keskiviikko 8. helmikuuta 2023

Lasilöytöjä vanhempien kotoa: mehulasit by Kaj Franck

Opin pitämään vanhoista lasiesineistä ja astioista, kun anopin kuoleman jälkeen kävin läpi hänen jäämistöään ja pyrin löytämään kiintymyksellä säilytetyille tavaroille uusia sopivia omistajia. Ensin googlasin tavaroita selvittääkseni niiden käypäistä hintaa ja löytääkseni sellaisen sopivan hinnan kullekin tavaralle, mikä ei ollut liian kallis, muttei niin halpa, että joku jälleenmyyjä kiinnostuisi kaupoista.

Hintojen selvittämisen rinnalle nousi pian esineiden taustan selvitys ihan puhtaasta uteliaisuudesta. Oli kummallista, että jokin minun mielestäni tavattoman epäviehättävä esine saattoi olla ihan rahan arvoista muotoilua. Siinä osaaminen vähitellen kasvoi, samoin mielenkiinto.

Viimeistään tuossa vaiheessa elämää ymmärsin hyvin sen, että vaikka kaunis lasi hivelikin silmääni, etenkään arvokasta ja kaunista lasia ei minun passannut jättää omaan kotiini. Tavaran karsimisen halun lisäksi taustalla piili kolhimisherkkyyteni. Kolhin itseäni säännöllisesti. En siis ole altis mustelmille, vaan ihan vain kolhimiselle. Kolhin myös huonekaluja ja esineitä ikävän paljon (ihan tahattomasti siis). Huonekalut selviävät kolhimisistani, hauraat lasiesineet eivät. Jos haluan niiden selviävän tästä ajasta eteenpäin, minun on luovuttava niistä ihailtuani niitä ensin tovin ja otettuani niistä ehkäpä muutaman valokuvan muistoksi.


Nämä lasit löytyivät vanhempien keittiön kaapin perältä. Eivät lasivitriinistä kauniiden tavaroiden joukosta, vaan keittiön kaapin ylähyllyltä kaikkien muiden astioiden takaa. Lumouduin oitis niiden muodosta ja erityisesti niiden väristä. Niitä on varmaankin ollut vähintään klassiset kuusi kappaletta, mutta nyt jäljellä oli viisi. Kaikki ihanasti eri värisiä. Ihana ohut lasi toi värit esiin kauniisti. 

Toin lasit kotiin, jotta pääsin rauhassa katsomaan, ihailemaan ja kuvaamaan niitä. Nämä kuvat ovat kännykällä otettuja. Toivottavasti pääsen kuvaamaan vielä hyvässä valossa järkkärilläkin.

Lasien suunnittelijaksi paljastui suunnittelija Kaj Franck Nuutajärveltä. Sama suunnittelija on suunnitellut Iittalalle klassikoksi muodostuneet Scandia-aterimet






Lasit ovat nykymittapuun mukaan melko pieniä, korkeus on 15 senttiä ja leveyttä on vain vähän. Nimikkeeltään ovat mehulaseja. Kauniita kuin mitkä, mutta niiden koti löytyy jatkossa muualta kuin meiltä. Mutta olivatpa hauska tuttavuus 🥰.


Tämän astiahulluttelun kera toivotan sinulle antoisaa loppuviikkoa! 

18 kommenttia:

  1. Oi, miten kauniin värisiä laseja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Tytti!

      Minäkin tykkään noista väreistä kuin hullu puurosta 🥰

      Poista
  2. Välillä haaveilen kotimaisen lasin kokoelmasta, koska rakastan simppelin kaunista kotimaista muotoilua (Kaj Franck ja Tapio Wirkkala kuuluu suosikkeihini), mutta meillä ei ole lasille arvoistaan paikkaa. Eikä lompakossa lasin arvoista rahaa :D. Ja vaikka pyrin nykyään ostamaan vain sellaista, mikä päätyy oikeasti käyttöön, voi olla että en silti raskisi ottaa arvokkaita laseja arkikäyttöön ja juhlia taas on niin harvoin, että niitä varten ei kannata kaappien kätköihin säilöä.

    Iittalan myymälöissä nuo sinun kauniit lasit ostettaisiin ilolla Vintage-valikoimaan, mutta korvaus on sen verran pieni (samoin kuin jälleenmyyjiä houkutteleva jälleenmyyntihinta myymälässä), että ei ehkä ole se paras myyntipaikka kuitenkaan. (Itse ilahduin, kun löysin uudenveroisia vanhoja Wirkkalan juomalaseja läheisestä Iittalan Vintage-hyllystä 4,90 euron kappalehintaan).

    Tulipas nyt pitkä sepustus, mutta lasi ON vaan niin kaunista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen myös sitä mieltä, että mitä kaunista kaappiin hankkii, se tulisi pitää myös käytössä. Siksikin minun kaappiini tuleva lasi pitää olla vähintäänkin katseen ja henkäyksen kestävää. Muutoin saa olla jatkuvasti etsimässä lattialta lasin siruja ja ostamassa rikkoutuneiden tilalle uusia yksilöitä.

      Iittalan Vintage-valikoimasta lasit myytäisiin todennäköisesti eteenpäin ihan tuntuvalla hinnalla. Siksi vien nuo paikalliseen hyväntekeväisyyskirppikseen. Vaiva on pieni, rahaa menee hyvään ja joku löytää etsimäänsä edullisesti. Kaikki voittavat siinä yhtälössä 👍.

      Poista
    2. Ja nyt vasta huomasin, että olit löytänyt vastaavasta paikasta lasia ihan edullisestikin. Mutta hyväntekeväisyyskirppikselle nuo nyt kuitenkin päätyvät.

      Poista
    3. Juu, siellä Vintage-hyllyssä on kiinteät hinnat. Jos juomalasi (ei väliä, onko viini-, olut, vesi- vai mikä lasi) on hyväkuntoinen, se maksaa ostettaessa 4,90 eur / kpl (ja myydessä 2,90 eur).
      Siinä ei paina se, onko kuinka harvinainen tai kuka lasin on suunnitellut, edellytyksenä vain se, että on Iittalan tai Nuutajärven tuotantoa.
      Ja jos lasissa on huomattavia käytön jälkiä (naarmuja tms), myynti- ja ostohinta putoaa.
      Omasta mielestäni kiva palvelu, jossa voi tehdä kivoja löytöjä ja johon voi tosiaan myös viedä omiaan muiden löydettäväksi.

      Meillä on tässä pienessä kaupungissa 2 pientä hyväntekeväisyyskirppistä, joiden ongelma on se, että tavaraa on katosta lattiaan, mutta ostajia ei käy
      :( . Sensijaan ihan tavallisilla kirppiksillä on ruuhkaa. Olisko niin, että täällä viedään sinne hyväntekeväisyyskirpparille epäkurantit tavarat ja tavalliselle kirppikselle päätyy ne käyttökelpoiset.

      Poista
  3. Ihanan värikkäät lasit.
    Minähän keräilisin astioita ja laseja, jos vaan säilytystilat niitä sisäänsä vetäisivät. Mutta eivät vedä. Yllättävän hyvin se torpannut ostokset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, rouva Kepponen!

      Säilytystilat on hyvä pitääkin sopivan kompaktina, ettei turhia houkutuksia iske kiusaksi 👍

      Poista
  4. On kyllä hieno löytö. Harmi että ovat hiukan liian pienet. Kuvista päättelisi että ne ovat lähes kukkamaljakon kokoisia :) Kuten rouva Kepponen tuossa edellä totesi, niin minunkin kotonani säilytystilojen vähyys karsii tehokkaasti uusien ostohalut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kristiina!

      Kuvissa mittasuhteita on vaikea hahmottaa, jollei mukaan kuvaan ole laitettu jotain helposti tunnistettavaa. 15 cm ei ole korkeutena iso mitta ja kun siihen sitten suhtauttaa lasien kapean varren, pääsee jonkinlaiseen tuntumaan.

      Säilytystilojen on hyvä pysyä sopivan niukkana, niin ei pääse tavaroita hautautumaan kaappien perälle.

      Poista
  5. Nämä lasit ovatkin ihan uusi Franckin tuttavuus. Joku keräilijä voi olla noista iloinen, jos päätät niistä luopua. Minusta on turha täyttää kaappeja kauniilla esineillä, jos niitä käyttää harvoin tai ei ollenkaan. Niinpä olen laittanut ylimääräisiä astioita eri tavoin kiertoon. Itselle olen jättänyt tarpeelliset ja mieluisat. Katan arkenakin pöytään kauniita astiat. Eihän sitä koskaan tiedä, milloin itse kunkin päivä on viimeinen eli sitä hienointa juhlaa kauniille astioille ei kenties tulekaan. Arvokkaisiin tavaroihinkin pätee sanonta "toisen roska on toisen aarre".
    Olen jo jonkun aikaa suunnitellut käyntiä Espoon Emmassa, jonne on koottu Kyösti Kakkosen kotimaisen lasin kokoelmat. Siellä tulee varmaan monen astian ja esineen kohdalla ahaa-elämyksiä "tuon muistan ja tuollainen oli meilläkin".
    Hyvää viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Between!

      Paikallisen hyväntekeväisyyskirppiksen hyllyissä on paljon kaunista lasia. Luotan siihen, että nämäkin löytävät sieltä nopeasti uuden omistajan.

      Jollen itse pääse käyttämään jotain tavaraa, pyrin pistämään sen kierrätykseen. Joistakin muistoesineistä on vain vaikeampi luopua kuin joistakin toisista. Aika auttaa siinä. Jos jokin on lojunut varaston perällä kymmenenkin vuotta eikä jälkikasvu ole siitä yhtään kiinnostunut, sen voi vapauttaa eteenpäin seuraavalle käyttäjälle.

      Poista
  6. Upeat lasit. Ja kyllä varmasti löytää omistajat.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!