Läheistouhua ja iso lintu

Tämä ilta on ollut tohinaa täynnä, eikä ihan kohta näytä helpottuvan. Vaan se on ok, sillä 'ylimääräiset' touhut on tehty lasten (aikuisten sellaisten) vuoksi.

Selvyyden vuoksi: minulla on ollut aivan äärettömän itsenäinen lapsuus. Kukaan ei ole hössöttänyt vuokseni. En ole oppinut hössöttämistä missään, enkä siis ole mikään hössö. Laiska limppu ennemminkin. Sovitaan vain, että pelkästään laiska? ;-)

Vaan tytär täytti juuri vuosia. Ja ovat pojan kanssa olleet ihanassa yhteistyössä. Miksi en siis sulaisi hetkeksi? Se on niin ihmeellistä, että on tuollaisia...

Elämä yllättää. Silloin kun on hakenut hyvää, on saanut pettyä. Kun on varautunut pettymyksiin, on löytänytkin hyvää. Ja kun on kuvitellut olevansa riittämätön, on riittänytkin oikein hyvin.

Ja nyt heti omatunto karahtaa niiden ystävien vuoksi, joita olen taas(kin) laiminlyönyt. Jättänyt soittamatta. Vaikka olenkin ajatellut harva se päivä. Huomenna... Ei, ylihuomenna pitää ryhdistäytyä. Kunpa muistaisin...

Lauantaina näin ison linnun, jota seurasi parvi pienempiä. Lokeista se lähti. Sitten tuli paikalle itse kuningas. En tunnistanut, mutta nöyrästi kuvasin. Kotona on aina aikaa tunnistaa kuvista, jos tunnistettavia kuvia tulee. Tämän kesän harjoitukset tuottivat tulosta ja linnun kuvaaminen onnistui tunnistamiseen asti ihan hyvin. Tämän illan täyteläisyyden vuoksi tähän vain yksi kuva. Hattulan merikotka.