keskiviikko 1. kesäkuuta 2022

Kangasperhosia ja ihmissuhteiden dynamiikkaa

Koivun lehdet ovat jo isoja. Ne kehittyivät nopeasti! Luonto tuntuu kirivän myöhästyneestä keväästä syntynyttä aikatauluvajetta kiinni isoin harppauksin.


Kangasperhoset ovat liikkeellä sankoin joukoin. Ne lentelevät lähestyttäessä vilkkaasti ja laskeutuvat nopeasti johonkin. Usein mustikan lehdelle, josta niitä on äkkiseltään vaikea erottaa.

Välillä ne laskeutuvat hiekkatielle, josta ne joko erottaa tai ei erota, asemasuunnasta riippuen. Ovat niin mahdottoman pieniä.

Ihan kunnon ilon läikähdys tuntuu kehossa, kun alkukesästä näkee nämä yksilöt vilkkaina paria etsimässä.


Meillä on mieheni kanssa tänä kesänä hääpäivä, niin kuin niin monena kesänä ennen tätäkin. Juhlistamista ei olla (tietääkseni) vielä mietitty, ei olla kovia juhlijatyyppejä. Nyt on ohjelmassa kuitenkin täysiä viisiä vuosia, joten hieman kannattaisi tehdä jotain erilaista.

Näissä tunnelmissa (kun vihdoin havahduin siihen, että täydet viidet vuodet ovat tämän vuoden ohjelmassa) olen lukenut parisuhdeartikkeleita taas hieman poikkeavalla moodilla. Enimmäkseen olen ärsyyntynyt.

Useimmiten lähdetään siitä, että jokin tapa olla parisuhteessa on oikea tai väärä. Ihan mahdottoman ajattelematonta luokittelua tietämättä ihmisistä itsestään mitään. Ja vieläkin enemmän parisuhde tuntuu vieläkin olevan itseisarvo, hyvän elämän mittapuu. Eihän se niin vain ole! Itsenäinen elämä on vähintään yhtä arvokasta kuin parisuhteessa elävän elämä. Mitä siitä, vaikka päättäisin elää elämäni kamelin kanssa? Unohda seksi, se ei kuuluisi kuvioon 👍.


Ja jos ei ole yksin, pitääkö olla juuri kaksin? Minä olen mahdottoman tyytyväinen omaan avioliittooni, mutta kaikki eivät ole minuja. Itse asiassa kukaan muu ei ole minä. Siksi joku muu kaipaa jotain erilaista. Ehkä useammankin kumppanin?

Jos on kaksin, pitääkö puolison olla eri sukupuolta? Ei onneksi tietenkään, siinä olemme päässeet jo 70-luvulta eteenpäin.

Aika monella ei ole koko elämän mittaista parisuhdetta (kunnes kuolema meidät erottaa). Ja se on ihan yhtä hyvä vaihtoehto kuin mikä tahansa muukin.


Mitä en ole vielä ottanut huomioon? Niitä varmasti riittää. Peli on kuitenkin avattu. Parisuhde- ja perheajattelu määrittää elämäämme ainakin mainoksissa ja tv-ohjelmissa vielä todella paljon perinteiseen suuntaan. Vai oletko nähnyt mainoksen, missä on lapsi ja hänen kolme kumppanuusvanhempaansa? Tai onnellisen sinkun? Tai 'kummallisen' kommuunin?


Minun lähipiirissäni on ainakin uusioperheitä, homoseksuaaleja, lapsettomia pareja, onnellisia leskiä, omasta tahdosta ikisinkkuja ja kukoistavia ikäihmisiä. Samoin lähipiiriini kuuluu yksinäisiä katkeria ihmisiä, erossa riitaantuneita ihmisiä, jotka ovat katkaisseet kaikki aikaisemmat ihmissuhteensa, omassa kuplassaan eläviä elämäänsä tyytymättömiä ihmisiä, jotka ovat unohtaneet muiden ihmisten elämät ihan täysin ja dementoituneita vanhuksia, jotka eivät enää ihan kunnolla muista omia sukulaisiaan.

Miksei mainosmaailma huomioi meitä kaikkia? Miksi vain jonkinlainen elämä on olevinaan elämisen arvoista? Miksi erilaisuus on niin iso tabu, että vain superrohkeat uskaltautuvat esille? Miltä maailma näyttäisi, jos jokainen uskaltaisi olla julkisesti rehellinen?


Ihanaa kesäkuuta! 

Peräänkuulutan suvaitsevaisuutta, en niinkään rohkeutta. On vain ihmisen itsensä määritelmä, mikä on erilaista ja mikä samanlaista. Näitä määritelmiä ja niihin suhtautumista pitäisi tarkastella uudelleen.


💖

12 kommenttia:

  1. Onpa kaunis tuo kangasperhonen. Ja hyvän kuvan olet onnistunut nappaamaan. Hyvää pohdintaa parisuhteesta ja muistakin suheista. Ollaanhan kuitenkin jonkin verran edistytty suvaitsevaisuudessa vuosien varrella. Itse peilaan näitä kokemuksia kirjallisuuteen. Monen monia kirjoja on tänä päivänä hyvin monenlaisista suhteista.

    VastaaPoista
  2. Aivan upea kangasperhonen ja kuva siitä! Juuri niin lempiväriäni, että voisin ottaa tuollaisen kuvan kehystettynä seinälleni.
    Monenlainen = kaikenlainen elämä on arvokasta, ja onneksi tänä päivänä osataan jo suhtautua avoimemmin erilaisiin tapoihin elää. Se on kuitenkin surullista, että niin moni katkeroituu ja sillä asenteella pilaa oman elämänsä lisäksi ehkä jonkun läheisenkin elämän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Hitunen!

      Sanoitit kauniisti omatkin ajatukseni. Kaikki elämä on vain arvokasta. Tämän sisäistäminen vaatii aikansa.

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Thank you!
      I visited your blog and left a message there.
      Keep on good work!

      Poista
  4. No aina, jos mainoksessa vilahtaa edes mahdollisuus ei-perinteisestä pariskunnasta, vallankin jos niillä on lapsi siinä kuviossa, repeää somessa kauhea mölinä. Osa meistä on päässyt ehkä 70-luvulta eteenpäin, mutta moni on sinne jäänyt, ja kauemmaksikin.
    Ite kyllä arvostan pitkää parisuhdetta, se kertoo ihmisestä jotain jos se on kestänyt/sitä on kestetty yhteiselämässä. Moni paha riita on kärsitty tässäkin, mutta nyt vanhemmiten kiittää ettei ole tullu kurjana aikanakaan lähdettyä. Nyt on nimittäin hyvä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokaisella on oikeus oman näköiseen elämään, jos se ei loukkaa eikä vaaranna ketään.

      Ei yksikään pitkä parisuhde ilman vastoinkäymisiä kulje. Niissä sitä yhteistä tahtotilaa mitataan.

      Toisaalta ehdottomasti olisin mieluummin yksin kuin parisuhteessa väärän ihmisen kanssa.

      Poista
  5. Kylläpä tämä kirjoitus kolahti, kiitos! Just juttelin äidin kanssa, että ex nyt jotenkin kiusaa. Laittaa videoita ja viestejä - antaisi minun olla, kun alan hissukseen pääsemään hänestä irti!? Mulla on tosi tosi paljon homo- ja lesboystäviä! Ihania ovat! ♥

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!