina yhdeksän aikaan aamulla sain hankalan projektini siihen vaiheeseen, että sen saattoi lähettää eteenpäin. Soitin vielä hoivakotiin, vielä kannatti lähteä matkaan. Pakkasin tavarani ja lähdin ajamaan huonosti aurattuun aamuun.

Äiti oli vielä elävien kirjoissa, kun saavuin. Tajunnan taso vaihteli. Minusta tuntui silti, että välillä hän ymmärsi läsnäoloni, silittelyni ja puheeni ainakin osittain.

Vein äidille uudet villasukat ja vaihdoin ne varovasti hänen jalkoihinsa. Yritin olla mahdollisimman hellä ja kivuton. Äiti arvostaa kaikkea kaunista ja siksi uudet tummanpunaiset palmikkosukat päätyivät hänen jalkoihinsa, vaikkei hän itse niitä varmasti näekään. Sukat jäivät vähän sykkyrälle, mutten ottanut kivun aiheuttamisen riskiä. Lämpimät ovat kuitenkin 🤍.


Voitelin äidin kädet hyväntuoksuisella voiteella. Jos sivelystä ei jää mitään mielikuvaa, tuoksu viipyy hieman kauemmin. Toivottavasti tuo mieleen jotain miellyttävää 🤍.


Otin kuvia äidin kasvoistakin (samoin kuin myös videokuvaa) mutta ne tuntuvat liian yksityisiltä jaettavaksi. Viimeisen kaatumisen jälkeen äiti on mennyt todella huonoon kuntoon. Ihmisen matka on niin arvaamaton ja raadollinenkin.


Viivyin äidin luona kolmatta tuntia, sitten piti lähteä ajamaan heikossa kelissä kotiin, jotta ehtii ennen pimeää. Käynti oli surullinen - surullisempi kuin osasin odottaa. Mutta samalla myös rauhoittava ja levollinen. Äiti reagoi muutaman kerran ihan kunnolla rauhoittuvasti silittelyyni ja puheeseeni, kun hänen olonsa oli kaikkein levottomimmillaan. 


Illalla kotiin tultua olo oli todella väsynyt. Kuin myös tänään koko työpäivän ajan. Työtehtävät imaisevat onneksi aina joksikin aikaa huomion itseensä ja siinä samalla pääsee ikään kuin johonkin työkuplaan lepäämään kaikelta henkilökohtaiselta rasitukselta.


Soitin tänään hoivakotiin, äidin vointi on taas hivenen huonontunut. Ikäviä uutisia ei kuitenkaan ole vielä tullut.

Kiitos teille, että voin kirjoittaa näistä tuntemuksistani tänne. Tunteiden ja kokemusten jakaminen tuntuu nyt todella tärkeältä 🤍.


23 kommenttia:

  1. Niinhän sitä sanotaan, että ihminen tuntee kosketuksen, vaikka tajunnantaso vaihtelee.
    Kosketus kertoo ja hellä ja rauhoittava koskettelu on hyvästä, niin kuin teet ja teit.

    Tottakai tämä kaikki rasittaa myös itseäsi, mutta uskoisin, että se myös auttaa sinua.
    Kävin itsekin äitiäni katsomassa aika monena, lähes jokaisena iltana. Silloin minulla oli tilaisuus
    mennä, eikä ollut enää vierailuaikoja, siis sai mennä lähes milloin vain.

    Minäkin haluaisin sanoa sinulle paljon enemmän, mutta ei niitä sanoja niin vain löydy.
    Sitä vain aistii tuntevansa, kun itsekin on samoja läpikäynyt💭💜

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Ripranie!

      Tässä tilanteessa ei onneksi itse tarvitse muilta sanoja. Myötätunnossa on enemmän kuin riittävästi 🤍.

      Poista
  2. Voimia sinulle 💓. Minulle on jäänyt oman äitini viimeisistä vuosista raskaita ja ristiriitaisia muistoja. Lääkittiinkö häntä liikaa esim. neuroleptit, joita annettiin mukamas siihen, että äiti saattoi olla
    levoton tai huitoi ym, kun häntä pestiin. Siihen vielä Alzheimer tautiin lääkkeet. Käyntien jälkeen oli paha mieli ja itketti, kun hän ei enää reagoinut mitenkään vaan makasi silmät auki ja kädet tekivät pakkoliikkeitä. Lopullinen kuolinsyy oli sydänkohtaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Beate!

      Elämän loppu voi olla melkoisen vaikeaa ja kimuranttia aikaa niin itse elämänsä viimeisiä vaiheita elävän kuin omaisten ja hoitohenkilökunnankin kannalta. 🤍

      Poista
  3. Hei, kiitos kun jaksat kirjoittaa (hyvinkin vaikeista asioista). Toivottavasti en hätiköi tai aiheuta sinulle ahdistusta, kun jaan tämän: https://www.antikvaari.fi/k/shepherd-richard/epaluonnolliset-syyt-oikeuspatolog/630cc7fbd56ebc87cac0d1aa.
    Sain ihan odottamatonta lohtua tästä kirjasta mieheni kuoltua. Toivon myös että saat levättyä että jaksat.

    VastaaPoista
  4. Lämmin halaus sinulle täältä etelän auringosta!

    VastaaPoista
  5. Voimia sinulle ja lämmin halaus.

    VastaaPoista
  6. Tuleepa ristiriitaisia ajatuksia. Tai siis joo ja ei. Niin justiin.
    Olen sinusta ylpeä, että jaksat ja pystyt kirjoittamaan näin kipeistä aiheista! ♥ Samalla elän mukana sinun sekä omassa tilanteessa. Raskasta on, ja se on jännää, kuinka tulee se fyysinen väsymys henkisen lisäksi. Voimia!
    Kauniit nuo sukat! Sydän mukana joka silmukassa. ♥
    Hyvää kolmatta adventtia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Stansta!

      Kirjoittaminen on ollut aina yksi tärkeimmistä keinoistani selvitellä ajatuksiani ja tunteitani. Toisaalta nykyisin tuntuu olevan niin (muka) tärkeää, että kaikki sujuu hyvin, on selviytyjä, ei ole rasitteita ja jaksaa menestyä ja porskuttaa. Minusta on tärkeää tehdä näkyväksi muutakin elämää. Ei aina niin kaunista, mutta vahvasti elämän asialistalla mukana olevaa agendaa kuitenkin.

      Jaksamista sinullekin! Näissä tilanteissa tulee esiin paljon kiitollisuuden aiheita. Niitä kannattaa kelata 💖.

      Poista

Kiitos kommentistasi!