Kannatan ehdottomasti kohteeseen kuin kohteeseen jalkautumista. Kun kävelee paikoissa, joita ei olisi etukäteen laittanut vierailulistalleen, näkee myös paikkoja, joita ei olisi osannut odottaa näkevänsä. Osa näkymistä viehättää, osa ei. Osa sytyttää, osa herättää ja osa virittää uuteen. Toki omissakaan suunnitelmissa ei ole kävellä kaikkia pohjoismaita ja koko Baltiaa täysin läpi. Mutta ehkä jatkossa tutkin vielä enemmän paikkoja kävellen läpi kuin aikaisemmin.
Tykkään mennä sinne, mihin kaikki muut eivät ole ihan ensimmäisenä suuntaamassa. Todella paljon kuvatut alueet ja paikat jätän muiden kuvattavaksi ja yritän itse löytää jotain hieman vähemmän populaaria. Ei mitään äärimmäisen erilaista, vaan vain vähän sieltä sivusta. Ehkä samaan aikaan ytimestä ja elämän makuisesti tavisnäkökulmasta.
Tässä sellaista puoliperinteistä maisemaa minun helsinkiläiseltä kävelyretkeltäni. Ihanaa aamuaikaa, ei ruuhkaa vielä missään.
Pidän siitä, kun lähekkäin sijoitellaan eri-ikäistä rakentamista. Ei kaiken tarvitse olla ihan sekaisin, mutta jonkinlainen kerroksellisuus viehättää. Hyvin suunniteltuna vanha ja uusi täydentävät toisiaan todella upeasti.
Seuraavassa kirjoituksessa hieman sitä uudempaa näkökulmaa.
Mahtavaa maaliskuun jatkoa! 🥰
Kauniit valokuvat.
VastaaPoistaKiitos, Anne 🥰
PoistaOlet ollut melkein minun luona! ♥ Mulla on samoista paikoista kuvia blogissani. Kohta laitan yhdestä asunnosta kuvia ja siinä keittiön ikkunasta raottuu juurikin tuon ala-asteen piha. Tulipa jännä tunne. Hyvä sellainen.
VastaaPoistaSiis oikeasti asun tuon ala-asteen vierestä lähtevän kadun toisessa päässä.
PoistaOlin siis todella lähellä 🥰.
PoistaJatkoin tuosta matkaa ala-asteen jälkeen toisesta risteyksestä oikealle. Muistaakseni 🙄.
Mutta siellä pyöriskelin nautiskelin sunnuntaiaamun hiljaisuudesta.