Käymme tyttären kanssa säännöllisen epäsäännöllisesti yhdessä iltakävelyillä. Minä täällä Hämeenlinnassa ja hän Helsingissä. Puhelimitse ollaan toki yhteydessä samaan aikaan, telepatia ei vielä(kään) toimi.
Minä yritän aina välillä uudistaa reittiäni, sillä metsäpolkuni tässä kodin vieressä ovat niin mahdottoman tutut, etten kovin montaa kertaa viikossa innostu niitä tallaamaan. Sieniaikana tosin tututkin reitit kelpaavat 👍.
Tänään otin poikkeuksellisesti kävelylle mukaani kameran. Ajatuksena oli ottaa tilanneräpsyjä matkalta eikä keskittyä kuvaamiseen sen enempää. Kävin katsastamassa tämän päivän reitillä Assi-sairaalan rakennusmaata. Assia on mietitty ja suunniteltu pitkään. Vanhojen tilojen uudistaminen nykyaikaiseksi olisi kuulemma liki mahdotonta (pyydän anteeksi, mikäli olen ymmärtänyt väärin), joten korjaamisen sijaan on päädytty uuden rakentamiseen.
Sairaalan uutta paikkaa on arvottu ja ideoitu monta kertaa ja kauan. Sairaalaa suunniteltiin ainakin junaradan varteen (muiden maille) ja Harvialantien varteen (muiden maille tämäkin). Kun selvisi, ettei muiden maille voi rakentaa, päädyttiin palamaan sairaalan nykyisille maille.
Vanha sairaala on mäen päällä. Ahveniston parantola oli vuodelta 1932 ja siitä alkoi sairaalan historia. Lisää sairaalan historiasta täällä. Nykyään vain vanhan sairaalan ylimmistä kerroksista näkee enää metsän yli. Metsä on kuitenkin kaunis.
Uusi sairaala päätettiin rakentaa mäen alle Ahvenistontien viereen. Tässä vaiheessa oltiin vielä edellisen sote-uudistuksen lumoissa ja kustannuksille löytyi maksaja sieltä. Kun sote-uudistus kaatui, kaatuivat kustannukset myös sairaanhoitopiirin niskaan. Pian huomattiin, että budjettia pitää kiristää. Suunnitelmat menivät taas uusiksi. Sairaalasta suunniteltiin pienempi ja useammasta rakennuksesta koostuva kokonaisuus.
Uusi sairaala tarvitsee myös uusittuja liikennejärjestelyjä, jotta liikenne ei ruuhkaannu eikä ihmisten terveydentila vaarannu. Työt ovat käynnistyneet, muutoksia tapahtuu melkeinpä viikoittain. Tietoa on vaikea löytää ainakin ilman maksullista paikallislehteä. Googlettelukaan ei tuo juurikaan tuloksia.
Turva-aidan verkon läpi otin muutaman kuvan. Tuolla yläreunassa kulki ennen kävelytie. Alhaalla oli peltomaista aluetta. Rinnettä on rakennettu näin.
Olisi niin helppoa lisätä aitoihin sinne tänne ilmoituksia, mistä on kyse ja kuinka kauan poikkeustilanne kestää. Sehän on joissakin kaupungeissa ihan vakiokäytäntö. Mutta näillä mennään täällä.
Minun oma iltalenkkini tyttären kanssa oli erinomaisen onnistunut. Tulipas samalla katseltua vähän metsästä poikkeavia maisemia 👍.
Kiva idea tuo tehdä "yhdessä" kävelylenkkejä. Vähintäänkin minunkin mielestäni pitäisi kyltillä kertoa miten kauan joku tuollainen muutos johtuu, vai onko se peräti lopullinen muutos.
VastaaPoistaMukavia kävelyjä sinulle ja tyttärelle!
Kiitos, Kristiina!
PoistaTyttären idea nuo yhteiset lenkit.
Valtava rakennustyömaa. Luulisi, että kylttien pystyttäminen olisi helppoa ja edistäisi yhteiseloa rakennustyön ajan. Aika paljon näkee rakennustyömaita, jotka levittäytyvät yli oman tonttinsa. Muovit ja roippeet saattavat jäädä pitkäksi aikaa siivoamatta. Anoppi sairasti tuberkuloosia 50-luvun alussa. Hän oli kahteenkin otteeseen hoidettavana Ahveniston parantolassa.
VastaaPoistaKiva idea kävellä etänä tyttären kanssa. Saattaa ihan huomaamatta kertyä pitkäkin lenkki.
Tiedotus ja viestintä ylipäätänsäkin tuntuu olevan aina niin helposti epäonnistuva laji. Joko asia arvioidaan toteuttavan tahon puolelta niin pieneksi, ettei tiedottamista muka tarvita tai sitten on unohtunut vastuuttaa tiedotusnakki jollekin.
PoistaMe ollaan joskus siskojen kanssa kahviteltu yhdessä messengerin kautta :)
VastaaPoistaSairaalaa ihmettelen, kun "vasta"han ne laajensikin sitä vanhaa. No parikymmentä vuotta siitäkin taitaa olla, esikoinen oli pieni ja sen kanssa käytiin jokusia kertoja lastenlääkärin vastaanotolla. Vanhassa parantolassakin oon käyny terapiassa pari vuotta. Oli aina vaikee löytää parkkipaikkaa...
Pysäköintitilat ovat uudessa sairaalassa vieläkin enemmän kortilla - niitä on vähemmän. Niiden maksullisuus saattaa toisaalta helpottaa paikan löytymistä.
PoistaOnpas siellä monimutkainen homma rakentaa sairaalaa. Minuakin kyllästyttää väliin kotimme lähellä olevat polut. Joskus ajan sitten vähän kauemmas tuntemattomille poluille tai metsäautoteille. Hieno käytäntö teillä tyttären kanssa. Minulla on samanlainen ystäväni kanssa. Toinen tytär asuu nyt lähellä.
VastaaPoistaTyttären kanssa ollaan kahdeksan vuotta asuttu niin eri paikoissa, että etäkävelyt ovat olleet hyvä juttu. Ensin hän asui Rovaniemellä, kesiä Helsingissä, sitten Kanadassa ja sitten taas Helsingissä.
PoistaMinullakin asuu poika täällä lähellä, mutta hän ei ole kovin kävelylenkeistä innostuvaa tyyppiä 👍.
Heipä hei!
VastaaPoistaOlen ehkä laskeutunut reissulta ja tulin lukemaan ne, mitä on jäänyt välistä. Lukemistani jäi päällimmäisenä mieleen silkkiuikut! Oi että, kuinka upeat kuvat, kiitos! (Eilinen meni postauksia kirjoitellessa ja sen huomaa - koko kroppa ihan jumissa läppärin äärellä könöttamisestä! Enkä saanut edes puolia "purettua"..)
Aurinkoista alkanutta KESÄkuuta!
Ps. Kiitos, että olet. ♥
Tervetuloa!
PoistaReissun jälkeen on aina ruuhkaa niin kassien kuin päänkin tyhjentämisessä. Ihanaa alkanutta kesäkuuta sinullekin 💖
Tuttuja paikkoja ovat. Ja tosiaankin joka kerralla erilaiset kulkujärjestelyt, vaikken nyt niin usein käykään noilla main, kuin ennen. Ihmetyttää suuresti huhut jo valmiiksi huonoista parkkitiloista. En ymmärrä! Nytkin vanhassa saa varata ylimääräisen puolituntisen sille, että saa auton jonnekin.
VastaaPoistaYhteinen iltakävely kuulostaa tosi kivalta!
Raha on tiukalla ja kustannukset vain kohoavat. Henkilökunnan pysäköinnistä en tiedä, mihin sen kanssa on päädytty. Alun perin ilmaista pysäköintiä ei ollut luvassa henkilökunnallekaan 🤔.
Poista