Pyhäinpäivä lähestyy

Aamulla töihin lähtiessä oli lämmintä, mutta takaisin tullessa auton lämpömittari ilmoitti lämpötilaksi vain muutaman asteen. Säätiedotus lupaakin tänne pariksi päiväksi viileämpää ja aurinkoisempaa, mutta jo sunnuntaina lämpötila nousee sadepilvien myötä. Ja sitä sitten jatkuukin näillä näkymin kokonaisen viikon - ainakin. Lauantaina kannattaa siis varautua kameran kanssa aktiiviseksi ainakin täällä Hämeessä.

Lauantai onkin pyhäinpäivä. Minulle se merkitsee ennen kaikkea sitä, että kaupat ovat kiinni. Minä en löydä mitään onnistunutta hautausmailla edesmenneiden sukulaisten haudoilla kulkemisesta. Oli syy mikä tahansa, minusta kuolleiden läheisten muistelu yhdessä perheen kanssa arjessa ja usein on paljon luontevampaa. En ole oppinut hautausmaavierailuista positiivista perinnettä enkä ole ehkä pitkien välimatkojenkaan vuoksi tullut opetelleeksi siitä tapaa. Pyydän anteeksi, jos asenteeni loukkaa jotakuta teistä. Ymmärrän, että monet ajattelevat aivan toisin. Arvostan sitä, mutten halua muuttaa itseäni toimimaan toisin.

Muistan mummiani ja pappaani, jotka ovat merkinneet minulle elämäni varrella paljon enemmän, kuin olisin voinut kuvitella. Olin kymmenen vuotta, kun he kuolivat suhteellisen lyhyen ajan sisällä.

Muistan appeani, joka oli voimakas persoona. Törmäsin hänen kanssaan toisinaan henkisesti, mutta enimmäkseen meillä oli hyvät ja lämpimät välit. Hän oli tärkeä ihminen elämässäni.

Muistan serkkuani, joka kuoli nuorena. Hän oli melkein samanikäinen kuin veljeni ja hänen kuolemansa pohditutti minua kauan.

Appeni sisarukset tulivat puolisoineen minulle kaikki kovasti tutuiksi ja läheisiksikin. Appeni äiti, mieheni mummo, oli suvun kantava voima ja rakastava omalla voimakkaalla tavallaan.

Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka paljon. Etenkin juhlapyhinä juttelemme perheen kanssa edesmenneistä läheisistämme. Kaikista löytyy aina hauskoja ja hellyyttäviä tarinoita muisteltaviksi. He elävät sydämissämme hellyydellä, kiitollisuudella ja rakastavalla huumorilla. Muistamme heitä ja kerromme heistä parhaita muistojamme.

Se, että juoksen lauantaina valokuvaamassa, ei ole välinpitämättömyyttä edesmenneitä läheisiä kohtaan. He ovat mielessäni ja sydämessäni silloinkin.