Tukka hyvin - silkkiuikulla aina!

Ihanaa palata tämän tästä luontoon ja ihan sinne rentoutumisen juurille. Toki luonnossakin on paljon stressiä, mutta ei mennä tällä kertaa siihen. Jos kaipaat luontostressikirjoitusta, laitathan viestiä kommentteihin 👍.

Silkkiuikut ovat palanneet jotakuinkin heti jäiden lähdön jälkeen. Nämä kuvat ovat toukokuun puolestavälistä, osa pareista oli jo tehnyt pesän, osa vasta etsi pesän paikkaa. Menoa oli vaikka kuinka moneen junaan.

Teemana tällä kertaa on silkkiuikun tukkatyylit. Niitähän riittää eikä tämäkään julkaisu paljasta koko kuvaa.

Olisi se hauskaa, jos pystyisi omaa tukkatyyliään elättämään noin helposti tilanteen mukaan. Ihmisellä fiilisten ilmaisu keskittyy ehkä kuitenkin enemmän ilmeisiin ja äänen sävyihin. Äänen sävyjä hallitsevat toki silkkiuikutkin 👍

Tässä ensi koko 'hiusvarasto' täydessä terässään. Tähän silkkiuikku pystyy.

Tässä taas mennään matalalla profiililla ihan hissukseen.

Pesän kohentelukin menee vielä matalalla profiililla, mutta alaparta saa tässä jo rentoutua.

Parin vahvistamisriiteissä otsatukka on aktiivisessa käytössä. Tavallisimmin näin sarvimaisesti haaroittain. Samalla tässä näkee silkkiuikkujen parirituaalien vaiheita.

Kukoistuksessaan koiras (ja lopulta naaraskin) iskee etutukkansa yhtenäiseksi komistukseksi ja pörräyttää poski- ja partakarvansakin täyteen kukoistukseen. Tähän kun vielä liittäisi äänet, niin mitään ei puuttuisi 👍.

Tänään olen kuunnellut pikkuvarpusten poikasten ääniä pesässään. Nähnyt käpytikan kiirehtivän pesälle saaliin toivossa. Ja havainnut pikkuvarpusen ja talitiaisen yhteenoton pikkuvarpusen pesäpaikan vieressä. Tässä ollaan taas kesän ristiriitaisten vaiheiden äärellä. Vastahan se lumi suli (paitsi tuolta lähipellon lumenkaatopaikalta).