torstai 16. lokakuuta 2014

Suota ja pimeää

Turha sitä on kierrellä ja kaarrella. Mieleni pyörii vieläkin soiden suojeluohjelman pysäyttämisen ympärillä. Kirjoitin siitä jo hieman toiseen (Hämeen Sanomien) blogiini, mutta potutus ei ole sammunut vielä sillä kirjoituksella.

Facebookissa pääsee todistamaan monien tapahtumien massailmiöitä. Todella moni ottaa kantaa ja moni aivan mahdottoman vähäisen tiedon varassa. Sosiaalisessa mediassa heitetään ilmoille kärkkäitä ja vieläkin kärkkäämpiä lausuntoja ja lähestytään paikka paikoin herjaamisen rajaa. Ja tätä tapahtuu aina kumminkin puolin väittelijöitä. Ikävä olo tulee, kun huomaa fiksuksi luulemansa ihmisen heittävän ala-arvoista ja loukkaavaa herjaa aivan perusteettomasti.

Tyhmiä mielipiteitä saa olla, mutta huonoja tapoja ei selitä mikään. Siinä se tuli. Ja on tullut varmasti aikaisemminkin ;-)

Ja nyt kun tuo aihe on käsitelty, voidaan siirtyä johonkin kevyempään aiheeseen :-) Kuten säähän. Eilen lunta/räntää tihkuutteli Hämeenlinnassa ja tänään sama ilmiö toistui Helsingin Pasilassa. Paniikkiin ei kuitenkaan ollut (kesärenkaillakaan) aihetta, sillä maa ei kuorruttunut valkoiseksi edes pieneksi hetkeksi. Kylmiä öitä ja hieman vähemmän kylmiä päiviä on kuitenkin luvassa.

Tänä iltana olen ensimmäistä kertaa tänä syksynä sinut pimeyden kanssa. Olkoon sitten pimeää. En edes yritä mennä ulos kuvaamaan. Olen sisällä ja puen lämmintä päälle ja uppoudun kaikkeen siihen, mihin valoisan aikaan ei mieli malta ryhtyä. Nyt olisi oivallinen hetki kaivaa sukkapuikot esiin ja heittäytyä seiskaveikan kimppuun (lanka - niille tiedoksi, jotka eivät harrasta käsitöitä - ei siis napurin mies ;-)).

Voisi kaivaa talvivaloja esiin. Kynttilöitäkin. Lukea kirjaa sohvanurkassa (meillä on kulmasohva). Tai... Pimeässähän voi tehdä melkein vaikka mitä! Kyllä tämä tästä. Ainakin tänä iltana :-)




18 kommenttia:

  1. Eihän sille mitään voi. Pimeyttä on vaan kestettävä. Ei ole enää kuin yhdeksän viikkoa talvipäivän seisaukseen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän sille voi. Pimeyskin jotenkin voittaa hämärän. Hämärään ei voi kietoutua ja päästä piiloon, silti ei oikeastaan näe mitään :-(

      Poista
  2. Ihan yhtäkkiä on illat tulleet pimeiksi. Tosi kivoja syksyisiä kuvia! :)

    VastaaPoista
  3. Todennäköisesti ao. ihminen ei ole koskaan käynyt suolla, ei hän edes pysty määrittelemään lettoa. Ei hän ole koskaan nähnyt sitä kämmekkäloistoa, läätettä, kultarikkoa jne. Ihmisen on kuljettava hieman Kehä III:sen ulkopuolellakin. Tuossa edellä on Seidan kommentti, voi hän on nähnyt paljon, olen ihailut hänen kuvia koko kesän, sillä olen kulkenut niin samoja seutuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätyy myöntää, etten minäkään osaa noita suolajeja. Onneksi se ei estä minua nauttimasta aidosta luonnosta ;-)

      Kehä III:n ulkopuolella on paljon pikkukaupunkeja, joissa ymmärretään usein paljon vähemmän oikean luonnon päälle kuin kehän sisäpuolella.

      Poista
  4. Oh, pihlajanmarjat on ihan epätodellisen puhtaita ja kiiltäviä... mutta ne onkin olleet kumman puhtaita tänä syksynä.

    Helpointa on heittää tyrmäävä kommentti silloin, kun asiasta ei mitään tiedä. Hyvin sanottu tuo, ettei tyhmyydelle mitään voi, mutta käytökselleen kyllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, en käynyt ensin kiillottamassa niitä ;-)

      Aikuisetkin ovat laumaihmisiä. Yksi menee edellä, muut perässä. Ja kaikki ovat mielestään kovasti oikeassa.

      Poista
  5. Hyvän kirjoituksen kirjoitit. Ja herätit kiihkeää keskustelua...

    Kauniit kuvat, joissa on ihanat värit!
    Totta, nyt voisi jo alkaa etsimään talvivaloja... varsinkin jos lunta ei ole tulossa ennen tammikuuta... ei sillä että sitä kovasti kaipaisin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :-)

      Tämä on hyvä vaihe, että jo suunnittelee valojen esiin kaivamista. Siitä on hyvä jatkaa - niin minäkin ajattelin jatkaa ihan lähiaikoina ;-)

      Poista
  6. Soidensuojeluasian esilläpitäminen on tärkeää. Kiitos, kun olet kirjoittanut siitä.

    VastaaPoista
  7. Kyllä se suojuttu pännii...

    Mutta nuo pihlajanmarjat ovat kauniita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänään on mediassa oltu jo aika hiljaa soiden suojelusta. Toivottavasti joku on ryhtynyt ajattelemaan jotakin.

      Pihlajanmarjat ovat pienenkin valon paisteessa ihanan herkullisen näköisiä :-)

      Poista
  8. Erinomainen puheenvuoro soiden puolesta, hienoa, että kirjoitit asiasta.

    Pimeyttä ei kannata harmitella, vaan nauttia siitä. Olimme eilen iltakävelyllä hämärässä metsässä Rikun kanssa, ja oli mukavaa olla ilman jatkuvaa "valosaastetta"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sussi!

      Ehkä tuo pimeys ei olekaan niin ikävää kuin se hämäryys, jota voi jatkua aamusta iltaan...

      Poista
  9. Voimia syksyn ja tulevan talven pimeyteen. Enpä pidä siitä minäkään. Näistä värikkäistä kuvista sitä voi ammentaa. :)

    VastaaPoista
  10. Saman ilmiön olen huomannut monesti,että mielipiteitä löytyy paljon, mutta se, mihin ne perustuvat, on välillä tosi hataralla pihjalla. Toki keskustelu on aina hyvästä mutta luontoa ei pidä mennä pilaamaan tietämättömyydellä. Myös täällä on kaivettu sukkapuikot jo esiin =D. Ihania kuvia!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!