sunnuntai 8. tammikuuta 2023

Elämä voittaa influenssan jälkeen, käsityöt jatkuvat ja riperuokareseptit kiinnostavat

Toipilasviikko influenssan jälkeen on rämmitty läpi ja nyt olo alkaa tuntua tukkoista nenää lukuun ottamatta ihan mukavalta. Nenä on välillä ihan täydellisen tukossa, mutta se nyt kuuluu minun ominaisuuksiini. Siitä on kiva välillä tiukan paikan tullen vähän valittaa, mutta eihän se valittaminen tilannetta miksikään muuta. Ja aina se tukkoisuus on ennemmin tai myöhemmin mennyt ohi. Täytyy vain jaksaa sinnitellä 👍.

Käsitöitä olen malttanut tehdä välillä ihan rauhakseenkin. Istunut vain nojatuolissa, tehnyt käsitöitä ja antanut mielen lentää. Ei tietokonetta eikä televisiota. Eräänlaista mindfulnessia sekin, kunhan käsityö ei ole liian vaativa eikä stressaava.


Käsityökokeiluja olen tehnyt hiukan. Yhdet pintaneulesukat sain valmiiksi (minä kutsun niitä aina palmikkosukiksi, vaikkei niissä varsinaisia palmikkoja olisikaan) ja yhdet kirjoneulesukat (ripelankasukat) ovat puikoilla. Kirjoneuleen suhteen olenkin jo oppinut sen, että puikot pitää olla kirjoneuleessa astetta isommat kuin sileässä neuleessa. Nyt huomasin myös sen, että vähänkään monimutkaisemmassa pinta-/palmikkoneuleessakin puikot kannattaa myös valita puolta numeroa isommiksi. Toivottavasti jatkossa myös muistan nämä opit 👍.


Isälle neuloin villasukat ihan aavistuksen tavallista pitemmällä varrella. Isä oli niistä todella ilahtunut, kun kuuli niiden olevan hänelle ihan itse tehdyt sukat. Jalkaansa hän ei niitä vielä halunnut, paljain jaloin oli hyvä köllötellä peiton alla.

Hoitajat hakivat isän myöhemmin syömään ja auttoivat pyörätuoliin. Isä on ymmärtääkseni taas kaatunut ja satuttanut itseään (saisivat ilmoitella näistä 😡) ja siksi meno on nyt vähän varovaisempaa, vaikka isä yrittikin jo kävellen hipsiä liikkeelle. Hoitajat pukivat isälle uudet villasukat jalkoihin. Isän laitostossut onneksi joustavat sukkien mukaan sopiviksi ja jalkaan voi välillä siksi laittaa paksumpaakin sukkaa.


Muutaman viime kuukauden aikana olen pyrkinyt myös ruoka-aineiden tehokkaampaan hyötykäyttöön. Mies hoitaa meillä kauppareissut ja minä yritän siinä sivussa varmistaa mahdollisimman pientä ruokahävikkiä. Yritän tämän tästä pähkiä olemassa olevista ruoka-aineista (erityisesti nopeasti pilaantuvista aineista) riperuokia tai edes ripevälipaloja. Lämpimiin voileipiin saa häivytettyä monenlaista, samoin pyttipannuihin. Tänään eilisen ison broilerimäärän innoittamana valmistin meille broileri-kantarellikiusausta. Juustoa löytyi vielä runsaasti joulun jäljiltä, broilereita eiliseltä, kantarelleja olen kerännyt pakastimeen melkeinpä sopimattoman paljon (kyllä ne kaikki tässä perheessä vielä kuluu). Kaupasta tarvittiin vain perunasipulisekoitusta ja ruokakermaa. Kerman lisäksi ruokin perunasuikaleita (tässä tapauksessa) myös kanaliemellä, sitäkin löytyi kotoa. Kyllä on ihan sankarillinen olo ruokahävikin vähentämisen onnistumisesta!

Ja olihan se ruoka oikein hyvääkin 😋.

Samaan hengen vetoon täytyy tunnustaa, etten ole todellakaan näissä jutuissa mikään virtuoosi, mutta ahkera ja innostunut aloittelija kuitenkin. Kaikki onnistuneet yritelmät ovat pois jätteistä 👍.


Iloa alkavaan viikkoon! Päivät pitenevät ja talvi lähenee parastaan. Jaksellaan 💖


23 kommenttia:

  1. Pikaista toipumista! Käsitöiden tekeminen on ihan parasta mindfullnessia. Minä olen ollut ihan neulomisen lumoissa koko joululoman. Tämän viimeisen joululomapäivän vietin ihan vaan neuloen <3

    VastaaPoista
  2. Kauniit sukat on isäsi saanut. Ihan tuli niistä mieleen jussipaita tai hiukan vanhanaikainen villapaita. Sopivat vanhemmalle miehelle täydellisesti ja lämmittävät palelevia varpaita.
    Tuota ruokahävikin vähentämistä harrastetaan meilläkin. Ujutamme aina edellisenä päivänä jääneet ruokien loput seuraavan päivän lounaaseen. Siitä tulee niin hyvä mieli itselle ja kukkaro sekä luonto kiittävät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kristiina!

      Olet ihan oikeassa, että sekä kukkaro että luonto kiittävät ruokahävikin vähentämisestä 👍

      Poista
  3. On kyllä outoa, että sulle ei ilmoiteta isäsi kaatumisista! Minusta hoitajien tulisi pitää sinut ajantasalla noinkin isoissa tapahtumissa! Pienelläkin muksahduksella voi olla kauaskantoiset seuraukset - toki toivon, ettei niin käy!
    Sukat on ihanat. Sellaiset "kunnon vanhan ajan perussukat", minä tykkään.
    Ruoka-aiheeseen voisin kommentoida vain "kts. StanstaLandia", heh heh. Nytkin olen aloittamassa postausta niistä kanapaloista, joista syntyi kaksi eri ruokaa.
    Lumista alkanutta viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Stansta!

      Tulit kieltämättä heti mieleeni, kun tuota kirjoittelin 🤭. Sinä oletkin jo ihan pro, minä opettelen perässä.

      Poista
    2. Pakko (heh) korjata, että koipireisistä syntyi KOLME eri ruokaa. Niistä on postaus luettavaksi.

      Poista
  4. "Nyhjää tyhjästä"-tyyppisestä rippeiden hyödyntämisestä tulee todellakin hyvä mieli ja suorastaan sankarillinen olo niinkuin osuvasti kirjoitit.
    Meillä tosin on tällä hetkellä kahteen pekkaan urakoitavana jättikattilallinen kasvissosekeittoa, jota tehtiin viikonloppuna vähän turhan iso satsi. (Voisi pakastaa, mutta en halua). Onneksi meille ei tee tiukkaakaan syödä monta päivää peräkkäin samaa ruokaa.

    Ihanat, rakkaudella kudotut lämmittävät sukat isälle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Annukka 💖

      Sopivan hillittyjen annosten tekeminen kahdelle on oma haasteensa lapsiperheajan jälkeen. Meillä vieläkin opetellaan 🤭.

      Poista
  5. Kauniit ja lämpimät sukat on isäsi saanut.
    Minäkin olen onnesta soikeana. Käteni kestää jo neuloa käsileikkauksen jälkeen. Alkoi olla jo vieroitusoireet neulomisesta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Enkuli!

      Ihanaa, että kätesi kestää jo neulomista! Varovasti silti alkuun, ettei tule ylirasitusta 👍

      Poista
  6. Olet sinä ahkera sukankutoja! Mulla ei ole ainoatakaan käsityötä nyt kesken. Kirjoitan ja maalaan, siinä käsitöiden korvikkeet. Mukavaa tammikuun jatkoa, myös hävikkiruuan vähentämiskampanjassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Hitunen!

      Mahtavat itsesi ilmaisemisen taiteelliset keinot sinulla onkin käytössäsi! Kuulostaa upealta 🥰

      Poista
  7. Onneksi isällesi ei ole käynyt pahemmin. Meillä ei jää hävikkiruokaa, kun voidaan kolmekin päivää syödä samaa. Osaat neuloa hienosti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Marja!

      Kaksi päivää vielä mutustelen samaa ruokaa, mutta sitten alkaa kyllä tökkimään. Tiukan paikan tullen venyn vielä kolmanteen päivään, mutta ei se siinä vaiheessa kyllä enää mitään erityistä nautintoa ole.

      Poista
  8. Onneksi isällesi ei seurannut mitään vakavampaa kaatumisesta. Minunkin isäni on alkanut kaatuilemaan, pelkään että joku kerta vielä murtuu jotakin ja siitä alkaa sairaalakierre :(

    Minun suosikki tähderuoka on paistettu riisi. Välillä keitetään isompi määrä riisiä sillä tarkoituksella, että jää tähteitä. Sinne voi upottaa kanat, lihat ja kasvikset sekaan. Vähän mausteita ja kananmunaa. Loput tähderuokasuosikkini löytyvät täältä: https://pikkukepponen.blogspot.com/2019/02/ruokaa-tahteista.html

    Kivaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, rouva Kepponen!

      Kaatumiset ovat tosiaan yllättävänkin vaarallisia ja kohtalokkaita.

      Paistettu riisi onkin ollut välillä mielessäni, mutta ihan olin sen unohtanut! Kiitos mainiosta linkistä!

      Poista
  9. No ei sekään ollu kivaa, kun soittivat myöhään illalla että äiti on hävinny vuodeosastolta, kun ei sille ite voinu mitään muuta ku huolestua kovasti. Poliisitkin soitteli, kun niille oli tietty ilmotettu katoamisesta kans. Onnellinen loppu asialla, mutta olis sen joutanu kuulla aamullakin...

    Mulle sattu vahinko viime viikolla, kun keitin riisiä - oli joulun jäljiltä puuroriisi siinä tyrkyllä, ja hulautin sitä kaks desiä lihaliemiveteen kiehumaan, vaikka piti lisäkeriisiä keittää.No, huuhtelin ja laitoin myöhemmin kiehumaan ja sitten piti kovasti keksiä, mitä siitä tekis ettei tarttis heittää pois...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juu, aikansa ja paikkansa kullakin tiedolla.

      Mitäs keksit riisille?

      Poista
    2. Kerman ja hillon kanssa jälkiruokaa, koirille kun niille ei aina tahdo nappulat maistua ja lääkkeitä pitää ruuan seassa syöttää, ja suunnittelin myös tonnikalapihvejä (tonnikalaa, mausteita, riisiä, kananmunaa, vähän jauhoja) mutta aika kului niin nopsaan etten ehtinytkään...

      Poista
    3. No johan alkoi luova mieli tuottamaan vaikka mitä! Mahtavaa 🥰👍.

      Poista

Kiitos kommentistasi!