Kävin työpäivän jälkeen lähes 2,5 tuntia kestäneellä metsälenkillä harjumaastossa. Polvet eivät pitäneet kaikista mäistä. Lisäksi lonkat tarvitsevat aina pitempien retkien jälkeen huolellista venyttelyä. Se on vielä tekemättä. Lonkat huutavat kipua pitkin yötä, jos en muista venytellä, joten tein sen tässä kirjoittamisen välissä ;-)
Oikean jalan isovarvas urputtaa aina. Siellä on nivelrikkoa ja kenkien valitseminen on kaiken a ja o. Mutta liika on silti liikaa, vaikka kengät olisivat kunnossakin. Tänään taisi taas mopo karata käsistä ;-)
Mieli oli kuitenkin metsäreissun jälkeen täydellisen erossa kaikesta arjesta. Metsän äänet, värit ja tunnelma jaksavat ladata energiaa minuun...
Mutta metsä ei tietenkään ole ainoa positiivisesti virittävä ympäristö minulle. Järvi- ja merimaisemat ovat mitä parhainta sielun ruokaa. Tunturit ovat taivaallisia, joskin äärettömän harvinaisia iloja omassa elämässä. Suot ovat aivan oma lukunsa. Oma pihakin jaksaa virittää...
Millainen luontoelämys tekee sinulle hyvää?
Hyvä kirjoitus! Olen usein puntaroinut samoja juttuja, kun olen hiukan puolikuntoisena harkinnut, jäädäkö kotiin vai lähteä retkelle - minkälainen luonnossa oleminen tekee hyvä ja minkälainen kuormittaa turhan paljon? Esimerkiksi pahimpina masennusaikoinani jätin vaellukset väliin, sillä erämaahan ei kannata lähteä kokeilemaan rajojaan. Omaa jaksamista on tärkeä pohtia. :)
VastaaPoistaKiitos, Varpuslintu!
PoistaIntohimon seuraaminen vie helposti jalat alta, jos ei ole itsellä tolkkua ja muista harkita asioita monipuolisesti. Toisaalta myös luontoilu voi tuntua todella pelottavalta ja ahdistavalta, jos kokee, että heti täytyy lähteä teltan kanssa erämaahan valtavien kantamusten kanssa ;-)
Ikävä kuulla että sielläkin paikat renailee:( Olisipa kiva kun saisi ihan vaan olla ja nauttia elostaan ilman kolotuksia vaikka tekisi mitä:) Minä nautin ihan suunnaattomasti,kun kiipeän tunturin laelle ja heittäydyn sinne vaivaiskoivujen ja varpujen sekaan lepäämään ja katselemaan vaan maisemia hiljaisuudessa..ilman kiirettä ja ääniä♥
VastaaPoistaKiitos, Päde :-)
PoistaVarpaani alkoi oireilemaan kunnolla vuonna 2011. Pitkän aikaa haaveilin siitä, että tilanne on väliaikainen, mutta eipä se sitten sitä ollut. Intohimoisena korkokenkien käyttäjänä (olen vähän lyhyt...) korkokengistä luopuminen oli todella iso muutos elämässä. Kyse oli identiteetistäni ja jaloistani hameiden kanssa.
Sittemmin suhteellisuudentaju on palautunut ja ymmärrän, kuinka pieniä nuo kremppani ovat suhteutettuna koko maailmankaikkeuteen ;-) Kun olen päättänyt keskittyä siihen, mitä VOIN tehdä, elämä on loppujen lopuksi aika monipuolista :-)
Tuntureilla käyminen on listallani: Mitä haluan vielä tehdä, ennen kuin täytän 100 vuotta :-)
Meri nyt on aina. Mutta se on harvinainen herkku täällä sisämaassa asujalle... kauniit maisemat ahmin aina.
VastaaPoistaTuttua tuo, että mieli halajaa liikkua mutta fysiikka on eri mieltä.
Meri on minustakin kiehtovaa ja olen alati utelias sille. En kuitenkaan tunne oloani kotoisaksi meren rannalla - kuin hyvässä kylässä tai lomalla sen sijaan kyllä :-)
PoistaMetsässä kävely on minulle mieluisaa ja rauhoittava kokemus. Samoja kremppoja on minulla kuin sinulla, erityisesti polvet kipeytyvät helposti. Olen aloittamassa jooga-harrastusta ja toivon että siitä saisi jonkinlaista apua kipuihin.
VastaaPoistaMukavaa viikonloppua sinulle!
Kiitos, Kristiina!
PoistaMetsässä kulkemista minulla rajoittavat muurahaiset, hirvikärpäset, hyttyset ja paarmat. Siksi metsäilyni ajoittuukin usein kevääseen ja vähän myöhempään syksyyn. Parhaimmillaan metsä on kuitenkin maailman paras paikka :-)
Luonto, metsät aina! Tietenkin vesistöt täällä Järvi-Suomessa. Meri on myös sielunmaisemaani, äitini perua, hän oli meren ääreltä syntyisi. Lapsuudessa merellä ja saaressa oltiin joka kesä.
VastaaPoistaPolvet oikkuilee minullakin, ne nousut ja myös alaspäin (jyrkät raput) meno tuntuu kipuina. Mutta vielä pääsee..
Rauhallista ja hyvää viikonloppua!
Kiitos, Minttuli!
PoistaVesillä (järvillä) olo on kiinni minussa. Olen melkein aina asunut järvikaupungeissa. Miehen kanssa on melottu kanootilla ja purjehdittu purjeveneellä. Metsiin olen oppinut lapsuuden inhokokemusten jälkeen reilusti päälle nelikymppisenä ;-)
Nuukana ihmisenä nautin ohan lähiluonnosta kotona ja mökillä. Lähes kaikki luonnossa ilahduttaaa ja piristää mieltä (paitsi punkit ja hirvikärpäset). Kroppa on vielä kestänyt pikku reissut hyvin, mutta sen verran minulla on taipumusta kuhmuihin ja muljahduksiin, että katsoin parhaaksi ottaa tapaturmavakuutuksen. Onneksi sen sai ammattiliiton kautta edullisemmin.
VastaaPoistaKun on mökki, niin mikäs on lähiluontoa parempaa! Siihen minäkin satsaisin :-)
PoistaSuunnistus tai rauhallinen samoaminen, ne on mun suosikit!
VastaaPoistaSuunnistusta pitäisi opetella uudestaan koulun kauhukokemusten jälkeen. Ymmärrän karttoja, mutta luontainen suuntavaistoni on toivottoman kehno. Aivan pettämätön ;-) Aina menee vikaan ;-)
PoistaJospa siitä oppisi uusia vivahteita iän mukanaan tuomien kokemusten myötä...
Minusta olisi ihana mennä sienimetsään, mutta on riski varpailleni. Epätasainen maasto ei tee hyvää..
VastaaPoistaSieniin on vaikea päästä käsiksi tasaiselta maastolta käsin. Onneksi sinulla on ihana puutarhasi!
PoistaKaikenlainen ulkoilu tuottaa mielihyvää. Joskus on ihan pakko miettiä omaa jaksamistaan ja mitoittaa ulkoilukin siten, että paluu sujuu ilman tuskaa. Meren ja järven läheisyys innoittaa minua, mutta saan hyvin tankattua itseäni ihan omassa pihassakin.
VastaaPoistaMinun mielestäni omassa pihassakin voi kokea luontoelämyksiä aivan mahdottoman hienosti! Täytyy aina itsekin palauttaa itseään huomaamaan oman pihan arvokkuuden :-)
PoistaLuonnossa mieli virkistyy;-)
VastaaPoistaAivan niin :-)
PoistaViime yönä kroppa kertoi kovasti omaa tarinaansa siitä, kuinka pitäisi pitkien kävelymatkojen jälkeen venytellä enemmän ...
Meri ja metsä ovat minulle tärkeitä. Meren rannalla viivyn ja fiilistelen. Metsässä kävelen ja kuuntelen puiden rauhoittavaa huminaa ja lintujen viserrystä.
VastaaPoistaMeren rannalla pääsee fiilistelemään ilman öttiäisiä. Metsässä öttiäiset ovat väistämättä läsnä. Hyttyset karkoittuvat hyvällä hyttyskarkoitteella. Hirvikärpäset ovat oma lukunsa. Ensimmäiset kylmät yöt verottavat niitä onneksi oikein kunnolla.
PoistaMelkeen mikä vaan, paitti avuhakkuu ja turvesuo.
VastaaPoistaNe ovatkin sellaisia pahoipideltyjä luontoalueita... :-(
PoistaEivät ilahduta kovinkaan monen silmää.
Kaikenlaiset metsät ovat mun juttuja, suomaastokin käy jos ei oo hyttysiä liikaa! Kiviset rinteet ja korkeat paikat jätän mieluusti väliin. Järvet, joet ja lammet aivan ihania! Sensijaan meri on minusta pelottava ja haisee ikävältä. Liian iso ja kummallinen. Nähtävästi 10 km on mun päivämatkan pituus maastossa nykyisellä kunnolla. Enemmästä tulee kipeäksi ja nautinto vähenee. Täytyy tunnustaa, että ikä jo vaikuttaa jonkin verran! Toisaalta eipä minulla oo ihan asiallisia kamppeitakaan. En omista mm. mitään vaelluskenkiä, vaan ihan tavalliset ja vanhat lenkkarit joilla tarvon eteenpäin. Työkaveri jo puuskuttelee, että mitä keksisi tekemistä eläkkeellä, johon on aikaa vielä vajaat pari vuotta! Minua ei huoleta ollenkaan, jos olen fyysisesti kohtuullisessa kunnossa...luontoon! No, työkaverista ehdotus on kauhistus!
VastaaPoistaSuosittelen hankkimaan kunnon vaelluskengät - tukevat nilkkoje, kestävät jonkin verran kosteutta ja niiden pohja pitää kostealla ja/tai liukkaalla lenkkaria paremmin ;-)
PoistaKyllä se työkaverikin varmasti jossain määrin luonnossa saattaisi viihtyä, olkoonkin, että luonto olisi sitten omassa pihassa lintuja seuraamassa, meren rannalla piknikillä samalla meren kuohujen äärellä, rantakahvilassa luontoa katselemassa tms. Omasta pihasta, kanoottireissuista ja purjevenematkoista minunkin luontoiluni on aidosti aikanaan alkanut. Luonto on kuitenkin läsnä melkein kaikkialla :-)
Minun kuntoni ja kroppani ei noudata kilometrirajoja - ne ovat tarkkoja maaston laadun ja raskauden suhteen - ja taukojen. Enemmän kun luontoon lähtee talsimaan, eväät kannattaisi aina olla mukana. Tulisi pysähdyttyä syömään paikoilleen, hengähtämään ja katselemaan ihan rauhassa ympärilleen :-)
Tuntureilla kävely on ihan oma lukunsa. Sen parempaa ei olekkaan,minusta. Metsä on muuten paras paikka.
VastaaPoistaTuntureille on niin pitkä matka... muuten ihanaa :-)
PoistaLuonto riittää . Se on täydellinen paikka olla ja nauttia. Mutta kyllä se aina kunnon varusteet tarvii. Varsinkin kengät.
VastaaPoistaSamaa mieltä. Kaikesta saa enemmän irti, kun on asianmukaiset varusteet :-)
PoistaVaikea on laittaa paremmuusjärjestykseen. Järvi, suo, metsä, vaarat, tunturit... kaikki käy. Myös vuodenaika ja vuorokaudenaika vaikuttaa. Esimerkiksi suo on kauneimmillaan sumuisena syysaamuna.
VastaaPoistaSe on totta, että vuodenajat saavat luonnon kukoistamaan niin monin tavoin. Pitäisi muistaa ajatella luontoa aina luonnoaikojen läpi :-)
PoistaKyllä luonto luo niin terapeuttisen olon, että on ihme, miten sellaiset ihmiset selviävät, jotka eivät minkäänlaisessa luonnossa liikkumisesta nauti. Metsässä liikkuminen on minulle tutuin ja helpoin tapa, olen innokas marjastaja ja sienestäjä, samoin hiihto on ihanaa. Mutta noita kremppoja tuntuu kehoon iskevän tämän tästä. Silloin täytyy vaan niellä harminsa ja vähentää menoa.
VastaaPoistaMinä luulen, että kaikki nauttivat luonnosta, vaikkeivät sitä itse tiedostaisikaan. Luonnosta nauttimisen asteita on vain niin monenlaisia. City-ihminenkin voi nauttia keväisestä lintujen laulusta, auringon lämmöstä iholla, syksyn värikkäistä lehdistä, kuuran kuvioista ikkunassa, sateen jälkeisestä tuoksusta, auringonlaskusta ja niin edelleen. Pääasia, että löytää sen, mistä nauttii :-)
Poista