Kyllä on mahtavaa: kello on yli kahdeksan illalla ja aurinko vain jaksaa paistaa! Mieli ihan hyrisee 🥰.
Eilen kävin työpäivän jälkeen hyvän kelin kunniaksi ulkoiluttamassa kameraa. Kohokohtia osaltaan olivat lukuisat nokkosperhoset, jotka kisailivat isolla vimmalla etenevän kevään myötä. Tämä yksi laskeutui välillä maahan lämmittelemään auringossa itseään.
Tässä kesä kohtasi kirjaimellisesti talven. Nokkosperhonen lämmittelemässä itseään lumihangella oli minulle ihan uusi nähtävyys.
Olen jostain syystä todella väsynyt, vaikka kulunut työviikko oli vain nelipäiväinen. Toivon, että kyseessä on vain parin vuoden kertymät haastavista elämäntilanteista. Silloin se menee ohi ajan myötä lepäämällä ja liikkumalla.
Vaikuttaa jotenkin siltä, että aika moni on väsynyt koronan ja Ukrainan sodan sekä omien normaalien vastoinkäymisten myötä eikä vastaanottopintaa vaikeuksien kuuntelemiseen ole juuri missään. Huomaan itse kuluvani kovasti, jos joku valittaa omaa pahoinvointiaan jatkuvasti. Näinä aikoina pitää olla varovainen muiden kuormittamisen kanssa. Samaan aikaan pitäisi pitää huolta itsestään ja olla jättämättä pahoja ajatuksia vain oman mielensä sisään. Siinäpä haastetta.
Olen itse ollut työpaikalla harvinaisen avoin (omaan mittakaavaani suhteutettuna) omista haasteistani viime vuosina. Isot, räjäyttävät haasteet näkyvät väistämättä töissä ja niistä olen ajatellut tiedotella hyvissä ajoin. Se on osoittautunut sekä hyväksi että huonoksi taktiikaksi. Osa tykkää uskoutumisesta, joillekin avautuminen on sitten kuulemma aiheuttanut työhyvinvoinnin vähenemistä. Täytyy todella tarkoin miettiä jatkossa, miten viestiä omasta elämästään. En todellakaan halua häiritä kenenkään hyvinvointia, mutten myöskään voi kaunistella tilannetta. Meillä on yksikkökokousten alussa osio: Mitä sinulle kuuluu (työn ulkopuolella). Se on fantastisen upea idea, mutta todella vaikea, jos ikävistä asioista ei saakaan kertoa.
Kerro minulle neuvosi: mitä tuossa vaiheessa pitäisi sanoa, kun ei suostu valehtelemaan eikä puhumaan lämpöisiä vain muiden miellyttämiseksi? Minun sosiaaliset taitoni loppuvat tuohon. Neuvoja kaivataan!
Huomenna, lauantaina, on Lahti-päivä. Isä saa torkkupeiton ja äidin kanssa käyn hoitamassa laskut ajan tasalle. Lähetän saapuneet laskut edunvalvontaan ja jätän äidille kirjekuoria edunvalvonnan osoitteilla ja postimerkeillä varustettuna, jotta hän voi lähettää saamansa laskut eteenpäin. Ehkä tämä helpottaa hänen huoliaan.
Toivotan sinulle ihanaa ja aurinkoista keväistä viikonloppua! Meillä lumipeite on sulanut hirmuista vauhtia. Nyt näyttää jo ihan keväältä 🥰.
Pohjois - Kuusamon lumillakin jo perhoset leikkiä lyö...
VastaaPoistahttps://eskoalamaunu.blogspot.com/2022/04/kevatta-kuusamossa.html
Upeat kuvat!
PoistaJa ihanat perhoset 👍
Eilen tuntui, että olemme olleet töissä jo kaksi viikkoa pääsiäisen jälkeen! Piti ihan tolkusti miettiä,että oikeasti ollaan oltu töissä vain neljä päivää :D Ihan tällaisena tavallisena tien tallaajana kommentoin: sitä saa mitä tilaa - "Mitä sinulle kuuluu työn ulkopuolella?" -kuulumisia kysytään, niin sitten niitä kuulumisia kerrotaan. Muutenhan tuossa menetelmässä/kysyksessä ei ole mitään järkeä. Siis vastaat toki siihen, mitä kysytään. Kannattaa ehkä niin sanotusti kertoa otsikoittain (ei sisältöjä/tarkemmin) ja tyyliin "tällaisia asioita on siviilipuolella nyt menossa". Isosti ei tarvitse&kannata avautua, kun ne omat asiat siinä tilanteessa eivät muuksi muutu. Ehkä voisit tehdäkin semmoisen lisän kuulumisiin, että kerrot lisäksi aina jonkin onnistumisen tahi asian, joka toi ilon läikädyksen esim. otin kuvan perhosesta hangella (super hieno kuva <3). Positiivisten asioiden huomaaminen ja kirjaaminen ylös lisää jaksamista ja tuo positiivista tunnetta elämään (voi olla ihan pieni juttu - tekeminen, havaibto). Nämä on näitä nepsy valmentaja
VastaaPoistaKa-koulutuksessa saamiani työkaluja valmennukseen. Oikeaa ja kokeiltua asiaa. On tosi harmi, että jonkun tyhy on vähentynyt sinun kuulumisista. Hänen on hyvä muistuttaa itseään, että hänen elämänsä on hänen ja sinun elämä on sinun. Jokainen keskittyy omaan elämäänsä, mutta on se hyvä tietää, millaisissa vesissä työkamu ui. Että eteenpäin sanoi mummo lumessa ja perhonen hangella <3
Kiitos vinkeistä!
PoistaSiellä oli sellaista, jota olin itsekin pohdiskellut.
Erityisesti tuo hyvän nostaminen esille.
Sitä jäin alun perin itsekseni pohdiskelemaan, onko perhosen kokoinen hyvä uutinen hyvä juttu vai koetaanko se jotenkin mitätöimisenä tai vähättelynä. Älykkäät kollegani ovat (toivottavasti) tottuneet avoimeen ja rehelliseen puheeseeni. Mutta ehkä tuon voi tehdä hienovaraisemminkin kuin mitä nyt heti luonnostaan tulee mieleeni 👍
Olen pohtinut näitä asioita taas paljon matkoillani Lahteen ja takaisin. Minusta hyvä elämä ei edellytä hyviä tapahtumia. Elämä voi olla välillä keskiverrosti ja tasaisesti ihan ok-hyvää. Rasittavassakin tilanteessa voi olla elämän perusrakenteet niin hyvässä kunnossa, että kaikesta huolimatta lopullinen saldo on positiivinen.
Yritin viime kokouksessa ohittaa tätä aihetta toteamalla, ettei minulle mitään uutta kuulu (mikä on täsmälleen niin kuin asia on). Tähän sain säälin huokauksia eli viestini ei toiminut. Isojen kriisien jälkeen tasainen elämä ilman mitään uusia mutkia on vallan toivottavaa. Se on minun parasta elämääni juuri nyt enkä halua kenenkään säälivän minua siksi, ettei elämässäni ole kohokohtia juuri nyt. Elämä voi olla ihan hyvää tasaisuudessaankin. Ehkä nämä kohokohtien kysymiset johtavat vähän väärille poluille?
Kiitos ihanasta ja perusteellisesta kommentistasi! Sait minut ajattelemaan asiaa taas ihan uudelta kulmalta 🥰.
Kyllä pitää saada olla rehellinen, muuten menee amerikanmeiningiksi, että ainoa hyväksytty vastaus on kiitos, hyvää kuuluu.
VastaaPoistaBlogikirjoitukset voi onneksi jättää lukematta, jos ne kuormittaa :) tai mie oon kyllä joskus tehny niinki, että oon poistanu ahdistavan blogin listaltani kokonaan. Poistin facebookistakin kavereista ihmisen, joka vain vaati itselleen kaikkea, mutta ei antanut mitään, ei edes tykkäyksiä.
Kiitos, RH!
PoistaKysymyksen asettelu on pielessä. Alkuperäinen tarkoitus oli hyvä, mutta homma eli matkan aikana ja koki suuren muutoksen. Tavallaan ihan hyvä tietää vihdoin, ettei omien huolien kertominen olekaan ok - ainakaan minulta.
Jos kerron kuulumisissani, ettei vessapaperi ole viimeisen kahden viikon aikana loppunut kertaakaan kesken asioinnin, en ole varmaankaan asiallinen. Vaikka kieltämättä tuo voi olla kuitenkin pahempien kokemusten jälkeen ERITTÄINKIN hyvä uutinen 🤔.
Minulla kuormitus jakautuu työn ja vanhempien asioiden hoitamisen kesken jossain suhteessa. Kumpaankin yritän vaikuttaa, mutta se työ ei tuota nopeita tuloksia.
Kiitos vielä 💖