Naapuripellolla kasvoi tänä vuonna härkäpapuja. Nyt sato on korjattu ja käymme välillä koiran kanssa liikuskelemassa pellolla. Pienen pieni osa pavuista on jäänyt pellolle ja osa on ehtinyt jo itämään. Jatkavat siellä elämäänsä kovaa vauhtia. Muutaman itäneen pavun keräsin sieltä talteen ja kuvasin keittiön ikkunan edessä. Minusta on aina yhtä upeaa nähdä, miten siemenestä pursuaa elämää ja kasvaa kokonainen pieni vihreä maailma...
Kauhea into niillä on jatkaa kasvuaan, vaikka ilmat on kylmiä ja kohta tulee pakkanen ja vie...
VastaaPoistaEi älyllistä toimintaa havaittavissa siis ;-)
PoistaVoi että, ihan superhieno kuvasarja! Mikä elinvoima, melkein vaistomaisesti tekisi mieli laittaa silmät sirrilleen tuon ponnahtavan voiman edessä :)
VastaaPoistaKiitos, Vikki!
PoistaElinvoima on mahdoton...
Pienessä siemenessä on mahtava voima, koko elämä!
VastaaPoistaSe on jotenkin aina yhtä ihmeellistä.
PoistaWau... ihana kuvasarja uudesta alusta :)
VastaaPoistaKiitos, Ame!
PoistaSinä olet lukijana blogissani. Muutin blogini osoitteen, joten luultavasti se ei enää näy sinun lukuluettelossa. Sama blogi kyseessä, mutta osoite/nimi muuttui. Aiemmin Tarinataival-blogi on nykyään tällaisen osoitteen alla: http://kuralammikonkukkanen.blogspot.fi/ :)
VastaaPoistaKiito tiedosta, Marika!
PoistaTäytyypä päivittää tuonne sivupalkkiinkin.
Hienoja kuvia! Luonto on ihmeellinen totta tosiaan =).
VastaaPoistaKiitos, Katinka!
PoistaIhmeellisempää kuin mihin ihmisen ajatus riittää.
kasvun ihme. Upea sarja!
VastaaPoistaKiitos, Sussi!
PoistaElämä on ihme! :)
VastaaPoistaSamaa mieltä :-)
Poista