keskiviikko 24. toukokuuta 2023

Ihana vihervarpunen ja perunkirjoitus ensi viikolla

Tähän aikaan vuodesta melkein kaikki on kaunista ja ihanaa. Tänään ja eilen ihailin työpäivän jälkeen ihan kaikkea ympärillä tapahtuvaa omassa pihassa. Ilma on lämmin ja linnut ovat ihan tohkeissaan: lisääntymispuuhat käyvät kuumana samaan aikaan, kun osa kärrää valtavia saalismääriä pesälleen jälkeläisiä varten. Huominen sade ja viileämpi kelikin on tervetullutta. Vähän hurahtaneena istuttelin puutarhaan uusia viherasukkeja, joiden kastelemisesta ei tarvitse huolehtia märällä kelillä.


Tällä kertaa kuvia ahkerasta vihervarpusesta. Se notkeilee pensaiden ja puiden oksilla yhtä ketterästi kuin sinitiainenkin 💖. Tässä ei ole siitä yhtään kuvaa ylösalaisin roikkumassa, mutta niitäkin tilanteita oli.






Luonnon seuraaminen kohottaa mielialaa. Seuraaminen taas edellyttää kärsivällisyyttä ja pysähtymistä. Toki myös välillä paikan vaihtamista, mutta pysähtyminen ja kärsivällisyys auttavat pitkälle. Niitä on pitänyt minun harjoitella, eivät kuulu luonnonlahjakkuuksiini. Mutta niiden oppiminen vähä vähältä on ollut antoisaa. Hiljaisten hetkien jälkeen tapahtuu luonnossa eniten - melkein aina.


Huomenna on Helsinki-päivä, siis toimistopäivä. Rentoudun tänä iltana erityisen huolella, sillä nukun aina heikosti ja levottomasti matkustuspäiviä edeltävät yöt. Tiedän, olen itse valinnut asua Hämeessä ja myös itse valinnut työskennellä Helsingissä. Oikeastaan muita vaihtoehtoja ei juuri ole käytännössä ole ollut olemassa, mutta silti saan säännöllisesti palautetta pitkän työmatkani mainitsemisesta. Tai siitä puhumisesta. Puhumattakaan siihen vetoamisesta.

Sen enempää siitä (palautteesta) välittämättä ihmettelen välillä itsekin, miten joskus jaksoin täydet läsnäviikot Helsingissä ja nukuin yöni kohtuullisen sikeästikin. Olen 90-luvun alusta lähtien tehnyt  (reilun kahdeksan vuoden Hämeenlinna-jaksoa lukuun ottamatta) työni Helsingissä. Hämeenlinnaan muutimme vuonna -94. Vuonna -95 palasin vauvaloman jäljiltä työelämään - Helsinkiin. Melko alusta lähtien etätyö oli jo silloin meille kaikille tarjolla, parin vuoden jälkeen tartuin siihen itsekin. Muutama päivä kotona ja muutama asiakkailla. Se tuntui hyvältä.

Ja miten se nukkuminen silloin onnistui? Todella hyvin aivan mahdottomalla univajeella pienten lasten äitinä. Kun pääsi nukkumaan, se oli synnynnäisistä huonoista unenlahjoista huolimatta menoa saman tien. Samalla tavalla opin nukahtamaan junassa hetkessä istumaan päästyäni. Univelka parantaa nukahtamiskykyä aivan kummasti.

Vaan kun ei tarvitse jatkuvasti Helsingissä matkustaa, nukun ihan ilolla huonosti nuo vähäiset matkayöni. Toisaalta - varmasti samat univaivat minulla olisi lähempänäkin asuessa. Ei se ole tuosta etäisyydestä kiinni, vaan ihan vain minusta. Minun ongelmani. Mutta olen kiitollinen etätyömahdollisuuksista, jotka meillä olivat kunnossa jo hyvissä ajoin ennen pandemiaa.


Äidin perunkirjoitus on maanantaina. Yksi etappi taas tällä elämän matkalla. Miehen vanhempien perunkirjoitustilaisuudet ovat olleet yksinkertaisia, mieheni oli ainoa lapsi ja hoiti perunkirjoituksen. Meitä lapsia on kaksi, isällä on edunvalvoja ja perunkirjoittaja on hankittu ulkoa. Mielenkiintoista nähdä, miten tällainen virallinen tilaisuus etenee.


Ihanaa toukokuun jatkoa! Nautitaan keväästä ja sen moninaisuudesta. 

Mitä suunnitelmia sinulla on toukokuun lopulle?

27 kommenttia:

  1. Kauniisti saat lintuja kuvattua 🤍 Tunnistan itseni tuosta matkayöasiasta ja tunnistan myös, että työmatkasta puhuminen aiheuttaa joissain kanssaihmisissä ihmeellisiä reaktioita.
    Aiemmin tein lähes parikymmentä vuotta 50-60 km työmatkoja läntiseltä Uudeltamaalta Helsinkiin ja/tai Espooseen viitenä päivänä viikossa aamu- ja iltaruuhkassa. Työpäivät ja sitä myöten myös lasten hoitopäivät olivatkin siis maksimipituisia. Joitain vuosia ennen pandemiaa etätyö alkoi tulla meillekin ja sain olla päivän, pari viikossa etänä. Sekin oli jo iso edistys. Nyt sitten nautin täysillä, kun voin tehdä valtaosin etätyötä. Mutta silloinpa tulevat nuo matkayöt kuvioihin; uni on katkonaista, kun tietää kellon soivan aikaisemmin, jotta ehdin seuraavana aamuna aikaisin lähtevään Helsingin linja-autoon :)
    Toukokuun lopun suunnitelmissa on vihdoin ikkunoiden pesemistä, mitä olen vaan lykännyt ja lykännyt. Nytkin on lomapäivä ja oli tarkoitus noita rästitöitä alkaa tekemään, mutta niin vain tartuin koneeseen ja olen täällä blogien parissa ;)
    Kivaa toukokuun loppua ja aurinkoisia kesäpäiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Satu 🤍

      Ai niin, ne ikkunat 😱. Ne pitäisi kyllä pestä. Kun päästään pihan puu- ja pensastalkoista, täytyy pystyttää miehen kanssa ikkunanpesuleiri tämän talon ja piharakennuksenkin ikkunoiden kimppuun 😰. Taitaa kyllä mennä kesäkuun puolelle, mutta ei se haittaa, kun kukaan ei tiedä 👍🤭.

      Poista
  2. Olenkohan vihervarpusta nähnyt? Tai ehkä nähnyt, mutta en tunnistanut. Kaunis lintu joka tapauksessa.
    Pitkä työmatka ei välttämättä tarkoita samaa ajallisesti. Pääkaupunkiseudulla voi lyhyeenkin työmatkaan upota helposti toista tuntia lukuisten vaihtojen ja odotusaikojen vuoksi. 90-luvulla meiltä kesti bussilla tai henkilöautolla Helsinkiin (runsas 30 km) 40 minuuttia. Nyt aamu- tai iltapäiväruuhkassa ei tunti riitä. Bussivuoroja on vähennetty ja henkilöautojen määrä lisääntynyt niin, että punaisten perävalojen loputtomassa jonossa saa odotella liikenteen nytkähtämistä taas vähän eteenpäin. Harvalla työpaikka ja koti sijaitsevat bussipysäkin välittömässä läheisyydessä, vaan automatkan lisäksi tulee vielä kävelymatkat perille. Etätyö on monin tavoin edistystä, vaikka siinäkin on toki negatiivisten puolensa.
    Meillä miehen äidin perunkirjoitus oli viime viikolla. Lähes puolen vuoden viivästyminen johtui parista anopin miesvainajan perunkirjoituksesta puuttuvasta paperista. Löysimme ne anopin asuntoa tyhjentäessämme. Olivat pudonneet kaapin taakse. Appiukon perunkirjoituksen Ukkokulta ja hänen miehensä tekivät aikoinaan itse. Anopin kuvio oli vähän monimutkaisempi, joten totesimme fiksuksi käyttää asiantuntevaa juristia.
    Meneillään on vuoden parhaimpia hetkiä. Ilman muuta nautitaan. Nauti sinäkin ja koita saada myös nukuttua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Between!

      Matkaan käytetty aika on se ratkaisevampi seikka, ei niinkään taitettava matka. Aikaan vaikuttavat matkan määrän lisäksi ainakin vuorokauden aika ja valittu kulkuväline.

      Viimeistään viikonloppuna tulee nukuttua. Matkayön jälkeen tulee matkan jälkeinen yö, joka on touhuisan ja tapahtumarikkaan päivän jäljiltä myös risainen, vain hieman eri tavoin.

      Poista
  3. Hauskat kuvat vihervarpusesta, jota en olisi itse tunnistanut. Eilen huomasin jonkun pikkulinnun löytäneen tiensä pihan laidan pönttöön. Katselin keittiön ikkunan läpi, joten en lintua tunnistanut. Totta on, että pitäisi varmaan istua pitkään terassilla hiljaa, niin ehkä sitten näkisi ja tunnistaisi paremmin. Ei mullakaan tuo kärsivällisyys ole luonnonlahjaa, mutta vähitellen olen iän myötä (ja sairauksien!) oppinut hieman kärsivällisemmäksi.
    Onneksi on tuo etätyömahdollisuus ja noita ajopäiviä ei sinulla tule kovin usein. Minä mietin joskus, jaksanko ajella tuota liki 50 km työmatkaa suuntaansa eläkkeelle asti vai löytyisikö jostain lähempää töitä. Ajaminen ei ole koskaan ollut lempipuuhiani, ja juuri eilen päättyi yli puoli vuotta kestänyt ajamattomuuteni.
    Unet ovat useimmilla naisilla tässä iässä aika huonoja muutenkin, joten voi olla, että nukkumisesi ei olisi todellakaan yhtään parempaa, vaikka asuisit työpaikkasi vieressä!
    Voimia perunkirjoituspäivään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Hitunen!

      Meillä vihervarpunen on ollut aikaisemmin enemminkin talviruokinnan lintu. Toisaalta pensaiden reippaan leikkaamisen jäljiltä pensaissa touhuajatkin näkyvät ihan eri tavoin kuin aikaisemmin.

      Etätyö tuo työhön tehokkaampia tunteja ja enemmän aikaansaannoksia (kun ei ole matkoista niin väsynyt) ja itselle liikunta- ja palautumisaikaa. Kaikki voittavat. Toki on kiva käydä säännöllisesti myös toimistolla työkavereita näkemässä.

      Ja olen samaa mieltä, ettei etäisyyden puolittaminen vaikuttaisi varmasti uneeni ja lepäämiseeni yhtään kohottavasti.

      Poista
  4. Ihanainen vihervarpunen. En ole koskaan (?) nähnyt. Uniongelmat voivat olla lamaavia. Onneksi sinulla on niitä vain matkapäivien edellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Marja!

      Itse asiassa uni on vaikeaa myös matkapäivien jälkeisenä yönä. Mutta näillä matkapäivillä se on ihan ok 👍.

      Poista
  5. No onpa tosiaan vihervarpunen; ihan sulautuu puhkeavien lehtien sekaan! Minä olin samanlainen työaamuina tuon nukkumisen kanssa ja tosiaan työpaikka ihan pyöräilymatkan päässä. Jotenkin heräsin vähän väliä ja lopulta viiden jälkeen en enää nukkunutkaan. Ei mitään syytä miksi ja kun työkin oli jo täysin tuttua, mutta silti näin se vain meni. Nykyään, kun ei tarvitse mennä mihinkään tiettyyn aikaan nukkumaan, menen sitten kun ei silmät enää pysy auki ja olen jo muutaman kerran nukahtanut kudin kädessä eli noin yhden maissa yöllä. Ja nukun kuin tukki sinne viiteen, puoli kuuteen. Siinäpä se edelleen minun yöni on🙄t. Irkku

    VastaaPoista
  6. Hienot kuvat vihervarpusesta. Aloin juuri miettimään, että olenko ikinä tiedostanut nähneeni vihervarpusta. Ehkäpä en.

    Minusta on tullut varsinainen etätyönkannattaja, vaikka minulle tekisi hyvää käydä toimistolla useamminkin. Siellä kuitenkin kuulee kaikenlaista mielenkiintoista ja tapaa ihmisiä. Minulla on työkaveri, joka asuu Tampereella. Hän käy kerran viikossa toimistolla.

    Minä olin aiemmin hyvä nukkumaan, mutta taito on kadonnut johonkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, rouva Kepponen!

      Etätyössä on puolensa. Minä olen ainakin etätyössä paljon tehokkaampi ja aikaansaavampi kuin toimistolla. Toimistopäivät ovat enemmän ja vähemmän sosiaalisia pöhinäpäiviä (riippuen siitä, kuinka paljon työkavereita sattuu samalle toimistopäivälle). Sosiaalinen pöhinä on kivaa, mutta toisaalta tavoitteet ja työlistat nakuttavat ohjaavina omien töiden suhteen ja tehokkuuttakin pitää tavoitella samaan aikaan.

      Poista
  7. Ihanat kuvat vihervarpusesta. Eikö se ole vähän tavallista keltaisempi vai luulenko vain?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kirlah!

      Ihana kesäinen valo terästää värejä välillä kovastikin, niin oli nytkin. Siksi tykkään kesän parhaista valoista. Taivas saattaa olla mitä sinisin ja nyt vihervarpunen sai korostettua värejään 🥰.

      Tuokin, että taustalla on vain haalean vaalea puolipilveä tehostaa vihervarpusen väritystä entisestään.

      Mutta vaikea päätellä lopullisesti, en ole koskaan ennen nähnyt vihervarpusta näin hyvän valon aikaan.

      Poista
  8. Se on ihana!! Suunnitelmat toukokuun lopulle. Meillä on paljon syntymäpäiviä tulossa. Huomenna on mieheni. Yritän miettiä hauskoja tekemistä, jos ei sataisi. Olen uusi blogissasi. Hauska tavata! Minä käytän Google-kääntäjää. Toivottavasti tässä on järkeä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sandi! Hauska tavata sinutkin! Ihanaa, että tulit tänne 💖.

      Google-kääntäjä näyttää toimivan oikein hyvin.

      Hope the weather is good and you will have nice outdoor birthdays 💖.

      Poista
  9. Kerrothan sitten perunkirjoituksesta? Jossain vaiheessa se on minullakin edessä, enkä tiedä siitä oikein mitään. Ei vielä, äiti täytti tänään 91 vuotta. ♥
    Suunnitelmia? Pihakirppis, TAAS yksin risteily, ruoka-avussa käynti ja mammografia, joka tosin menee kesäkuun puolelle. Siinäpä sitä.
    Rentoa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Stansta!

      Sulla on oikea teräsäiti 💖.
      Kerron ilman muuta, jos siinä on mitään mainittavaa 👍.

      Poista
  10. En tiedä olenko koskaan vihervarpusta nähnyt, ehkä kuitenkin, mutta en ainakaan montaa kertaa. Perunkirjoitus voi olla helppoa tai vaikeampaa. Isäni kuoltua oli helppo itse tehdä perunkirjoitus sillä hänellä ei omaisuutta ollut jäljellä. Mieheni äidin kuoltua otimme yhteyttä ammattilaisiin jotka hoitivat asian.
    Meillä on touhuttu kovasti pihahommien parissa viimeiset viikot, joten kodin ja mökin sisätilat ovat jääneet vähän retuperälle. Ikkunat kaikki pesemättä ja terassien lattiat pesemättä ja öljyämättä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pihahommia meilläkin on tehty muutaman edellisenkin kevään edestä. Eikä se tekemisen tarve tunnu koskaan loppuvan 👍.

      Poista
  11. Vihervarpunen on minulle tuttu vieras. Olen ruokkinut talven lintuja ja katsonut aina lintukirjasta linnun, kun joku uusi laji on tullut syömään.

    Siirrettiin jo ruokintahäkit pois ja kolme oravanpoikaa oli aivan hädissään. Yksi poikasista kiipesi jo grilliä vasten ja etsi ruokaansa.
    Pakkohan heille oli pähkinät ostaa ja nyt punatulkutkin käyvät syömässä. Meillä ei ole itikoita. Yäpakkaset vievät vielä itikat, joten pakkohan se on ruokkia pieniä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Talviruokinnalta se varmaan parhaiten tuttu onkin.

      Voi oravarassukoita - kiva, kun autat 💖

      Poista
  12. Kuinka teillä meni tuo perunkirjoituksen selvittäminen? Minäkään en ole koskaan osallistunut tuollaiseen viralliseen tilaisuuteen. Meilläkin olisi nyt etsinnässä pätevä asianajaja perunkirjoituksen käsittelyyn.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Maarit!

      Perunkirjoituksesta kirjoitin täällä: https://luonnonluomaa.blogspot.com/2023/05/hailuodon-pitkasaaria-ja-oudon.html.

      Suosittelen lisäämään pätevän perunkirjoittajan vaatimuksiin empatiakyvyn ja hyvän tilannetajun. Jaksamista perunkirjoitusprosessiin!

      Poista
  13. Olipa mukava kirjoitus. Kun sielu on rauhaisassa tilassa, menee perunkirjoituskin hyvin. Ja mielen ja sielun saa tasapainoon juuri luonnossa. Oikealla tiellä siis olet viettäessäsi aikaa vihervarpusen kanssa. Meille sattui ihmeen positiivinen kokemus perunkirjotuksesta, vai oliko syynä sittenkin se, että olin ollut paljon luonnossa sitä ennen.
    https://www.tapiomakela.fi/perintooikeus

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!